Matka

Heinäkuussa 2022 tein lomamatkan Kroatiaan, josta osan käytin sukeltamiseen. Sukellukset tein Vis-saarella, joka on Splitin edustalla parin tunnin lauttamatkan päässä Adrianmeren keskellä. Vesi siellä on todella puhdasta ja kirkasta. Vis-saaren ympäristössä on paljon hienoja sukelluskohteita, kuten laivojen ja pommikoneiden hylkyjä, sekä luonnonluolia. Kaikkiaan ehdin kolmessa päivässä tekemään 7 sukellusta.

Lensimme vaimoni Minnan kanssa Splittiin 10.7.2022 Finnairin varhaisella aamulennolla. Lento kestää noin 3 tuntia. Perillä odotti aurinkoinen ja hieman helteinen 30 asteinen kesäkeli. Splitin lentokenttä on melko pieni ja siellä on helppo löytää kaikki. Aivan terminaalirakennuksen edestä lähtee 30 min välein busseja, joilla pääsee suoraan Splitin bussiasemalle, jonka vieressä on satama, josta kaikki lautat saarille lähtevät. Bussi maksaa vain 45 Kunaa eli 6 EUR. Matka keskustaan vie 30 min. Bussi on maksettava käteisellä, eli vielä 2022 pitää vaihtaa Kunia mukaan. Kroatiassa otetaan Eurot käyttöön 2023 alussa, jolloin valuttaa ei enää tarvitse vaihtaa. Kortilla voi maksaa vaihtelevasti, ja on yllättävän paljon paikkoja, joissa vain käteinen kelpaa, eli runsaaseen käteisen käyttöön pitää varautua.

Jo puolen päivän aikaan olimme siis satamassa kamoinemme, mutta lautan lähtöön oli vielä reilu pari tuntia. Jätimme siis painavat laukut tavarasäilytykseen, ja satamasta löytyykin monta kioskia jonne laukut voi jättää. Tyypillinen taksa on 20 Kunaa per laukku, käteisellä. Meillä oli kolme painavaa laukkua, joissa yhdessä kaikki omat sukellusvälineeni. Sitten lähdimme kävelemään rantabulevardia ja vanhaan kaupunkiin, jossa söimme lounaan.

Olin jo etukäteen ostanut Jardolinijan nettikaupasta meno-paluu liput meille Vis-saarelle. Lauttamme oli lähdössä 15:00, mutta laiturilla piti olla valmiina jo 45 min ennen lähtöä. Yhden suunnan henkilölippu Vissiin maksoi 62 Kunaa per aikuinen. Lipussa on viivakoodi, eli sen voi näyttää kännykälläkin, mutta olin varmuuden vuoksi printannut paperille ne myös. Satamassa on isot näytöt joista selviää miltä laiturilta mikäkin alus lähtee. Samasta satamasta lähtee lauttoja kaikkialle Dalmatian laajaan saaristoon eli siellä on varsin vilkas liikenne. Vissin lautta lähti kaikkein kauimmalta laiturilta. Olimme sopivasti laiturilla 14:15 kun lautta ”Petar Hektorović” saapui. Sinne oli valmiiksi jonottamassa paljon jalkaisin ja pyörillä kulkevia, sekä pitkä jono autoja. Vartin kesti kun alus tyhjentyi autoista, ja välittömästi alettiin lastata uutta matkaa varten. Myös jalankulkijat kävelivät sisään keulaportin kautta ja liput tarkistettiin rampilla. Autokannelta pääsi joko portaita tai hissillä ylös matkustajakansille, me valitsimme hissin koska meillä oli kolme painavaa laukkua. Menomatkalla erehdyimme sisään kannelle 3, ulkokannella olisi ollut raikkaampaa. Reilu 2 tuntia kesti lauttamatka Visin satamaan, ulkona oli aurinkoinen ilma ja upeat maisemat koko matkan. Oli mieluisampaa olla ulkokannella ja katsella maisemia.

Klo 17:15 saavuttiin Visin satamaan ja aika nopeasti lautta tyhjennettiin. Lautta saapuu laiturille, jolla on kuvattu ”Mamma Mia 2” elokuvan laiturikohtaukset. Marcin oli meitä vastassa ”Nautica Vis” sukelluskeskuksen kuorma-autolla, ja näin sain näppärästi heti kaikki sukelluskamani sukelluskeskukselle ja valmiiksi seuraavan aamun sukelluksia varten.

Olin tosiaan ottanut kaikki omat sukelluskamat mukaan ja sopinut että saan keskukselta 2×12 litran teräspullot. Tuplapulloja varten oli siis mukana wingi, kevyt alumiininen selkälevy hihnastoineen, tuplaregulaattorit, räpylät, tietokone, maski ym ja kuivapuku sekä tietysti kamerasetti.  Kokosin heti tuplapullosetin sukellusvalmiiksi, kuivapuvun henkarille ja muut kamat omaan laatikkoon. Sitten sain briiffauksen sukelluskeskuksen toiminnasta ja minut olikin merkattu seuraavan päivän venesukelluskeikan listaan.

Sitten saimme kyydin kylän keskustaan, niin pitkälle kuin autolla pääsee. Vis-kylä on vuosisatoja vanha ja aivan keskustassa ei mahdu kapeille kujille muuten kuin jalkaisin. Olimme etukäteen varanneet ja maksaneet Bed & breakfast huoneen Dionis-ravintolan talosta. Tämän talon edustalla on kuvattu elokuvan ”Mamma Mia 2” alussa olevat kohtaukset ja paikka onkin todella kuvauksellinen. Meillä oli talon kattohuone, omalla kattoterassilla. Sinne olikin melkoinen kapuaminen kapeita, jyrkkiä ja kiemuraisia portaita pitkin, mutta maisemat olivat vaivan arvoiset kyllä. Sijainti osoittautui loistavaksi. Sukelluskeskukselle oli vain 15 min kävely rantaraitin upeissa maisemissa.

Sukelsin siis kolmena päivänä maanantaista keskiviikkoon kahden sukelluksen venekeikkoja, ja tiistain iltana vielä yösukellus rannasta. Sukellukset ylittivät odotukseni, vesi oli aivan käsittämättömän kirkasta, aivan samaa luokkaa tai parempaakin kuin Malediiveilla tai Punaisella Merellä parhaimmillaan. Sukelluskohteet olivat hylkyjä ja luonnonluolia. Hylyistä ainutlaatuisin oli B-24 pommikone. Luolat olivat todella kivoja sukeltaa myös. Itselläni ei ole luolasukelluskorttia, mutta monissa luonnonluolissa on tullut oppaiden kanssa käytyä ja nämä olivat mukava kokemus.  Venekeikoilta ehti takaisin jo aikaisin iltapäivällä, joten sitten jäi hyvin aikaa viettää Minnan kanssa loppupäivä. Sukelluskeskukselle maksoin yhteensä 270 EUR, sisältäen kaikki venekeikat, opastukset ja yhden trimiksi-tekniikkasukelluksen. Sukellettavaa olisi kyllä riittänyt viikoksi tai pariksikin, mutta nyt tälle matkalle ei ehtinyt enempää.

Keskiviikkona illalla kävimme kylän ulkoilmateatterissa katsomassa ”Mamma Mia 2” elokuvan. Tämä on nähty jo moneen kertaan, mutta nyt oli kiva katsoa se samoilla kulmilla missä elokuvan monet kohtaukset on kuvattu. Ja harvoin pääsee muutenkaan katsomaan elokuvaa ulkoilmassa meren rannalla. Torstaina teimme Minnan kanssa koko päivän veneretken Vis-saaren ympäri, ja kävimme mm. Green ja Blue-cave luolissa, sekä lounas upealla rannalla Bisevon pienellä saarella ja tietysti Sophien talon ranta.

Perjantaina palasimme lautalla mantereelle ja vietimme loppuloman Splitissä. Vis-saarella oli todella rauhallista ja se ei ole massaturismin pilaama. Splitissä, etenkin vanhassa kaupungissa, sen sijaan turisteja riittää, vaikkakin kyllä sieltäkin rauhallisia paikkoja löytää. Bene-ranta on varsinainen helmi. Saimme sitten matkalta tuliaisina koronan, todennäköisesti Splitistä, mutta sairastimme taudin vasta kotona Suomessa. Meillä oli varmaankin uusin BA.5 variantti, joka tarttuu herkästi mutta oireetkin olivat lievät ja tauti meni nopeasti ohi kuin lievä flunssa. Viimeisimpien DAN-ohjeiden mukaan sukeltamisesta täytyi nyt pitää 7 päivää taukoa oireiden loppumisen jälkeen.

Sukellukset

Number	Divedate	Entrytime	Place	Divetime	Depth
868	11.7.2022	10:14	Brioni	39	44
869	11.7.2022	11:56	Gace	53	18,4
870	12.7.2022	9:52	Ribarical Fortunal	51	40,9
871	12.7.2022	11:56	Nova Posta	47	30,9
872	12.7.2022	21:22	Vis night dive	53	9,5
873	13.7.2022	10:24	B-24 Liberator Tulsamerican	65	50,8
874	13.7.2022	12:16	Bili Bok	58	18,1

Kaikki sukelluskuvat löytyvät tästä galleriasta:

2022-07-11 D868 Brioni

Vis-saaren ensimmäinen sukellus. Joku muu olisi joutunut tekemään ehkä check-diven sukelluskeskuksen rannasta, mutta mä pääsin heti tälle syvälle keikalle, jossa mentiin 40 metriin paikkarilla. Mukana oli kaikki omat sukelluskamat tuplapullosukeltamista varten ja oma kuivapuku sekä kamerasetti. Sain keskukselta 2×12 litran teräspullot, jotka täytettiin ilmalla. Pulloissa oli kiinni joku 4 kg lyijy. Laitoin painotaskuihin vielä 2x1kg. Kuivapuvun alle vain verkkarit ja college-paita, ei hanskoja eikä huppua.

Olin edellisenä iltana jo tuonut omat kamat Nautica Vis sukelluskeskukselle, kun Marcin oli ystävällisesti noutanut meidät lauttarannasta. Purin jo edellisenä iltana kamat laukusta ja kokosin tuplapullosettini valmiiksi.

Aamulla klo 8:30 oli tapaaminen sukelluskeskuksella, nimenhuuto ja briiffaus. Kävelymatkaa oli meidän kämpältä sinne 15 min, ja aamulla oli jo melkein 30 astetta lämmintä. Kaikki muut osallistujat olivat puolalaisia ja briiffaus oli ensin puolaksi ja sitten nopeasti Marcin selosti minulle kaiken suomeksi. Marcin toimi yhtenä sukellusoppaana. Asiakkaita oli 9.

Kaikki kamat pakattiin kuorma-autoon ja osa porukasta minibussiin, sillä nyt lähtösatama oli saaren toisella puolella Rukavacissa. Sinne ajomatkaa oli 20 min vuoren yli. Matkalla nähtiin toisen maailmansodan aikaisen liittoutuneiden varalaskupaikan jäänteet. Kuorma-auto peruutti erittäin kapealle laiturille jossa oli meidän vene. Kamat autosta veneeseen ja sitten merelle.

Matkalla Marcin briiffasi kohteen, joka oli höyrylaiva Brionin hylky. Laiva oli 70 m pitkä ja upposi tuntemattomasta syystä 1930 pienen luodon rinteeseen ja makaa ehjänä oikea kylki ylös, perä ylimpänä noin 45 metrissä ja keula 60 metrissä. Hylyn kylki saavutettavissa noin 40 m syvyydessä.

Pariksi minulle määrättiin puolalainen kaveri, joka suoritti DEEP-kurssia ja Marcin oli meidän kahden oppaana. Muu porukka meni toisen oppaan kanssa edellä ja he kävivät vain vilkaisemassa hylkyä ylempänä. Loikattiin veneen perästä veteen ja sitten vain rinnettä alas kohti hylkyä. Näkyvyys oli uskomaton, ehkä 50 metriä ja hylky erottui kokonaisena alla kun oltiin vasta 20 metrissä. Hylkyä pääsi koskettamaan vasta kun oli 44 metrissä. Menin vain vähän matkaa laitaa pitkin ja kuvailin. Alus oli tosiaan kyljellään joten kansirakennelmat näkyy alaspäin pohjaa kohti, ja pohja oli vajaat 20 m alempana selvästi ja kirkkaasti näkyvissä. Hylyllä oli täysin valoisaa, tosin näin syvällä täysin sinistä ja vesi todella kirkasta. Olisi tehnyt mieli jatkaa pidemälle mutta dekoja ei ollut lupa kerätä, joten lähdettiin aika pian takaisinpäin. Marcin opasti meitä vielä vilkaisemaan aluksen valtavaa peräsintä ja 3-lapaista potkuria. Sitten 15 min jälkeen rinnettä ylös 15 metriin ja tosi hitaasti ylemmäs. Perdix näytti dekoja: 1 min 6 m ja 4 min 3 m. Rinteessä oli kaikenlaista merenelävää, kuten mustekaloja, murrenoita, rapuja ym. Sukellus päätettiin 39 min jälkeen koska suurin osa porukasta sukelsi sinkkupulloilla.

Marcin kertoi että hylky olisi tosi makean näköinen keulan edestä katsottuna 60 metrissä ja itse hylyssä olisi ollut paljon nähtävääkin, mutta sitten pitäisi saada tekkitiimi kasaan, trimiksiä syvälle ja dekopullot ym. Keskukselle tulee aika harvoin tekkisukeltajia.

Sukellus omalla kuivapuvuilla toimi oikein hyvin. Pinnalla vesi oli 25 astetta ja syvemmällä 15. Huppua ja hanskoja ei tosiaankaan tarvittu ja verkkarit riitti aluspuvuksi mainiosti. Painotus oli vähän hintsu ja lisäsin seuraavaa dyykkiä varten pari kiloa, kun tuplapulloissa oli 115 bar jäljellä. Kuivapuku auki ja sitten jatketiin kohti seuraavaa kohdetta.

kuvat: https://leiman.kuvat.fi/kuvat/Sukellus-SCUBA/2022/2022+Vis/2022-07-11+D868+Brioni/

GPS-sijainti: 43.01858379915153, 16.23093649150976

2022-07-11 D869 Gace

Brionin jälkeen oli luvassa merenalaisia luolia, joita Vis-saarella on paljon. Tämän paikan nimi oli ”Gace” eli kalsarit, koska pinnalla näkyvä kivimuodostelma on kalsareiden näköinen. Kohteelle oli aika lyhyt merimatka ja pinta-aikaa tuli vain 60 min.

Sinkkupulloilla sukeltavat vaihtoivat uudet täydet tankit, tuplapulloilla piti selvitä vielä toinenkin dyykki, mutta itsellä oli 115 bar jäljellä ja tämä olisi matala sukellus. Nyt mentiin useamman luolasysteemin läpi. Luolat olivat aika lyhyitä ja kaikista näki ulosmenoaukot koko ajan selkeästi ja luolissa oli hyvin tilaa liikkua. Vesi oli todella kirkasta ja videovaloillani valaisi luolien holvit tosi hyvin. Oli aika makea sukellus ja pyörittiin luolissa 55 min. Tupliin jäi 42 bar jäljelle.

Sukelluksen jälkeen vene takaisin samaan satamaan, kamat autoon ja ajo keskukselle. Siellä kamat autosta ja sitten huuhtelu ja kuivumaan. Sukelluskeskuksella oli hyvät isot tankit huuhtelua varten. Ja kuivapuvuille hyvä kuivatuspaikka. Tuplapullosetin raahasin kompurahuoneeseen täyttöä varten, ja tilasin pulloihin 28% Nitroksia huomista varten. Lamput laitoin lataukseen, ja hyvä latauspaikka oli siellä myös. Sukelluskeskukselle pystyi jättämään kaikki kamat, joten mitään ei tarvinnut raahata kämpille. Ainoastaan kameran otin mukaan kuvien lataamista varten. Klo 14 maissa olin valmis lähtemään viettää iltapäivää muualla saaressa.

kuvat: https://leiman.kuvat.fi/kuvat/Sukellus-SCUBA/2022/2022+Vis/2022-07-11+D869+Gace/

GPS-sijainti: 43.00737231429047, 16.110227553912754

2022-07-12 D870 Ribarical Fortunal

Nyt oli kokoontuminen jo klo 8 ja lähtö 8:30. Oltiin lähdässä eri veneellä kuin eilen aivan vieressä olevasta satamasta, jonne oli lyhyt kävelymatka. Kamat kuitenkin vietiin kuorma-autolla veneelle. Tänään Marcin ei ollut tulossa mukaan, joten meillä oli 2 muuta puolalaista opasta, ja kaikki asiakkaat puolalaisia. Pääopas briiffasi puolaksi ja sitten toinen opas simultaanitulkkasi minulle englanniksi. Nyt sain sukelluspariksi puolalaisen kaverin, joka sukelsi sinkkupuollolla.

Ensimmäinen kohde oli melkein tunnin venematkan päässä Vis saaren luoteispäässä, kalastusalus Fortunalin hylky. Alus upposi 1997 51 metrin syvyyteen. Sen näkee 40 metrissä oikein hyvin koska vesi on niin kirkasta. Jo 15 metrin syvyydessä hylky näkyy selkeästi meren pohjalla, sitten kun syöksyy alas 40 metriin niin sitä pääsee jo melkein koskemaan. Nyt ei taaskaan saanut ottaa dekoja, ja melkein kaikilla muilla oli sinkkupullot, joten me ei montaa minuuttia 40:ssä hengailtu. Sitten nopeasti kallioseinämää ylemmäs ja seinämältä löytyi suuaukko kalliotunneliin, joka vei 50 asteen kulmassa ylös 3 metrin syvyyteen. Tunnelissa oli paljon katkarapuja, skorpionikaloja yms nähtävää. Mentiin tunnelia ylös ja sitten sen jälkeen pitkä leppoisa sukellus 5 metrin syvyydessä paikalle josta vene nouti meidät. Tupliin jäi 130 bar jäljelle ja se varmasti riittäisi seuraavalle matalalle sukellukselle.

kuvat:  https://leiman.kuvat.fi/kuvat/Sukellus-SCUBA/2022/2022+Vis/2022-07-12+D870+Fortunal/

GPS-sijainti: 43.071207936648726, 16.083769625409982

2022-07-12 D871 Nova Posta

Päivän toinen sukellus oli vanhan laivastotukikohdan lähellä kaikenlaisia pieniä luolia ja läpiuinteja kivien läpi. Nämä oli oikein hauskoja sukeltaa läpi ja näin käsittämättömän kirkkaassa vedessä voi huolettomasti mennä vaikka minkälaisiin koloihin. Syvin kohta missä käytiin oli 30 metrissä, mutta enimmäkseen oltiin 10 m matalammalla. Kaasua jäi dyykin jälkeen 70 bar, joten tupla-12 pulloilla pärjää oikein hyvin päivän kaksi dyykkiä.

Sitten palattiin keskukselle. Olin ilmoittautunut yösukellukselle, joten piti tilata pulloihin vielä ilmatäyttö.

kuvat: https://leiman.kuvat.fi/kuvat/Sukellus-SCUBA/2022/2022+Vis/2022-07-12+D871+Nova+Posta/

GPS-sijainti: 43.08211688955796, 16.185160680366522

2022-07-12 D872 Vis night dive

Pitähän täällä kokeilla vielä yösukellus, että näkee kuinka kirkas vesi vaikuttaa siihen. Tarjolla oli tiistain illaksi yösukellus keskuksen omasta rannasta, johon pääsi siis kävelemällä kadun poikki. Täälä ei yösukelluksella ollut ihan niin kauheasti nähtävää, jokunen rapu, mureena, skorpionikala ym. Muuten tässä kohtaa ranta oli aika kivistä ja karua. Alle 10 metrin ei kannattanut mennä, siellä ei ollut mitään muuta kuin kiveä. Omat valot olivat turhankin kirkkaat tänne, ja pidin videovalot pois päältä paitsi jos nappasin kuva jostain, ja silloin ne valaisi puoli merenlahtea. Dyykkilamppua pidin pienimmällä teholla, muuten valo olisi karkottanut kaikki yöllä liikkuvat otukset. Tässä sisälahdessa vesi ei varmaan ollut ihan niin kirkasta kuin saaren ulkopuolella, mutta silti useita kymmeniä metrejä, eli aika eri fiilis kuin Suomen vesissä. Oli ihan kiva ja rento dyykki, ja kerran tällaisen kokeilee täälläkin.

kuvat:  https://leiman.kuvat.fi/kuvat/Sukellus-SCUBA/2022/2022+Vis/2022-07-12+D872+Vis+night+dive/

GPS-sijainti: 43.06563904962715, 16.18977212313711

2022-07-13 D873 B-24 Liberator Tulsamerican

Edellisenä iltana oli päätetty että tälle B-24 pommikoneen hylylle päästäisiin nyt, keli näytti sopivalta siihen. Marcin ehdotti että otettaisiin 11 litran kainalokannuun trimiksiä niin voitaisiin sukeltaa hylyn syvemmällä 50 metrissä makaava keulakappale. Koneen takaosa on ylempänä 40 metrissä ja siihen voi sukeltaa ilmalla.

Tämä pommikoneen hylky löydettiin 2009 ja 2010 maaliskuussa tehtyjen laajojen tutkimusten jälkeen tunnistettiin että kysessä oli B-24 J Liberator ”Tulsamerican”, joka upposi Vis-saaren edustalle 17.12.1944. Lentokone oli lähtenyt Italian Torrettasta pommituslennolle kohti Saksaa, mutta Tsekkien yllä joutui Saksalaisten ilmahyökkäyksen kohteeksi ja varioitui pahoin ja joutui palaamaan takaisin. Vis-saarella oli varalaskupaikka, jonne kone yritti paluumatkalla ensin laskeutua, mutta vauriot koneessa estivät laskutelineiden laskemisen ja lupa käyttää laskupaikkaa evättiin. Kone joutui tekemään pakkolaskun mereen. Kone hajosi mereen iskeytyessään moneen osaan. Peräosassa olleet miehistön jäsenet pelastuivat, mutta ohjamossa olleet 3 hukkuivat keulaosan vajottua mereen.

Hylky on poijutettu ja siihen saa sukeltaa vain erikoisluvan saaneen paikallisen oppaan kanssa. Poijupaino on 39 metin syvyydessä ja sieltä on lainit keulakappaleelle, joka on pienen jyrkänteen takana noin 50 metrissä, matkan varrella on konekivääritorni. Toiseen suuntaan vie laini peräosaan, eli siivet ja 4 moottoria. Peräosa on ylösalaisin.

Päivän keikka tehtiin samalla VS-224 veneellä samasta Rukavacin satamasta kuin maanantain keikka. Nyt meitä oli 2 ryhmää: kolmen tekkiryhmä, minä Marcin ja Piotr, sekä REC-sukeltajien porukka joka oli menossa vain peräosalle.

Tekkiporukka mentiin veteen heti ensin, ja samantien nousuköyttä alas. Otetiin kainaloon alle trimiksi-staget. Näkyvyys oli uskomaton ja pinnalta asti näki alla olevan pohjan 39 metrissä aivan selvästi ja nousuköyden koko matkalta alas, ja alas mennessä tukialuksen pohja näkyi koko ajan kirkkaasti. Marcin jätti pienen dekopullon happea nousuköydelle 6 metriin. Oli todella valoisaa ja dyykkilamppua ei tarvittu mihinkään. Kolmessa minuutissa oltiin pohjalla ja Marcin alkoi liidaamaan keulaosalle vievää lainia pitkin. Lainin vieressä oli tosiaan se tornin kappale josta pikaisesti nappasin kuvat.

Pohjalla ei onneksi ollut juurikaan virtausta. Joskus täällä on niin kova virtaus, että keulakappaleille ei ole turvallista mennä. Oltiin sovittu että sinne keulalle ei mennä jos virtaus olisi liian kova ja säästetään kallis trimiksi. Mutta nyt kun päästiin 6 min kohdalla jyrkänteen reunalle, niin tilanne oli hyvä, vaihdetiin selkäkaasulta trimiksille ja mentiin alas keulakappaleille. Kaikki näkyi jo jyrkänteen reunalta hyvin ja näkyvyys oli edelleenkin uskomaton.

Trimiksille vaihto selvästi kirkasti pään ja eron ilmaan 40 metrissä huomasi todella hyvin. Selkäpulloissa siis ilmaa ja nyt 190 bar jäljellä. Lämpötila pohjalla 15 asetetta. Keula oli revennyt koneen rungosta irti ja siinä on vielä palanen siivestä, yksi potkureista oli pudonnut lähelle. Repeämästä ja luukuista pääsi kurkkimaan sisälle. Tosi nopeasti kierrettiin, koska 11 litran stagella ei kauaa 50 metrissä hengitellä. Sitten takaisin ylemmälle tasanteelle 40 metriin, jossa oltiin 15 min kohdalla. Nopea uinti lainia pitkin takaosalle. Siellä oli toinen ryhmä käynyt nopeasti juuri ennen meitä ja olivat palaamassa jo ylös. Peräosa käsitti koneen koko siiven, jossa oli neljä moottoria. Siipi oli ylösalaisin. Vain yksi laskuteline pyörän kera oli koneesta saatu ulos ja se oli korkein kohta hylkyä.  

Vain yhdessä moottorissa oli potkuri kiinni, muut potkurit olivat irronneet ja pitkin meren pohjaa. Kurkattiin nopeasti siiven alla jossa joskus on isoja kaloja, mutta nyt ei ollut. 25 min kohdalla alettiin tekemään paluuta nousuköydelle. Sinne ei tarvinnut mennä pohjaa pitkin koska köysi näkyi jo kaukaa joten noustiin 45 asteen kulmassa kohti köyttä ja siellä vaihdettiin takaisin selkäkaasulle 24 metrissä. Stagessa oli 50 bar jäljellä.

Dekoja oli nyt kertynyt 20 min. Jäin tekee viimeistä dekostoppia 3 metriin ja Marcin otti köydelle jätetyn hapen ensin käyttöön. Sitten vähän ajan päästä Marcin antoi hapen minulle, että saadaan dekot nopeammin pois. 100% happi tosiaan auttoi lyhentämään dekoja huomattavasti ja muutamassa minuutissa oli dekot suoritettu, sitten vain pintaan ja veneelle. Sukellusaikaa kertyi 64 min, josta  25 min hylyllä. Selkäpulloihin jäi 160 bar, joka riittäisi loistavasti vielä seuraavalle sukellukselle. Olipa tosiaan helppoa sukeltaa tällaisessa näkyvyydessä, ja stagen sekä kameran käsittely paljain sormin oli niin paljon helpompaa kuin hanskat kädessä. Oli hyvä idea käyttää trimiksiä stagella tällä kohteella. Hylky oli aika pieni ja kaiken ehti näkemään tässäkin ajassa. Upea ja harvinainen sukelluskohde!

kuvat: https://leiman.kuvat.fi/kuvat/Sukellus-SCUBA/2022/2022+Vis/2022-07-13+D872+B-24+Tulsamerican/

Linkkejä:

GPS-sijainti: 43.03291556390341, 16.2618158974954

2022-07-13 D874 Bili Bok

Seuraava sukelluskohde on puolen tunnin venematkan päässä, Bili Bok, sarja peräkkäisiä luolia. Aloituskohdassa oli sattumoisin yksi saaren nudistirannoista. Mentiin koko porukka kerralla alas ja Marcinia seuraten vauhdilla edettiin luolasta toiseen. Toinen sukellusopas tuli viimeisenä perässä. Luolia oli kaikkiaan viisi erilaista, jokainen oli umpiluola joihin mentiin suuaukosta sisään, käytiin katsomassa sisällä ja sitten ulos, ja seuraavaan luolaan. Useimmissa oli aika iso suu-aukko, vain yhteen oli vähän ahdas ja vain sukeltaja kerrallaan mahtui läpi, mutta kun luoliin pääsi sisälle niin holvit olivat isoja tai jopa valtavia. Ulospääsy näkyi kaikista aina selvästi ja silttiä niissä ei pahasti irronnut, vaakanäkyvyys kirkkaassa vedessä jopa 50 metriä, joten ne olivat tuvallisia sukeltaa ilman luolanaruja.

Sukellusaikaa kertyi luolista 58 min ja kaasua jäi 84 bar. Nyt oli viimeinen tämän reissun sukellus tehty ja tämä oli hyvä päätös.

kuvat:  https://leiman.kuvat.fi/kuvat/Sukellus-SCUBA/2022/2022+Vis/2022-07-13+D873+Bili+Bok/

GPS-sijainti: 43.01760671165833, 16.211890009092738

Kartta sukelluskohteista