Punainen Meri 2008, “Get Wrecked cruise”, MY Emperor Superior

Matkaraportti sukellusmatkalta 27.3.-2.4.2008 Punaiselle Merelle.

Valokuvat

https://photos.leiman.fi/2008-redsea

Kamerana mukana oli Olympus C8080 kamera PT-027 kotelossa ja salama. Tätä kameraa olinkin jo käyttänyt Hurghadan matkalla vain muutama kuukausi aiemmin.

Varusteet

Tälle matkalle otin seuraavat varusteet mukaan:

• kuivapuku, mutta ilman huppua ja käsineitä
• tuplapullovarustus: alulevy, hihnasto, tuplaregut
• sukellustietokoneet: Suunto Vyper ja Cobra-2
• HID-lamppu ja sen laturi
• Olympus C8080 kamera PT-027 kotelossa ja salama, laturit
• läppäri ja USB-kovalevy
• kumiräpylät
• minimaalisesti vaatteita
• kamat kahdessa laukussa 23+30 kg

Matkakertomus

Olimme vuokranneet 20 hengen porukalla koko live-aboard veneen M/Y Emperor Superiorin kokonaan itsellemme. Lennot olivat Finnmatkojen kautta Finnairin lomalennot Hurghadaan ja takaisin.
Matkan järjesti samassa muodossaan jo kolmannen kerran Hannu Kuosa. Olin itse mukana edellisvuotisella 2007 ”Simply the Best” safarilla M/Y Emperor Majestyllä. Tällä kertaa noin puolet osallisujista oli uusia kasvoja, eri sukelluseuroista, pääasiassa Helsingin Urheilusukeltajia ja Espoon Nousulaisia ja Dyykkareita.

Lento 27.3.2008 Hurghadaan saapui jokseenkin ajallaan perille, ja kenenkään kamatkaan eivät hävinneet matkalle, joten klo 14 maissa purkauduimme ulos, missä meitä odotti viime vuoden reissusta tuttu hollantilainen opas Chris, hänen parinsa sveitsiläinen Fefe odotteli meitä veneellä. Kamat pakattiin Emperorin pienen pickupin lavalle, ja ylimmäksi jääneet kassit sidottiin aikas huolestuttavan näköisellä naruviritelmällä kiinni. Itse änkesimme erittäin ahtaaseet minibussii, mutta matka satamaan oli onneksi vain 10 min. Satamassa ei kauaa ehtinyt notkua, kun jo aika pian pääsimme kumiveneillä itse veneeseen ja majoittautumaan hytteihin, jotka aiemmista reissuita opittuna oli jaettu jo etukäteen.

Superior on samanlainen ”Gold”-luokan vene kuin viimevuotinen Majesty, joskin selvästi vähän kuluneemmassa kunnossa. Vene on 36 m pitkä ja puurunkoinen. Sukeltajia mahtuu kyytiin 20, majoitus 10 hytissä joissa kaikissa oma kylppäri (sis WC ja suihku). Henkilökuntaa on vajaat 10, joista 2 sukellusopasta. Veneen takana on uimakansi, josta pääsee suoraan veteen ja kaksia tikkaita takaisin, siitä ylempänä katettu sukelluskansi, jossa on jokaiselle sukeltajalle oma paikka johon laitepaketti kasataan. Uimakannella säilytetään siirtymien aikana veneen kahta kumivenettä (Zodiakkia), joilla sukeltajia viedään ja haetaan kauemmille kohteille, joihin vene ei pääse ankkuriin. Sukelluskannen alla on konehuone ja yhdellä kulmalla tehokas Membraanisuodattimella varustettu Nitrox-kompressori. Näillä kultaluokan veneilla Nitrox-täytöt kuuluvat vakiona reissun hintaan ja kompurasta lähtee enimmillään 33% seosta. Toisella nurkalla on akkujen latauspiste ja keskellä kameroiden huuhteluammeet. Märkäpukujen säilytykseen ja kuivaukseen oli omat tangot henkareineen.

Sukelluskannelta pääsee edelleen veneen salonkiin tai portaita ylös aurinkokannelle. Veneen salonki oli reissun aikana olohuone, jossa oli sohvat ja sohvapöydät, sekä A/V systeemi 40-tuumaisella paneelinäytöllä. Aurinkokannella ylempänä oli sohvia, pöytiä, auringonottotuoleja ja poreamme (jota ei käytetty). Briiffaukset pidettiin joko salongissa tai aurinkokannella. Salongin takaa löytyi ruokailuhuone, jossa kaikki ateriat tarjottiin ja syötiin. Reissun hintaan kuului täysi ylläpito aterioineen ja juomineen. Aterioita tarjottiin: aamiainen ekan dyykin jälkeen, lounas tokan dyykin jälkeen, välipala kolmannen jälkeen ja illallinen iltadyykin jälkeen. Olutta ja viiniä oli tarjolla eri maksua vastaan, joskin käytäntö oli että alkoholin nauttimisen jälkeen oli sen päivän dyykit sitten siinä.

Heti laivalle saavuttua oli ”venebriefing”, jossa kerrottiin veneessä toimimisen käytännöistä ja säännöistä, jonka jälkeen porukka singahti jo kasaamaan sukellusvälineitään. Ihan tulopäivän ei päästy sentään sukeltamaan, vaan nukuimme yön yli veneessa satamassa, josta seuraavana aamuna 28.3. lähdettin kohti ensimmäistä ”check dive” kohdetta.
Jokaiselle oli siis sukelluskannella oma paikka, jossa omaa laitepakettia säilytettiin kasattuna koko matkan ajan. Sama pullo/t oli käyttössä koko ajan ja veneen miehisty täytti ne aina dyykin jälkeen veneen omasta kompurasta. Vakiona kuuluu 12 litran 200 bar alumiinikannu, mutta kaikki olivat tilaneet lisämaksusta isommat tölkit. Viisi (kuten minäkin) oli tilanneet tupla-12 litraset (alumiinit välisillalla), ja lopuilla on 15 litraset teräskannut. Koska meillä oli normaalia isommat kannut, oli venemiehistöllä kova homma saada kaikki pullot täytettyä dyykkien välillä. Lisäksi valitusta kuultiin kumivenekuskien selkien kipeytymisestä kun saivat kiskoa näitä normaalia painavampia paketteja ylös. Kaikki meidän porukasta oli Nitrox-luokitettuja, joten saimme aina halutessa nitikkaa pulloihin. Veneellä oli käytäntönä, että jos halusi nitikkaa pulloon, niin siinä piti olla kiinnitettynä vihreä/keltainen panta, joka kaikille Nitrox-luokitetuille siellä heti annettiin. Aina täytön jälkeen jokaisen piti analysoida oman pullonsa kaasu, jota varten oli tarjolla veneen mittari. Analyysit piti aina merkata ennen dyykkiä Nitrox-lokikirjaan, ja kuitata omalla nimmarilla merkintä.

Päiväohjelma

Päiväohjelma oli veneellä lyhkäisyydessään seuraava:

• herätys noin klo 6
• heti sen jälkeen ekan dyykin briefing, ja sukellusvehkeet heti päälle
• eka sukellus noin klo 7…8, sen jälkeen kamojen huolto
• aamiainen klo 9
• tokan sukelluksen briefing noin klo 10
• toka sukellus klo 11…12
• lounas klo 13
• kolmannen sukelluksen briefing klo 14
• kolmas sukellus klo 15…16
• välipala klo 17 ja sen jälkeen iltadyykin briefing
• neljäs eli yösukellus klo 18…19
• illallinen klo 19:30
• nukkumaan useinkin jo 21…22 maissa

Jokaista sukellusta edelsi siis aina briefing, jossa oppaat kertoivat seuraavasta kohteesta kaiken tarvittavan ja esittivät sukellussuunnitelman. Sitten tarkistettiin ketkä kaikki ovat menossa ja parit, ja ketkä halusivat oppaan mukaan. Jos piti mennä kumiveneellä, niin sovitiin kumivenevuorot, joita tarvitiin neljä jos kaikki olivat lähdössä. Briefingissä esitettiin yleisesti joko oppaan valkoiselle tussitaululle piirtämää ”karttaa”, joskus se näytettiin salongin taulu-tv:llä oppaan läppäristä jo valmiiksi piirretystä kuvasta. Briiffaukset olivat englannin kielellä. Briffauskuvat alla:

Itse sukellukselle lähdettiin ja palattiin usein veneen perästä uimakannelta, jos iso vene oli saatu kohteen viereen parkkiin. Monilla riutoilla ja hylyillä on valmiit kiinnityslenkit tukialusten kiinnittämistä varten. Joskus oppaat kävivät etukäteen sukeltamassa hylylle ja kiinnittävät asiakkaita varten laskeutumis/nousuköyden. Lisäksi oppaat usein kävivät etukäteen katsomassa virran suunnan ja voimakkuuden.
Jos kohteen lähelle ei päässyt veneellä, niin sitten perille vietiin kumiveneellä ja tarvittaessa myös kumivene kävi hakemassa takaisin.

Sukellukselle piti vähintäänkin olla pari mukana, soolona ei saanut mennä, myös kolmen kimpat kävivät. Oppaan mukaan sai valinnan mukaan mennä tai olla menemättä. Jos kukaan ei kaivannut opastusta, niin oppaat jäivät veneeseen. Monista hylkykohteista sai kyllä eniten irti kun antoi oppaan näyttää kaikki paikat, varsinkin hylkyjen sisäpuolien koluaminen olisi itseltä jäänyt tekemättä ilman opasta.

Sukellus

Tälle matkalle olin varannut etukäteen 2x12L tuplapullot, Egyptissä ne ovat aina alumiinisia. Olin päättänyt siirtyä sukeltamaan tuplapulloilla ja tammikuussa 2008 kasasin itselleni tuplapullosetin ja harjoittelin ennen matkaa tuplilla sukeltamista uima-altaassa aika monta tuntia.

Lisäksi otin mukaan kuivapuvun, jota en ollut ennen käyttänyt etelän reissuilla.

Pääsääntöisesti sovittu sukellusaika oli max. 60 min, ja max. syvyys 30 m ja 5 m/3 min safety stop on tehtävä. Suositus oli että 50 bar olisi oltava ilmaa jäljellä safety stopissa ja 30 bar pinnalla. Syvemmiltä hylyiltä olisi palattava 70 bar kohdalla nousuköydelle.
”Get wrecked” reitillä oli ideana että Hurghadasta lähdetään kohti Siinain eteläkärkeä Gubalin salmelle ja sieltä takaisin, ja kolutaan matkan varrelta löytyviä hylkyjä niin paljon kuin kelit yms antavat myöden, ja hylkyjen puuttuessa käydään riutoilla.
Reitiksi meille muodostui seuraava:

1. 28.3. #1 Poseidon Reef, check dive riutalla
2. 28.3. #2 Abu Nuhas, Marcus, iso uudehko hylky
3. 28.3. #3 Abu Nuhas, yödyykki, riutta
4. 29.3. #4 Abu Nuhas, Carnatic, iso vanha hylky
5. 29.3. #5 Abu Nuhas, Ghiannis-D, iso uudehko hylky
6. 29.3. #6 Small Gubal, pienen proomun hyky ja riuttaa)
7. 29.3. #7 Small Gubal, yödyykki
8. 30.3. #8 Rosalie Moller, iso ja syvä 2. maailmansodan hylky
9. 30.3. #9 Dunraven, vanha riuttaan kiinni kasvanut pieni hylky
10. 30.3. #10 Beacon Rock, yösukellus riutalla
11. 31.3. #11 Shark & Yolanda, Ras Mohammed, riuttaa ja hylkytavaraa
12. 31.3. #12 Thistlegorm, takapää
13. 31.3. #13 Thistlegorm, etupää
14. 31.3. #14 Thistlegorm, yösukellus etupäässä
15. 1.4. #15 Thistlegorm, sisäpuolen lastiruumat nrot 1…3
16. 1.4. #16 Kingston hylky, ja Shag Rock riuttaa
17. 1.4. #17 Siyul Kebir, riuttaa
18. 1.4. #18 Gota Shaab El Erg, yödykki riutalla
19. 2.4. #19 Umm Gamar, riuttaa
20. 2.4. #20 Miniya, Hurghdan satamassa miinanraivaajan hylky

Reitin loppupuolella veneen kapteeni sairastui ja sen takia ajettiin tavallista nopeammin takaisin Hurghadaa päin, jolloin osa matkan varrella olleista hylyistä jäi katsomatta ja korvattiin riuttakohteilla. Matkan varrella olleet riutat eivät olleet kovin erikoisia, paitsi Ras Mohammedin Shark & Yolanda riutta oli hieno ja monipuolinen. Hylyistä S/S Thistlegorm oli tietysti kaikkien hienoin ja mieleenpainuvin kokemus, ja vaikka sitä sukellettiin peräti 4 kertaa, niin itse olisin voinut käydä vielä useammankin dyykin. Itse asiassa siitä yksistään olisi varmaan riittänyt koko viikoksi tutkittavaa.

Kaikkiaan reissu meni hyvin eikä mitään isompaa vahinkoa sattunut kenellekään. Kaikenlaista vedenalaista kuvauskalustoa oli mukana kiitettävästi joten reissu ei jäänyt ihan muistikuvien varaan. Viimeisenä päivänä 2.4. veneellä sukelsimme kaksi kertaa, joista viimeinen oli kätevästi Hurghadan satamassa makaava miinanraivaajan hylky. Tämän jälkeen purimme paketit, kuivatimme ja pakkasimme kaikki dyykki- ja muut kamat, söimme lounaan, maksoimme laskut, tippaisimme ja kiitimme henkilökuntaa. Sitten kumiveneillä rantaan, josta bussi ja kuorma auto kuskasi meidät kamoinemme Hurghadan Hilton Resortiin, jossa vietimme viimeisen yön. Seuraavana päivänä sitten 24 h lentokiellon sopivasti päättyessä menimme lentokentälle jonottamaan ja pääsimme jonkunmoisen härdellin jälkeen kotilennolle.

S/S Thistlegorm

Matkan vaikuttavin kohde oli S/S Thistlegormin hylky, jolla valitettavasti sukelsimme ainoastaan 4 kertaa. Höyrylaiva (S/S = Steam/ship = höyrylaiva) Thistlegorm oli brittiläinen 126 metriä pitkä 4898 tonnin rahtilaiva, joka laskettiin vesille Huhtikuun 9. 1940 Sutherlandissa ja kotisatamanaan Glasgow. Laivan nimi tulee sanoista ”thistle”, joka on Skotlannin kansalliskukka ja laivan rakennuttaman skottilaisen Albyn Line varustamon logo, sekä ”gorm”, joka tarkoittaa gaelin kielellä sinistä väriä. Kaikkiaan Albyn Line varustamolla oli 18 ”thistle” sarjaan kuulunutta laivaa.

S/S Thistlegorm lähti Glasgowsta toukokuussa 1941 kuljettamaan tärkeää sotatarvikelastia brittijoukoille Pohjois-Afrikan rintaman tarpeisiin koko Afrikan Cape Townin kautta kiertäen. Rahtina laivassa oli valtava määrä erilaista ampumatarviketta, kivääreitä, sadoittain moottoripyöriä, kuorma-autoja, jeeppejä, generaattoreita, lentokoneiden varaosia, lääkkeitä, kumisaappaita, kaksi tankkia ja kaksi junaveturia tykötarpeineen.

Syksyllä 1941 laiva oli jo lähestymässä Suezin kanavaa, mutta eräs laiva oli saksalaisten miinaan osuttuaan tukkinut koko kanavan, ja S/S Thistlegorm joutui monien muiden laivojen tapaan pysähtymään ankkuriin Gubalin salmeen.
S/S Thistlegormin ollessa ankkurissa Sha’ab Ali riutan läheisyydessä, 6. lokakuuta 1941 vastaisena yönä Kreetalta lähtenyt saksalainen Heinkel H111 pommikone huomasi laivan ja pudotti sen päälle kaksi lentopommia. Hyökkäys tuli täytenä yllätyksenä laivan väelle, eikä puolustautumiseen jäänyt lainkaan aikaa. Molemmat kahden tonnin pommit osuivat lastiruuma #4:een, jossa oli paljon ammuksia, ja seuranneessa räjähdyksessä laiva repesi kahtia ja upposi nopeasti merenpohjaan 27…30 m syvyyteen, kyydissä ollet 126 tonnia painaneet junaveturit singahtivat ilmaan ja upposivat 30 m etäisyydelle hylystä. Hylky makaa edelleen tänä päivänä kahdessa osassa pohjalla, siten että keulaosa lastiruumasta #3 eteenpäin makaa  lähes pystyssä pohjalla, ja peräosa on kallellaan vasemmalla kyljellään pohjalla, oikean kyljen ollessa kohti pintaa. Välissä on räjähdyksen pahoin vaurioittaman lastiruuman #4 jäänteet isona romuläjänä, jonka päällä näkyy kahden Bren Carrier Mk-III tankin jäänteet. Laivan upotessa 9 merimiestä kuoli, loput pelastettiin. Arvokas rahti kokonaisuudessaan menetettiin, eikä sitä koskaan yritetty nostaa.

Laiva ja sen kohtalo unohdettiin vuosikymmeneksi sodan päätyttyä, kunnes merentutkimusalus Calypso kapteeni Cousteaun johtamana löysi sen Punaisen Meren tutkimusmatkallaan maaliskuussa 1955. Tapaus on hienosti dokumentoitu Merten Salaisuudet elokuvassa. Lisäksi National Geographicin numerossa helmikuu 1956 julkaistiin pitkä artikkeli ja valokuvia hylystä. Hylky ja sen räjähdyksestä selvinnyt osa lastia oli säilynyt vuoteen 1955 asti lähes koskemattomana ja uskomattoman hyvässä kunnossa. Laiva oli helppo tunnistaa pronssisesta laivakellosta, joka myös nähdään Merten Salaisuudet elokuvassa. Laivakello varastettiin ilmeisesti pian hylyn löytämisen jälkeen, ja sen nykyinen olinpaikka on tuntematon.

Calypson sukeltajien vierailun jälkeen hylky sai taas olla toista vuosikymmentä rauhassa, kunnes 1974 Israelilaiset sukeltajat löysivät sen uudestaan. Vuonna 1967 ns. ”kuuden päivän sodan” seurauksena Israel miehitti koko Siinain niemimaan ja näin mm. Sha’ab Alin riutta-alue joutui Israelin hallintaan, ja koko pohjoinen Punainen Meri oli käytännössä sotatoimialuetta, kunnes Camp Davidin rauhanneuvotteluiden tuloksena Israel ja Egypti 1979 viimein solmivat rauhan. Rauhansopimuksen osana Israel sitoutui vetäytymään Siinailta ja usean vaiheen jälkeen 1982 koko Siinain niemimaa palautui Egyptin hallintaan. Israelin hallinta-aikana pieni israelilaisten sukeltajien piiri kävi säännöllisesti S/S Thistlegormin hylyllä. Israelilaisten aloittamana alettiin 1970 luvulla rakentamaan Sharm El Sheikhin lomakeskusta ja Punaisen Meren sukellusturismin voidaan katsoa alkaneen tästä. Sharm El Sheikhistä alkanut turimibusiness laajeni nopeasti 1980 luvulla toiselle puolelle salmea ja Hurghadan rakentaminen alkoi.
Punaisen Meren Sukellusturismin paisuessa, 1992 viimein keksittiin aloittaa Hurghadasta käsin säännöllinen sukellusretkeily S/S Thistlegormin hylylle. Tieto hylystä levisi nopeasti ja siitä tehtiin paljon lehtijuttuja ja mm. BBC:n tv-dokumentti 1994. Luonnollisesti hylky esitellään useissa sukellusaiheisissa kirjoissa, yksi parhaista kuvauksista löytyy Alberto Siliottin kirjoittamasta ”Thistlegorm & Rosalie Moller” kirjasta, jota saa useille kielille käännettynä Egyptiläisistä turistikohteista. Nykyisin hylylle matkaa joka ikinen päivä noin tusinan verran sukellustukialuksia sekä Hurghadasta että Sharm El Sheikhistä, sekä päiväretkiveneitä, että liveaboard-aluksia. Venematkaa kertyy Hurghadasta 38 merimailia ja Sharmista 31 mailia, eli molemmista lähtösatamista normaaleilla aluksilla menee noin kolme tuntia suuntaan. Päiväretkiveneiden on oltava satamassa takaisin klo 16 mennessä, joten näillä enintään 2 sukellusta on mahdollista tehdä ja ne ajoittuvat aikaiseen aamuun ja puoleenpäivään, lähtö on todella aikaisin. Liveaboardeilta voidaan sukeltaa koko päivä ja yösukelluksetkin onnistuvat. Hylyn sivuilla on meren pohjassa nykyään kiinnityspisteet veneille, joten itse hylkyyn ei enää kiinnitetä veneitä. Hylky on aika kulunut ja ”raiskattu” tuhansien vierailijoiden toimesta, mutta on edelleenkin näkemisen arvoinen.

Meidän retkellämme 31.13.2008 teimme neljä sukellusta S/S Thistlegormin hylylle. Veneemme oli kiinnitettynä hylyn vasemmalle eli läntiselle puolelle. Paikalla oli silloin jo puolisen tusinaa muita veneitä.
Ensimmäinen sukellus oli aamupäivästä hylyn peräosaan. Oppaamme oli kiinnittänyt veneen perästä laskeutumisköyden vasemman puoleiselle veturille 27 metrissä. Hylyn hahmo erottui jo 15 metrin syyydestä ja näkyvyys oli luokkaa 20…30 metriä vaakasuuntaan, taivas oli hiukan pilvinen mutta alas tuli valoa runsaasti. Veturin luota pääsimme räjähtäneen lastiruuman #4 kohdalle, josta hylky oli katkennut. Räjähdyskohta oli iso läjä romua, jonka päällä killui kaksi tankkia ja ampumatarvikkeita, joista osasta erotti vielä ”parasta ennen” leimat. Peräosan kansi oli 45 astetta kallellaan ja sen päällä oli 4.7 tuuman IT-tykki ja 40 mm IT-konekivääri muuten käyttökunnossa mutta vähän ruostuneena. Ja laivan perästä löytyi potkuri ja peräsin. Romun seassa asui todella paljon merenelävää, ja kalat näyttivät viihtyvä siellä. Korallikasuvustoa oli kiinnittyneenä joka paikkaan ja ennenpitkää hylky tietysti muuttuu koralliriutaksi. Vähitellen kipusimme hylyn päälle 14 metriin ja no-deco aika alkoikin puolen tunnin kuluttua käymään vähiin. Sukellusparillani kävi tosin myös ilma niin vähiin että palasimme varmuuden vuoksi omista tuplapulloistani long-hosella ilmaa jakaen veneelle, itselle kun oli reserviä jäänyt reippaasti. Sukellusajaksi kertyi 45 min. Koska paikalla oli paljon päiväveneitä, oli hylyllä sukeltajia todella paljon ja kuplavanaa nousi pintaan kuin poreammeesta. Merivirta oli laivan keulasta päin, mutta hyvin hento.

Toinen sukellus tehtiin iltapäivällä hylyn etupäähän. Toinen laskeutumisköysin oli kiinnitettynä komentosillalle 14 m syvyyteen, ja siitä pääsi näppärästi tekemään täyden kierroksen laivan keulalle ja etuankkureille vasenta laitaa, ja sitten oikeaa laitaa takaisin nousuköydelle. Reitin varrella tutustuimme lastiruumiin #2 ja #1 ylhäältäpäin, kannella oleviin rakenteisiin ja värikästä kalaakin riitti nähtäväksi. Tämä sukellus oli jo vähän matalammalla, enimmäkseen 15 metrissä, joten itse hylyllä pääsi olemaan vähän pidempään. Päiväveneet olivat jo lähteneet, joten hylyllä olikin jo rauhallisempaa.

Teimme vielä iltadyykin pimeässä samalla reitillä kuin iltapäivällä hylyn keulaosaan, koska etupäässä on pimeässä helppo ja selkeä liikkua ja siihen oli päivänvalossa jo ehtinyt tutustumaan. Me suomalaiset taisimme olla tosin ainoat hullut hylyllä illan pimeydessä. Kirkkaassa vedessä HIDin valokeila näytti kohteita vielä 20 metrin päästä hyvin. Lastiruuman #2 ylemmältä tasolta löysimme ison kilpikonnan, joka vietti siellä yötä. Yön saalistajat kuten leijonakalat (siipisimput) olivat liikkeellä ja yön korallit olivat auenneet väriloistoonsa. Tunnelma hylyllä on pimeällä aika aavemainen verrattuna päivään.

Seuraavana aamuna teimme hyvin aikaisin sukelluksen hylyn sisäosiin, lastiruumien #1 ja #2 uumeniin. Päiväveneet eivät vielä olleet saapuneet, joten saimme olla sisällä aika rauhassa. Menimme sisään hylkyyn takapäästä 21 metrin syvyydestä lastiruuman #3 läpi, ruuman #2 jossa oli kuorma-autoja ja Morris-jeeppejä, ja sieltä pääsi kätevästi alemmaksi ruuman #2 ja #1 alimmalle tasolle 24 metrin syvyydessä, josta löytyi valtavat määrät tavaraa: saappaita, kuorma-autoja, trailereita, moottoripyöriä, lentokoneen osia, kivääreitä. Lopulta kiersimme vielä laivan keittiön läpi 18 metrin syvyydessä. Osa rahdista oli vielä yllättävän hyvässä kunnossa ollakseen 67 vuotta meren pohjalla virunnutta, ne tavarat jotka ovat syvimmällä ruumien uumenissa oli jätetty parhaiten rauhaan. Helpommin tavoitettavista tavaroista on viety kaikki irtilähtevä muistoksi. Vaikka kävimme aika pitkällä laivan sisällä, pilkotti päivänvalo aina jostain päin jossa oli kulkutie ulos hylystä. Enimmillään matkaa lähimpään poistumisaukkoon oli 20 m. Hyvä lamppu oli kyllä tarpeeseen, ja oli kiva että muillakin oli hyvät lamput jotka näki kauas. Reitit hylyn sisällä olivat melko selkeitä, eikä pahoja takertumisvaaran paikkoja ollut montaa. Joistakin ovista ei tosin tuplapulloilla päässyt kuin sivuittain läpi. Hanskat on hyvä laittaa päälle, sillä hylyssä on paljon teräviä ruosteisia osia, ja välillä on pakko ottaa jostain kiinni. 40 minuutin sukellusajan jälkeen oli 32% Nitroxilla no-deco aikaa vain muutama minuutti jäljellä, joten oli pakko palata nousuköydelle. Nähtävää olisi ollut paljon, ja matkaa tuli hylyn sisällä taitettua aika paljon ja suht nopeasti, vaikka rennosti ja rauhallisesti tämä toki sujui. Sisäosien perusteelliseen tutkimiseen saisi helposti monen monta pitkää sukellusta kulumaan. Mutta tämä nyt jäi reissun viimeiseksi tälle hylylle.
Sukellusaikaa kertyi 48 min, maksimisyvyydellä 25 m, keskisyvyydellä 18 m, ja ilmaa jäi jäljelle 125 bar.