Seuraava sukellusmatkani suuntautuu Kroatiaan 8-17.9.2023, jossa sukellamme Istrian niemimaan ympäristön hylkyjä. Meitä on 12 suomalaisen sukeltajan ryhmä omatoimimatkalla. Lennämme Splitiin, josta autolla 5 tunnin ajo Medulinin, jossa majoitumme AirBnB- vuokrakämppiin viikoksi. Sukellusoperattorina meillä toimii Diving-Shark Medulinissa, jonka veneillä pääsemme avomerellä sijaiseville hylkykohteille, kaikki noin puolen…kahden tunnin venematkan päässä.

Sukelluspäiviä on 6 ja joka päivä sukellamme kahdella eri kohteella.

Alustava suunnitelma sukelluskohteista:

Päivä	Hylky	syvyys hylyllä	pohjakaasu
1.	Hans Schmidt, 2 osaa	32-39	28-32
	Giuseppe Dezza	30-33	32
2.	Baron Gautsch	32-35	32
	Varese	35-42	28
3.	Vis (ex. Renteria)	48-56	TMX/21
	Lina	5-20-43	32-28
4.	Cesare Rossarol  I, keulaosa	40-45	21
	Luana	38-44	21
5.	Cesare Rossarol II, peräosan puolikas	40-45	21
	Argo, kaksi osaa 20 m etäisyydellä,	40-44, 50	21
6.	TB 26 Flamingo	41-49	TMX/21
	Vis Tito (Titov Vis)	24-26-33	32

Hylkyjen valmistumisvuosi, uppoaminen, alustyyppi

alus	rakennettu	upposi	alustyyppi, kone
Hans Schmidt	1919	1943	rahtilaiva, höyrykone
Giuseppe Dezza	1915	1944	PILO-luokan torpedovene (Italia)
Baron Gautsch	1908	1914	ristelylaiva, höyrykone
Varese	1871	1915	rahtilaiva, höyrykone
Vis (ex. Renteria)	1921	1946	rahtilaiva, höyrykone
Lina	1879	1914	rahtilaiva, höyrykone
Cesare Rossarol	1914	1918	kevyt tiedusteluristeilijä (Italia)
Luana	1891	1947	rahtilaiva, höyrykone
Argo	1942	1947	jäähdytyslaiva, dieselkone
TB 26 Flamingo	1889	1914	Schichau-luokan torpedovene (Itävalta-Unkari)
Titov Vis	1956	2016	Titon lippulaiva

Hylkyjen sijainnit:

hylky	sijainti
Hans Schmidt	44.90488° N, 13.58720° E
Giuseppe Dezza	44.97247˚ N, 13.67408˚ E
Baron Gautsch	44.94062° N, 13.57872° E
Varese	44.83144 N, 13.68536 E
Vis (ex. Renteria)	45.12422° N, 14.21740° E
Lina	45.10376° N, 14.27694° E
Cesare Rossarol	44.84142° N, 14.00717° E
Luana	44.70192° N, 13.99702° E
Argo	44.86908° N, 14.20048° E
TB 26 Flamingo	44.72078° N, 13.81164° E
Titov Vis	44.78326° N, 13.89834° E

Kartta

Hylkyjen kuvaukset

Hans Schmidt

Siviilikäytössä ollut höyrylaiva, rakennettu 1919 Hollannissa. Törmäsi miinaan 1943 lähellä Pulaa. Uponnut pystyssä pohjalle, joka 40 metrissä. Kansirakenteet noin 30 metrissä. Alus on 112 metriä pitkä. Keulakannesta 10 m osuus ehjä, sitten miinan räjäyttämä romukenttä noin 20 m, siitä taaksepäin ehjä runko perälle asti, mutta komentosilta ja mastot on revitty pois. Potkuri ja peräsin nähtävissä. Keulapäässä pohjalla syvyyspommeja. Hylky trooliverkkojen peitossa ja kannella helposti pöllyävää silttiä. Lastiruumat tyhjiä. Konehuone nähtävissä savupiipun tyhjän aukon takana.

Näkyvyys usein ”huono”, mutta joskus niin hyvä että koko hylyn voi nähdä läheltä pintaa kokonaan. Sukelluksesta suurin osa lienee mahdollista tehdä kannen yläpuolella 33 metrissä, mutta on katsottavaa vielä 39 metrissä, joten 28% nitroksi olisi kaikkein turvallisin valinta tai 32% jos hyväksyy hetkellisesti ppo2=1.6.

Videot

Sukellusprofiileja

https://divelogs.org/search.php?search=Hans+Schmidt

esimerkki: https://divelogs.org/dive/3141160&from=search

Giuseppe Dezza (TA 35)

Giuseppe Dezza oli Italian laivaston PILO-luokan torpedovene, 73 m pitkä, joka rakennettu 1915 ja upposi Saksan laivaston haltuun ottamana 1944 elokuussa merimiinaan Brijunin saaren luona. Oli rakennusaikanaan moderni ja nopea alustyyppi joita rakennettiin 87 kpl. Osallistui molempiin maailmansotiin ja joutui saksalaisten haltuun kesällä 1943 Rijekassa.

Hylky makaa 30 m syvyydessä pystyssä. Keulaosa on miinan räjäyttämänä aivan romuna. Peräosalle vie kiinteä nousuköysi perätykin vierelle ja keulakansi noin 22 m. Peräkannella nähtävillä isompi 102 mm tykki sekä 2 kpl nelipiippuisia ”Flak” ilmatorjuntatykkejä. Lisäksi on syvyyspommien laskemiseen kiskot ja heittimet, joissa pommit edelleen paikoillaan. Kannella myös konehuoneen tuuletusaukot sekä torpedoputki. Kyljissä auki ruostuneita kohtia josta pääsee kurkistamaan sisälle. Peräsin nähtävissä. Paljon silttiä joka pöllyää helposti ja vie näkyvyyden.

Sukelluksesta suurin osa lienee mahdollista tehdä max 33 metrissä 32% nitroksilla.

Videot

Sukellusprofiileja

https://divelogs.org/search.php?search=Giuseppe+Dezza

esim: https://divelogs.org/dive/2659840&from=search

Baron Gautsch

Baron Gautsch oli Briteissä 1908 rakennettu luksusluokan matkustajalaiva, joka vuoteen 1914 asti kuljetti matkustajia Adrianmerellä. Pituus 84 metriä. Ajoi miinakenttään elokuussa 1914.

Uponnut pystyssä pohjalle joka 37-41 metrissä. Ylin kansi 28 metrissä. Runko erittäin ehjä ja miinan räjäyttämä reikä on vain 2x2m vasemman kyljen puolivälissä vesirajassa. Komentosilta oli puurakenteinen ja siitä ei mitään jäljellä. Kaikki puukannet lahonneet pois. Yleensä kohteella hyvä näkyvyys ja hylyn voi usein nähdä kokonaan jo läheltä pintaa. Hylyn sisällä hyvä näkyvyys kunhan ei silttaa.

Pohjalla ei juuri nähtävää paitsi potkuri, joten sukelluksesta suurin osa lienee mahdollista tehdä max 32 metrissä 32% nitroksilla.

Videot

Sukellusprofiileja

https://divelogs.org/search.php?search=baron+gautsch

esim: https://divelogs.org/dive/3476295&from=search

Varese

Varese oli rahtia kuljettanut höyrylaiva, joka oli rakennettu 1871 englannissa ja upposi samaan miinakenttään tammikuussa 1915 kuin ”Baron Gautsch” ja moni muu. Varese siirtyi 1905 Italialaisen yhtiön omistukseen ja lähti viimeisellä matkallaan Tunisiasta määränpäänä Venetsia.

Hylky uponnut pystyssä rinteeseen jossa pohja 31 m oikean laidan puolella, 40 m vasemman laidan puolella, kansi 32-35 m. Keula on miinan jäljiltä aivan romuna, keularakenteet rikki ja komentosilta romahtanut. Konehuone päältä ja auki, höyrykone helposti nähtävissä mutta mudan peitossa. Hylky on korallien, merisienien ja simpukoiden peitossa. Enin osa hylystä nähtävissä 33-35 m syvyydellä, potkuri ja peräsin 40 m, joten 32% nitroksi mahdollinen.

Videot

Vis (ex. Renteria)

Höyrykoneella varustettu rahtilaiva Renteria rakennettiin Englannissa 1921. Vuonna 1934 laiva siirtyi Jugoslavialaisen yhtiön omistukseen ja sai uuden nimen “Vis”. Kun Jugoslavia vallattiin 1941, alus oli Brittiläisessä satamassa ja se takavarikoitiin liittoutuneiden käyttöön. Höyrylaiva Vis purjehti toisen maailmansodan loppuajan liittoutuneiden saattueissa enimmäkseen Kuuba-Kanada reitillä. Alus palasi lopulta kotivesilleen helmikuussa 1946. 13.2.1946 alus lähti Rijekasta kohti Rasaa kun se matkalla osui Plominin lahdella lähellä rantaa miinaan ja upposi 10 minuutissa.

Hylky on 90 m pitkä ja makaa pystyssä pohjalla, peräpäässä pohja 50 metrissä ja keulassa pohja 63 m. Korkein osa hylkyä on savupiippu 37 m. Kansi on perällä 42 m ja keulassa 55 m. Laivan metallirunko on hyvin säilynyt mutta puuosat ja puiset kannet ovat lahonneet pois, joten kannen läpi näkee hyvin laivan sisäosiin. Keula on pahoin vaurioitunut miinan räjähdyksessä, keskiosa ja perä ovat ehjiä. Konehuoneeseen näkee skyletin  läpi hyvin. Lastiruumat ovat tyhjiä. Peräsin ja potkuri vajonneet mutaan ja pohjalla huono näkyvyys. Varapotkuri nähtävissä peräkannella.

Tämä on matkan hylyistä syvimpänä oleva ja ainoa jossa kannattaa harkita trimiksiä. Kannen päälläkin sukeltaessa syvyys lähes 50 m ja keulapäässä 55 m, joten kaasuksi sopii vain ilma tai trimiksi 21/35. Dekoja tulee paljon.

Video

Lina (ex. Ville de Nemours, Nuevo Estremandura)

Höyrylaiva Lina upposi tammikuussa 1914 navigointivirheen vuoksi sumussa ja oli rakennettu 1879.

1800-luvun lopulla suurin osa maailman höyrylaivoista rakennettiin Skotlannissa. Tämä alus rakennettiin 1879 Andrew Leslien telakalla 70 metriä pitkäksi ja siinä oli kolmivaiheinen höyrykone. Aluksessa oli metallirunko mutta puiset kannet. Komentosilta ja hytit olivat laivan keskiosassa. Keulassa ja perässä oli lastiruumat ja nosturimastot. Aluksen ensimmäinen nimi oli Nuevo Estremandura ja se kuljetti rahtia ympäri mailman 1903 asti, kun se siirtyi ranskalaisen yhiön omistukseen ja sai uuden nimen Ville de Nemours. Alus kuljetti rahtinaan lampaita Tunisian ja Ranskan välisellä reitillä vuoteen 1907 kun se myytiin Italialaiselle yhtiölle joka antoi aluksen viimeseksi jääneen nimen Lina.

Viimeisellä matkallaan tammikuussa 1914 Lina ajoi sumussa karille Cresin saaren luoteiskärjessä ja upposi lähelle rantaa pystyssä hiekkaiselle pohjalle jyrkkään rinteeseen. Pian uppoamisen jälkeen alkoi ensimmäinen maailmansota ja hylky unohdettiin vuosikymmeniksi. Kalastajat tunsivat kyllä verkkoja rikkovan hylyn sijainnin, mutta vasta 1970 luvun lopulla sukeltajat selvittivät aluksen historian ja se on alueen vanhimpia tunnettuja hylkysukelluskohteita.

Alus on 70 m pitkä ja keulan kohdalla pohja on 20 m ja peräpäässä 55 m eli kansi laskee noin 30 asteen kulmassa. Alus kannattaa sukeltaa kannen päällä keulasta peräpäähän ja takaisin. Koska puinen kansi on poissa, on mahdollista nähdä tai jopa sukeltaa aluksen sisäosiin.

Sukelluksen voi päättää rantajyrkänteellä oleviin pieniin luoliin 2-3 metrin syvyydellä. Peräpäässä on usein huono näkyvyys ja potkuri on hautautunut syvälle hiekkaan 50 metrissä. Kattava sukellus on mahdollista tehdä käymättä 40 m syvemmällä, joten 32% nitroksilla voi tehdä tämän sukelluksen – 28% tai ilma jos haluaa käydä potkurilla asti.

Video

Cesare Rossarol

Cesare Rossarol laskettiin vesille 1914 ja kuului Italian laivaston ”esploratore leggero” luokkaan, eli se oli kevyt tiedusteluristeilijä. Se oli 85 m pitkä, 8 m leveä, syväys 3,11 m, uppouma 1235 tonnia. Yarrow-tyyppisiä höyrykattiloita oli 3 kpl ja 2 kpl Belluzo-tyypin turbiini joiden teho oli 24000 hp. Kaksi kolmilapaista potkuria ja aluksen huippunopeus 32 solmua. Kevyt aseistus käsittäen 102 mm kanuunat ja 40 mm konekiväärit.

Ensimmäinen maailmansota oli juuri päättynyt aselepoon 11.11.1918, kun muutamaa päivää myöhemmin 16.11.1918 Cesare Rossarol lähti Pulan satamasta ja onnistuneesti ohitti miinakentät, jotka oli laskettu sodan alussa estämään pääsy Pulaan. Pian Marleran niemen ohituksen jälkeen alus osui ajelehtivaan miinaan. Alus räjähti kahteen kappaleeseen ja upposi muutamassa minuutissa. 109 hengen miehistöstä vain 11 selvisi hengissä. Kyseessä oli Italian laivaston suurin onnettomuus siihen mennessä.

Hylyn kaksi kappaletta ovat 336 m etäsiyydellä toisistaan pohjalla 40-50 m syvyydessä, joten niitä ei voi sukeltaa järkevästi samalla sukelluksella.

Peräosa on 30 m pitkä kansi kallellaan vasemalle mutta runko lähes pystyssä. Oikean puoleinen potkuri ja peräsin nähtävissä pohjalla, vasen potkuri hiekan alla. Kannella on nähtävissä 102 mm kanuuna ja 40 mm konekivääri, sekä ruorit ja etäisyysmittari. Monista luukuista voi kurkistaa sisälle.

Keulaosa on 40 m pitkä ja ylösalaisin pohjalla. Kölin päällä syvyys 40 m. Keulaosaa harvoin sukelletaan koska siinä ei ole paljoa nähtävää. Näkyvyys hylyllä vaihtelee loistavan ja huonon väliltä koska ollaan niin lähellä rantaa.

Sukellus hylyn molemmilla kappaleilla 40-45 m syvyydessä, joten 28% nitroksi tai ilma.

Video

Luana (ex. Majorca, Leopold De Wael)

Luana oli rahtia kuljettanut 70 m pitkä höyrylaiva, joka oli rakennettu 1891 Sunderlandin telekalla ja upposi 1947 osuttuaan raivaamattomaan merimiinaan.

Alus luovutettiin 1891 HAPAG yhtiölle ja se sai nimen Majorca. Vuonna 1924 se myytiin Belgiaan ja nimeksi tuli Leopold De Wael. Vuonna 1931 alus myytiin Italiaan ja nimeksi tuli Luana, kotisatama Napoli. Alus selvisi molemmista maailmansodista mutta 3.3.1947 kun se kuljetti bauksiittia Venetsiaan se ohjattiin navigointivirheen vuoksi keskelle raivaamatonta miinakenttää ja osui merimiinaan. Alus upposi muutamassa minuutissa ja 12 miehistön jäsentä kuoli räjähdyksessä joka tuhosi keulan.

Luana on suosittu sukelluskohde, koska siellä on lähes aina erittäin hyvä näkyvyys, luokkaa 15-20 m ja se ei ole aivan niin syvällä kuin monet muut alueen hylyt.

Hylky makaa pystyssä tasaisella pohjalla 47 m syvyydessä, kansi on 40 m ja hylyn näkee hyvässä näkyvyydessä jo 30 metrissä. Keula ja keulakannen etuosasta 10 m on ehjää, jonka jälkeen miinan rikki räjäyttämä osa rungosta noin 10 m, sen jälkeen täysin ehjä ja hyvin säilynyt peräosa. Perässä on nähtävissä suuri nelilapainen potkuri ja osittain hiekkaan hautautunut peräsin.

Sukellus hylyllä enimmäkseen 38-40 syvyydessä, joten 28% nitroksi tai jos potkuri on pakko nähdä niin ilma.

Video

Argo

Argo oli 52 m pitkä 1942 rakennettu Norjalainen jäähdytyslaiva, joka upposi 1947 osuttuaan merimiinaan Kvarnerin lahdella.

Alus rakennettiin Kanadassa 1942 britannian laivaston miinanraivaajaksi nimellä HMS Flint. Alun perin siinä oli höyrykone. Vuonna 1946 alus myytiin Norjaan ja se muutettiin jäähdytyslaivaksi. Kone vaihdettiin nykyaikaisempaan dieselmoottoriin. Alus sai uuden nimen Argo.

Argo lähti Norjan Hagesundista 30.12.1947 kuljettamaan pakastettua turskaa Venetsiaan, jonne se saapui tammikuussa 1948 ja lasti purettiin. Sitten tarkoitus oli viedä Rijekaan lastillinen vihanneksia ja noutaa sieltä uusi lasti Osloon vietäväksi. Alus lähti Venetsiasta 26.1.1948 ja jäi ankkuriin Kamenjakin niemen edustalle koska kapteeni ei uskaltanut miinavaaran vuoksi jatkaa pimeässä pidemmälle. Kvarnerin lahden läpi oli merkitty turvallinen miinoista raivattu ja poijuilla merkitty reitti, mutta poijuja ei voinut nähdä pimeässä.

Aamulla matka jatkui. Myrsky oli nousemassa ja näkyvyys merellä oli huono. Kapteeni ei ollut tietoinen siitä että osa poijuista oli kadonnut syysmyrskyissä ja näin Argo ilmeisesti ajoi keskelle miinakenttää. 27.1. klo 12:30 kuului valtava räjähdys ja Argo upposi minuuteissa. Myrskyssä ainoastaan merimies Mikkelsen selvisi hengissä rantaan omin voimin ja palasi lopulta Norjaan eikä koskaan enää palannut merille. Muu miehistö menehtyi merelle.

Argon hylky on hajonnut kahteen osaan ja osat ovat pystyssä 30 m etäisyydellä toisistaan ja välillä on ohjausköysi. Hylky on keskellä merta eikä kiinteästi poijutettu. Pohja on tasainen 49 m ja hylyn kappaleiden kansilla 40 m. Kappaleet n 20-30 m pitkät.

Sukellus hylyllä 40-45 m syvyydessä, joten 28% nitroksi tai ilma.

Video

TB 26 Flamingo

Torpedoboot 26 Flamingo oli rakennettu 1889 ja kuului Itävalta-Unkarin laivastoon. TB 26 upposi 23.8.1914 osuttuaan merimiinaan.

TB 26 Flamingo rakennettiin Triestessä 1889 kun Trieste vielä kuului Itävalta-Unkarin keisarikuntaan. Alus oli Saksassa kehitettyä Schichau-tyyppiä, ja tämän alustyypin laivoja valmistettiin aluksi Elbingissä silloisessa Preussissa ja lopuksi Triestessa, kaikkiaan yhteensä 22 alusta. Elbing kuuluu nykyään Puolalle ja Triesten otti Italia heti ensimmäisen maailmasodan jälkeen.

Flamingo kuului sarjaan, jossa keulan alle sijoitettiin yksi torpedoputki. Aluksessa oli 950 hv höyrykone, jolla alus saavutti 19 solmun huippunopeuden. Kannella oli kevyet 37 mm tykit. Alus oli 40 m pitkä ja miehistöä 18.

Itävalta-Unkarin laivaston alusten nimet vaihdettiin numeroiksi 1910, jolloin Schichau-luokan alukset numeroitiin TB 19-40 ja Flamingosta tuli TB 26. Schichau-luokan seuraajat olivat 1898 käyttöön otetut Cobra-luokan alukset, joiden numerot olivat TB 13-16. Cobra luokkaa seurasi 1905 käyttöön otettu Kaiman-luokka, alusnumerot 50-73. Ensimmäisen maailmansodan päättyessä Itävalta-Unkarin keisarikunta hajosi ja sen laivaston alukset jaettiin Iso-Britannian, Italian ja Jugoslavian kesken. Lähes kaikki säilyneet torpedoveneet romutettiin ja vain hylyt jäivät muistoksi.

Ensimmäisen maailmasodan alettua kesäkuussa 1914 TB 26 suoritti lähinnä partiointitehtäviä Pulan edustalla. 23.8.1914 klo 2:30 alus osui partiotehtävällä merimiinaan oikealla laidalla aluksen peräpäässä. Alus ei uponnut heti, mutta apu saapui liian myöhään ja suuri osa miehistöstä hukkui.

Hylky makaa pystyssä pohjalla 49 m syvyydessä ja painunut syvälle merenpohjaan siten että vain 2-3 m aluksen rungosta on pohjan yläpuolella. Kannen päällä muutaman metrin korkuisia rakenteita. Keula on ehjä ja aluksen sisälle keulapäässä pääsee sukeltamalla. Peräpää on hajonnut. Flamingo on ainoa tämän alustyypin hylky joka on laitesukellussyvyydellä ja sen vuoksi hyvin erityinen.

Sukellus hylyllä enimmäkseen 45-49 m syvyydessä, joten joko ilmalla tai peräti trimiksillä.

Video

Vis Tito (Titov Vis)

Entisen Jugoslavian marsalkka Titon entinen lippulaiva Vis on alueen ensimmäinen tarkoituksella sukelluskäyttöön upotettu alus. Alus oli 58 m pitkä ja se upotettiin 22.5.2016 Kamenjakin niemen edustalle 33 metrin syvyyteen, 250 m rannasta Plovanian lahden tuntumaan.

Alus on rakennettu 1956 Uljanikin telakalla Pulassa. Se rakennettiin Jugoslavian laivaston lippulaivaksi marsalkka-amiraali Titon käyttöön ja sisutus oli ylellinen. Runko on terästä, kannet alumiinia, kaksi 1000 hv dieselmoottoria joilla alus kulki 17 solmua. Titon kuoleman jälkeen ja Jugoslavian valtion hajottua aluksen loiston päivät olivat ohi eikä aluksen moottoritkaan enää lopulta olleet toimintakunnossa. Eräs yksityishenkilö osti aluksen 2000-luvun alussa tarkoituksenaan kunnostaa se loistoristeilijäksi. Rahoituksen puutteessa suunnitelmat muuttuivat ja siitä oli tarkoitus tehdä kelluva baari Pulan satamaan. Sekään ei onnistunut. Lopulta omistaja kyllästyi jatkuvasti juokseviin kuluihin ja päätti upottaa aluksen. Luvat siihen irtosivat neljän vuoden byrokraattisen taistelun jälkeen. Lopulta 22.5.2016 alus hinattiin Muzilin laivastoasemalta upotuspaikalleen ja upotettiin 30 kg:lla räjähteitä, jotka oli sijoitettu kolmeen eri kohtaan pohjaa. Alus upposi 4 minuutissa.

Hylky on tahallaan upotettu ja runko on pystyssä pohjalla 33 m:ssä. Eri kansitasot ovat 26 ja 24 m, ja aluksen päällä 20 m. Alus on riisuttu ennen upottamista kaikesta sukeltajille vaarallisesta, joten siellä on turvallista sukeltaa kaikkialla ja aluksen sisään on helppo mennä.

Sukellus eri kansilla 24, 26 ja pohja 33 m eli sopii hyvin 32% nitroksille.

Videot