Tulipalo Kuplakammiolla 21.1.2014

Sukellusseurani Kuplan kerhotilassa eli Jämeräntaival 1:n kellarissa sijaitevassa “Kuplakammiossa” oli tulipalo 21.1.2014 yönä.

Palokunta saapui ripeästi paikalle, ja palo saatiin onneksi nopeasti sammumaan, eikä mitään katastrofia ehtinyt syntymään.
Palosta löytyy monelta uutissivustolta pieni juttu:

Palo sai alkunsa akkujen lataushyllystä ja suurimmat vahingot syntyivät tuossa osassa kerhotilaa. Palavat akut tosin levittivät myrkyllistä syövyttävää nokea ja savua joka paikkaan, joka ei tehnyt hyvää siellä säilytettävänä olleille sukellusvarusteille ja muulle kalustolle.  Lisäksi palaneen lataushyllyn päällä oli 1960-luvulla rakennetun talon asbestilla vuorattuja putkia.
Omat sukellusvarusteeni olin jättänyt suurimmaksi osaksi Kuplakammiolle säilytykseen oman kodin kylppäriremontin ajaksi, ja ne olivat tietty muutenkin siellä kuivumassa edellisen sukelluskeikan jäljiltä. Kamoja ei ihan heti pääsyt hakemaan pois myrkkyjen ja asbestin takia ja pääsin vasta 27.1. iltana hakemaan ne kotiin. Jo Kuplakammion ovella oli tyrmäävä ja pistävä savun haju, ja sisälle ei voinut mennä ilman hengityssuojaa, ja suojakäsineitä sekä suojahaalareita. Lisäksi sähköt oli tietenkin katkaistu, joten lamppu tarvittiin myös. Tein muutaman nopean hakukeikan sisälle, ja sainkin pian roudattua kaikki omat kamani pihalle, jossa oli purevan kylmä pakkanen ja kova tuuli. Kuplakammio sekä kaikki tavart siellä olivat kauttaaltaan mustan noen peitossa, joka tarttui suojavarusteisiinkin. Hengityssuojan läpikin tunsi pistävän savun hajun, joten sisällä ei tosiaan kannattanut viihtyä sekuntiakaan ylimääräistä.
Paketoin kaikki kamat isoihin 250 litran jätesäkkeihin, ja sain ne säkitettynä vietyä autolla kotiin. Pimeässä pihalla kamojen kuntoa ei kunnolla nähnyt, mutta jo taskulampun valossa kaikki näytti mustuneelta ja suojahanskat olivat aivan noessa. Ladoin kaikki säkitetyt kamat yöksi pihalle odottamaan pesua. Pikainen inventaario näytti siltä, että kammiolta löytyikin kaikki välineet, jotka olin sinne jättänyt säilöön:

• Tuplapullot 2×12/200
• Tuplapullot 2×10/200
• Sinkkupullo 15/232
• 2x alumiininen dekopullo 7/232
• Argonpullo 1.5L
• Tuplapullojen regulaattorit, Suunto Cobra
• 2x dekopullojen regulaattorit
• argonpullon regulaattori
• kuivapuku, aluspuku, huppu ja hanskat, sekä puvussa kiinni ja taskuissa varusteita
• selkälevy hihnastoineen, wingi ja painovyö, sekä painoja
• Kahdet räpylät, maskit, spooli, dekopoiju, riili
• kaikenlaista sukeltajan pikkurihkamaa Kuplastandardin mukaisessa laatikossa

Kotona säilytyksessä oli kaikki kuvausvälineet, HID-lamppu, märkäpuvut ja muut etelän sukeltamiseen tarkoitetut vehkeet, joten ne kaikki säästyivät turmellukselta.
Kotivakuutuksen pitäisi korvata Kuplakammiolla savustettujen kamojen vahingot, ilmeisesti 3500 Euron rajaan asti, joka ei kyllä riittäisi siihen että kaikki em kamat pitäisi uusia. Eli tästä viisastuneena täytyypä tarkistaa miten omaa vakuutusturvan tasoa saisi nostettua.

Heti seuraavana aamuna ryhdyin pesemään kamoja. Tärkeintä oli saada syövyttävä noki pois kaikilta pinnoilta, jotta syöpyminen saataisiin loppumaan. Tätä varten olin hommannut kidesoodaa, pesusieniä ja etikkaa. Kaikki kamat pesin yksi kerrallaan sienellä pyyhkien ensin sammiollisessa vahvasti emäksistä (ph 11) kidesoodaliuosta. Tämä neutraloi happaman noen ja samalla pahimmat noet lähtivätkin pois. Sammioon piti vaihtaa liuos usein, sillä siitä tuli pian umpimustaa. Kidesoodassa pesun jälkeen liotin kamat vahvassa etikkaliemessä (= hapanta) toisessa sammiossa, ja tämän tarkoituksena oli neutraloida kidesoodan vaikutus ja poistaa savun hajua. Lopuksi huuhtelu runsaalla vedellä. Tällä käsittelyllä tuli jo aika puhdasta, mutta kaikki kuminen ja muovinen haisi edelleen pistävästi savulle, kuten maskit ja regulaattoreiden suukappaleet.
Kaikki tekstiilit, eli kuivapuvun aluspuku, sisähanskat ja sukat laitoin pesukoneeseen tehopesuun ja niistä tuli konepesun jälkeen jo melko raikkaat.
Kuivapuvun pesin vielä käsin tavallisella pyykinpesuaineella, ja siitäkin lähti näin pahin savun haju pois.  Kuivapuvun vetoketju ja mansetit näyttäisivät olevan vielä ehjiä, eikä puvussa ollut silmin havaittavia reikiä. Vetoketju tosin näytti aika hapettuneelta. Mutta vaikea sanoa vielä onko puku oikeasti käyttökelpoinen – vai ei, ja on mahdoton sanoa lyhensikö savustus sen käyttöikää. Täytyy käydä avovedessä testaamassa se. Puku oli varsin uusi, 2012 kesällä hankittu.

Kaikki pullot ja niiden venttiilit kuurasin vielä Universal Stone aineella, ja alupulloista tulikin aika siistit, joskin argonpullo, ja ylimmällä hyllyllä lähellä mustunutta kattoa olleet 2×12 tuplat eivät pesemälläkään tulleet ihan entisenlaisiksi. Teräspulloissa on väistämättä aina kulumia maalipinnassa, ja kuluneet kohdat ovat altistuneet syövyttävälle noelle. Kaikkien pullojen venttiilit toimivat OK. Lähimpänä palopaikkaa olleen dekopullon kumirenksut olivat kunnossa, joten pullot eivät ilmeisesti ole olleet kovin kuumassa, ei ainakaan yli 200 asteessa? Pulloissa olleet kaasut (ilmaa, Nitroxia, Trimixin jämät, 50% ja 90% happea, argonia) olivat edelleen tallella. Kaikki pullot on syytä palon jälkeen koeponnistaa, ja samalla venttiilit on huollettava. Varminta olisi hiekkapuhaltaa ja maalata teräspullot uudestaan. Jos pullot eivät läpäise koeponnistusta, niin ne on pakko poistaa käytöstä.  Kaikkien pullojen täysi huolto ja testaus maksaa noin 500 EUR. Kokonaan uusien hankkiminen taas noin 2000.
Regulaattorit pesin vielä paineistettuna ja upotettuna appelsiiniöljyliuoksessa, jonka perään huuhtelu vedessä. Tällä käsittelyllä savun maku lieveni jo aika paljon,mutta ei vielä tarpeeksi, että niillä uskaltaisi sukeltaa. Letkut vaikuttivat ehjiltä, mutta toisaalta ne olivat oikein imeneet nokea ja varminta on kyllä vaihtaa ne uusiin. Pikaisella testauksella regulaattorit kaikki kyllä toimivat, mutta niistä läpi tuleva ilma tuntui hiukan savuiselta. Regulaattorit on siis tietenkin palon jälkeen pakko huoltaa. Normaalissa regulaattorin huollossa ne puretaan auki osiksi ja osat pestään ultraäänipesurissa. Sen jälkeen o-renkaat ja muut kuluvat osat vaihdetaan ja säädöt laitetaan kohdilleen. Tässä tapauksessa joudutaan myös suukappaleet, annostajien kalvot ja kaikki letkut uusimaan. Huolto maksaa uusine letkuineen noin 800 EUR.
Sukellustietokoneet Vyper ja Cobra näyttivät toimivilta, ja ne tuskin tarvitsevat patterinvaihtoa kummempaa huoltoa.
Sukellusmaskit tuoksuvat ankaran pesunkin jälkeen oudoilta, joten kaipa nekin pitää uusia, sillä ties mitä myrkkyjä sieltä tulee nenään. Kuivapuvun huppu on samoin imennyt tehokkaasti savua.
Selkälevy, hihnasto, wingi, räpylät, riili, spooli, veitset, varalamput, kompassi, dekopoijut ym. dingelit näyttivät pesun jälkeen käyttökelpoisilta, eikä näissä kyseisissä sukellusvarusteissa pieni savunhaju haittaa, kun veden alla se ei mitenkään noista pääse hengitykseen tai iholle asti. Tosin wingin kuminen täyttöletku olisi varminta uusia.
Sen sijaan kaasupullot ja regulaattorit ovat elintärkeitä ja niiden hajoaminen voi aiheuttaa kuoleman. Eli vähintään ne on pakko viedä huoltoon, ja tämän hetken pikainen arvio kaikista huoltokustannuksista on noin 1600 EUR. Pian selvinnee, miten vakuutusyhtiö IF suostuu näitä korvaamaan.
Kamojen peseminen itse ei sinänsä tullut kovin kalliiksi, mutta paljon aikaa siinä meni. Valmiina palvelunakaan tällaista vaan ei helpolla löydä, joten tähän hätään oli parempi hoitaa homma itse.
Valokuvia pesun eri vaiheista: