Kuplan ja monen muun pääkaupunkiseudun sukellusseuran klassikkokohde on ns. Tiilihylky. Varsinainen ”hylky” sijaitsee Mustamatalan eli Svartbodanin luodon pohjoispuolella noin 18…24 metrin syvyydessä. Näin itse hylky on P2-kohde, mutta luodon ympärillä on mahdollista sukeltaa turvallisesti P1-syvyyksillä, joten se sopii kaiken tasoisille sukeltajille. Luoto antaa hieman tuulensuojaa, joten kohteella on mahdollista sukeltaa veneestä käsin hiukan huonommallakin kelillä, ja valikoituu joskus varakohteeksi matkalla Coolarolle tai GA:lle, joissa ollaan täysin avoimella ulkomerellä.
Vene kannattaa ankkuroida luodon rantaan tuulensuojan puolelle. Hylky on kesäaikaan usein merkitty pienellä poijulla, mutta poiju ei missään tapauksessa sovellu veneen kiinnittämiseen. Hylyn löytää toki kaikkein varmimmin menemällä poijunarua alas, mutta sen on suhteellisen helppo löytää myös suunnistamalla luodon pohjoisrannasta. Itse hylystä ei ole jäljellä kuin puinen ranka ja kaatuneet kylkikaaret noin 20 x 6 metrin alueella. Hylyn kuljettamaa tiililastia löytyy ympäri luotoa. Svartbodanin ympäristösät on löydetty paljon hylyn kappaleita, jotka saattavat olla tästä hylystä peräisin.
Hylyn alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, mutta Museoviraston ja Suomen meriarkeologisen seuran tutkimusten perusteella arvellaan että kyseessä saattaa olla tiililastia kuljettanut virolainen kaljaasi Ernani, joka katosi matkallaan Tallinnasta Helsinkiin lokakuun 1927 lopulla. Harmajalla päivystäneet luotsit havaitsivat 30.10.1927 ajelehtivan hylyn Svartbådanin lähellä. Kun hylkyä mentiin tarkastelemaan, havaittiin sen olevan kaksimastoinen pahoin hajonnut kaljaasi. Miehistöstä ei ollut merkkejä. Aluksen arveltiin olevan virolainen ja tiililastissa, mutta nimeä ei pystytty selvittämään. Kenties kaljaasi oli myrskysäässä 29.10. osunut jollekin Svartbådanin lähellä olevalle karille ja hajonnut. Wiborg Nyheter lehdessä on 10.11.1927 kirjoitus kaljaasi Ernanin ja sen 7 henkisen miehistön katoamisesta.
Hylky on ollut tunnettu jo 1970-luvulla. 1980-luvulla Eka Metsävuori kertoo hylyn sijaitsevan Svartbådanin pohjoisrinteessä siten, että noin kahden metrin syvyydessä on maston vantteja ja kettingin palasia. Alempana rinteessä on runsaasti tiiliskiviä, jotka “peittävät koko rinteen”. Itse puinen hylky lepää noin 20 metrin syvyydessä ja siitä on säilynyt vain pohja ja kylkikaaret.
Sijainti 60° 04.620′ N , 25° 00.714′ E WGS84
Museoviraston sivu:
https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjreki/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1273
Sukellusohjeet
Itse olen sukeltanut Tiilihylyllä ensimmäisen kerran 2006 ja siellä on ollut tapana käydä joka vuosi ainakin kerran.
P1-sukeltajat voivat mennä veteen mistä tahansa kohdasta luodon rannasta. Luodon reuna putoaa kaikkialla jyrkästi noin 4 metrin syvyyteen, josta löytyy kaikkialta luodon ympärillä 6..10 metrissä oleva tasanne täynnä irtokiviä. Tasanteen reunalta alkaa kalliojyrkänne joka putoaa pohjalle 24…18 metrin syvyyteen. Koko luoto on kierrettävissä 5…18 metrin syvyydessä ja nähtävissä on kaikkea Suomenlahdelle tyypillistä merenelävää: meriheiniä, rakkoleviä, simpukoita, pieniä kaloja ja hylystä pudonneita tiiliä. Luodon itä ja eteläpuolella on hyvin laaja melko tasainen alue 6…10 metrissä ja sieltä voi olla vaikeaa löytää takaisin luodon rannalle.
Jos hylyn haluaa löytää sukeltamalla, on paras uida luodon pohjoisrannalle ja ottaa luodon kivitornista suunta 40 astetta. Sitten sukelletaan rinnettä alas pohjalle suuntaan 40 astetta. Hyvällä tuurilla matkalle osuu tiilistä koottu iso nuoli, joka osoittaa alas hylyn kohdalle.
Hylky on aivan kalliojyrkänteen vieressä pohjalla. Jos on tullut pohjalle liian nopeasti tai liian länteen eikä hylkyä pohjalla vielä näy, jatketaan rinteen vierustalla idän suuntaan ja hylky tulee muutamassa minuutissa vastaan. Hylyn sijainti on luodon ja sen kalliorinteen varjossa ja päivänvalo loppuu yleensä 18 metrissä viimeistään ja pohjalla 24 metrissä on täysin pimeää keskipäivälläkin, joten hyvät lamput ovat tarpeen. Näkyvyys vaihtelee, ja on huonoimmillaan 2…3 metriä, mutta voi joskus olla yli 10 m. Pohja on hiekkaista eikä pöllyä niin pahasti kuin mutapohjat, mutta täälläkin voi näkyvyyden nopeasti pilata huolimattomalla räpylöinnillä. Hylystä näkee ihan varmasti kaiken noin 30 minuutissa, joten loppuaika sukelluksesta kannattaa käyttää rentoon nousuun rinnettä pitkin ja pinnalle kannattaa nousta luodon rannasta tai oman veneen ankkuriköyttä pitkin. Jos hylkyä haluaa kuvata tai videoida, niin tehokkaat videovalot ovat tarpeen. Hylyn kuvaaminen salamalla on haasteellista. Merenelävien kuvaamiseen tämä on hyvä makrokohde. Näkyvyys lähempänä pintaa ei luonnollisesti ole yhtä hyvä kuin pohjalla.
Paras kaasu kohteelle on 32% Nitroksi, mutta eipä tuolla paineilmallakaan helpolla dekoja saa.
Omia kuvia Tiilihylyltä:
Sukelluslokeja:
https://divelogs.org/dive/3486910
https://divelogs.org/dive/3445929
2D-kuva 3D-mallista
MAS:in Markku Luodon tekemä 2D-kuva 3D-mallinnuksesta. Kuvan vasemmalla eli idän puolella pohja on 18 metriä ja oikeassa laidassa eli lännen puolella 24 m. Mahdollinen poiju on yleensä idän puoleisessa päässä kiinni. Kuvan yläpuolelta eli etelään nousee kalliorinne ylös. Hylyn kappaleita tulee vastaan pohjalla kun lähestyy lännestä. Tiilinuoli rinteessä osoittaa hylyn keskelle.
Navigointi
Otaniemestä ajetaan Länsiväylän lännenpuoleisen sillan alta ulos, sitten kohti Melkin eteläkärkeä. Suunta kohti Harmajaa Mäntykarin ja Tammakarin välistä. Käännytään Harmajan länsipuoliselle 9 m väylälle. Harmajan eteläpuolella Uusimatalan ja Flathällgrundetin välistä suunta kohti Mustamatalaa, jonka valkoinen kivitorni erottuu jo kaukaa.
Toinen vaihtoehto on ajaa kuten Coolarolle ja GA:lle Katajaluodon länsipuolelta ulos ja sitten reilusti Katajaluodon eteläpuolelta suunta itään kohti Mustamatalaa.
