Tämä blogiartikkeli kuluu kategoriaan “RajaAmpat-2011” joka kertoo Indonesian matkasta.
Matkallamme MSY Seahorsella poikkesimme kahdeksi päiväksi Bandasaarille, joilla on mielenkiintoinen historia, ja sukelluskohteina ne ovat erityisen hienoja. Bandasaaret ovat muutaman vulkaanisen pienen saaren ryhmä keskellä Bandamerta, reilut 100 km ison Seramin saaren eteläpuolella. Bandameri on erittäin syvä, pääosin yli 2000 metriä ja syvimmät kohdat 5000 m, lähes 1000 km länsi-itäsuunnassa ja 400 km pohjois-eteläsuunnassa leveä.
Bandasaaret olivat 1800 luvun puoliväliin ainoa tunnettu paikka maailmassa, jossa kasvoi aikoinaan kultaakin arvokkaampi maustekasvi muskottipähkinä (Myristica fragrans). Osittain muskottipähkinän arvostus perustui englantilaisten lääkäreiden uskoon että siitä tehty rohto parantaisi ruton. 1500 luvulle asti muskottipähkinää sai hankittua Eurooppaan vain arabikauppiaiden välityksellä, jotka ostivat sitä Malaccasta ja toisinaan Jaavalta. Eurooppalaisille muskottipähkinän alkuperä säilyi pitkään salaisuutena, kunnes Portugalilaiset merenkulkijat, ja lopulta Hollantilaiset saivat kallisarvoisen mausteen alkuperän selvitettyä 1500 alussa. Hollantilaiset aloittivat 1500 luvulla kaupankäynnin bandasaarelaisten kanssa, mutta kyllästyivät lopulta jatkuviin erimielisyyksiin paikallisten päälliköiden kanssa. Ongelma ratkaistiin lopulta sotilaallisella ylivoimalla vuonna 1621, jolloin hollantilaiset suorittivat saarilla kansanmurhan, ja suurin osa alkuperäisistä bandasaarelaisista tapettiin ja tuhatkunta henkiin jäänyttä vietiin orjiksi Jaavan saarelle. Hollantilaiset toivat saarille orjatyövoimaa muualta Indonesiasta hoitamaan muskottipähkinäplantaaseja.
Bandasaarien valloituksesta alkoi vuonna 1602 perustetun Hollantilaisen Itä-Intian Kauppakomppanian (VOC, Vereenigde Oost-Indische Compagnie) maustemonopoli ja liiketoimintojen vähittäinen laajentuminen, jonka seurauksena suurin osa nykyisen Indonesian valtion alueista lopulta päätyi VOC-yhtiön hallintaan. VOC-yhtiö kaatui lopulta laajamittaisen korruption ja vallan väärinkäytön seurauksena konkurssiin vuonna 1800 ja sen hallitsemat alueet Kaukoidässä joutuivat nykyisen Hollannin valtion edeltäjän Batavian Tasavallan hallintaan. Hollannin Itä-Intian siirtomaa-alueista muodostettiin itsenäinen Indonesian valtio vuonna 1949 (poislukien länsi-Papuan alue joka liitettiin 1962 YK:n päätöksellä Indonesiaan). VOC-yhtiö oli maailmanhistorian ensimmäinen monikansallinen megakorporaatio ja maailman ensimmäinen pörssiyhtiö.
Hollantilaiset taistelivat jonkun aikaa Bandasaarten herruudesta Englantilaisia vastaan 1600-luvulla ja lopulta maustemonopolin varmistamiseksi pieni brittien valtaama Pulau Run vaihdettiin sopimuksella Manhattanin saareen 1667.
Manhattanin saari uudessa Englannissa kehittyi nykyään New York nimellä tunnetuksi kaupungiksi. Pulau Runissa puolestaan asuu nykyään muutama sata asukasta pienessä kylässä, jossa ei ole tarpeen rakentaa pilvenpiirtäjiä. Vuonna 1810 Englantilaiset onnistuivat valtaamaan Bandasaaret, ja tuolloin muskottipähkinän siemeniä vietiin Sansibarin ja Grenadaan, jossa niitä edelleen viljellään. Hollantilaisten Muskottipähkinämonopoli päättyi tähän. Nykyään muskotti ei ole kovin kallista, eikä toisaalta kovin suosittukaan enää – se ei tiettävästi parannakaan ruttoa.
Jälkikäteen on selvinnyt, että vuoden 1621 kansanmurhasta selvisi pieni joukko alkuperäisiä bandasaarelaisia, jotka yön pimeydessä onnistuivat pakenemaan kanooteilla ja heidän jälkeläisensä asuvat nykyään Kei Besarin saarella Banda Eli ja Banda Elat kylissä. Näissä kylissä edelleen puhutaan bandan kieltä, joka itse Bandasaarilta hävisi 1621. Suomalainen sosiaaliantropologian professori Timo Kaartinen on tutkinut aihetta, opetellut bandankielen ja julkaissut aiheesta kirjan “Songs of Travel, Stories of Place: Poetics of Absence in an Eastern Indonesian Society “, 2010, ISBN 978-951-41-1052-8.
Sukeltamisesta Bandasaarilla on oma juttunsa.