5-15.5.2023 käytiin sukellusseura Nousun porukalla sukeltamassa Narvikin hylkyjä. Mukaan tuli myös sukellusseura Ahdin porukkaa keski-Suomesta. Yhteensä meitä oli 12 sukeltajaa, joista suurempi osa sukelsi CC repeillä ja muutama (itseni mukaan lukien) OC tuplapulloilla ja yksi sidemountsukeltaja. Mukaan Suomesta otettiin yksi kumivene, oma kompura ja tekkikaasut, kaikki omat sukelluskamat ja ruokatarvikkeet. Asuimme Foldivikissa 6 hengen täysin varustelluissa lomamökeissä, jossa oli käytettävissä lomakeskuksen vene. Narvikin satamassa saimme käyttöön Narvikin sukellusseuran Pioneer Multi veneen, jota tarvittiin oman kumiveneen lisäksi. Foldvikin mökit valikoituivat edullisen hinnan vuoksi, mutta olipa se myös paikkana hieno ja aivan kotilaiturin edessä oli yksi iso hylky. Sukelsimme myös Narvikin sataman hylkyjä sekä Rombakin vuonolla.

MATKAN Aikataulu

04.05.2023 To	18:00 Lastataan yhteiset tavarat NK:lla autoihin ja peräkärryyn
05.05.2023 Pe	18:40 lähtö kotoa 19:10 Pasila, auton lastaus junaan 20:36 juna lähtee Pasilasta Iltaruokailu junan ravintolavaunussa
06.05.2023 La	09:00 aamiainen ravintolavaunussa 10:55 juna Kolarissa, ajo Foldvikiin 415 km 18:00 Foldvik
07.05.2023 Su	1. sukelluspäivä, Foldvik: Dronnig Maud ja bio
08.05.2023 Ma	2. sukelluspäivä, Narvikin satama: Romanby, Neuenfels
09.05.2023 Ti	3. sukelluspäivä, Narvikin satama: Odin, Neuenfels
10.05.2023 Ke	4. sukelluspäivä, Rombakvuono: Z2 Georg Thiele, lentovene
11.05.2023 To	5. sukelluspäivä, Narvikin satama: Erich Giese, Stråssa
12.05.2023 Pe	6. sukelluspäivä, Narvikin satama: Stråssa, M.H.Fisser, Z-hävittäjät Osa porukasta paluumatkalle
13.05.2023 La	7. sukelluspäivä: Foldvik: Dronnig Maud
14.05.2023 Su	06:00 Herätys 07:00 Foldvikistä lähtö kohti Oulua, ajo 700 km lounas matkalla Oulussa illallista 19:30 Oulu, auton lastaus junaan 20:55 juna lähtee Oulusta Iltaruokailu junan ravintolavaunussa
15.05.2023 Ma	06:19 juna Pasilassa 07:00 kotona
	yhteiset tavarat NK:lle

Narvikin sukellukset

sukellus	pvm	klo	Kohde	aika	syvyys	pari
907	7.5.2023	11:30	Dronning Maud	64	39,9	Esa Muittari, Mattias Roslund
908	7.5.2023	17:18	Akeneset hill	58	42,9	Esa Muittari, Mattias Roslund
909	8.5.2023	14:18	Romanby	36	27,6	Matti Hämäläinen
910	8.5.2023	16:50	Neuenfels	65	16,3	Emma Barrow
911	9.5.2023	14:30	Neuenfels	64	22,3	Juha Grekula
912	10.5.2023	11:48	Georg Thiele	45	44,6	Juha Grekula
913	10.5.2023	16:24	Dornier flying boat	32	24,5	Seppo Takalo
914	11.5.2023	14:50	Stråssa	64	23,9	Emma Barrow
915	12.5.2023	11:30	Stråssa, M.H.Fisser	84	22,7	Emma Barrow
916	12.5.2023	16:23	Anton Schmitt	67	22,6	Emma Barrow
917	13.5.2023	14:54	Dronning Maud	40	29,6	Matti Hämäläinen

Sukelluskuvat

Kartta

2023-05-04 kamojen lastausta

Nousukeskuksella pakattiin peräkäryyn kompura ja tekkikaasuja. 4 säiliötä happea ja 1 heliumia. Omaan autoon tuli omat ja Matin kamat ja farmariauto oli takapenkit kaadettuna aivan lattiasta kattoon täynnä, jouset aika tapissa.

2023-05-05 junalla Kolariin

Illalla lastasimme autot Pasilan autojuna-asemalla junan kyytiin. Sitten Pasilan aseman pubiin ottamaan lähtökaljat. Klo 20:36 juna lähti Pasilasta koti Kolaria. Ravintolavaunussa syötiin illallista ja sitten nukkumaan. Helpotti kovasti matkantekoa kun tämä ekat 1000 km meni leppoisasti junassa.

2023-05-06 autolla Kolarista Narvikiin

Aamulla heräsimme Lapin lumisten maisemien ympäröiminä ja mentiin ravintolavaunuun aamupalalle. Juna saapui aikataulussaan Kolariin ja pian päästiin ajamaan autot pois junasta. Pitkä ajomatka kohti Narvikia alkoi vähän ennen klo 12. Ruotsin puolella pysähdyttiin vielä viimeisille ruoka- ja juomavarastojen täydennykselle Pajalassa. Kiirunssa syötiin lounasta maailman ehkä pohjoisimmassa Burger Kingissä. Kiirunasta matka jatkui lumisten maisemien läpi ja yltimme vuoriston Norjan puolelle. Foldvikiin saavuttiin klo 18 maissa. Vaikka maisemat olivat vielä vuoristossa lumiset, niin tiet olivat jo sulat ja helpot ajaa ja menomatkalla oli upea aurinkoinen keli. Foldvikissa meitä ympäröivät lumihuippuiset vuoret vuonon ympärillä ja henkeäsalpaavat maisemat. Aivan vuonon rannassa ei enää ollut lunta muuten kuin satunnaisia läikäreitä. Oltiin reilusti napapiirin pohjoispuolella, joten illat ja yöt olivat jo valoisia.

Sitten otettiin mökit haltuun ja purettiin kaikki kamat autosta.

2023-05-07 D907 Dronning Maud

Matkan ensimmäinen sukellus. Oltiin saavuttu edellisenä iltana majapaikkaan Foldvikin mökeille. Nyt oltiin nukuttu hyvin ja syöty kunnon aamiaiset ja laitettiin sukellussetit kasaan. Aivan kotilaiturin edessä, melkein uintimatkan päässä oli Dronning Maudin hylky, joka päätettiin nyt heti sukeltaa. Käytettävissä oli Foldvikin lomakeskuksen vene, johon sai myös sukellustikkaat kiinni.

Kokeilin ennen venekeikkaa omaa painotusta pikaisella sukelluksella laiturin päästä. Siitä löytyi heti 10 metriä vettä ja hiekkapohja täynnä simpukoita. Käytössä oli vasta huolletut D12 teräspullot, uusi teräs-selkälevy, V-paino 2 kg, häntäpaino 3 kg, ja vyöllä 8 kg lyijyä. Arvelin että kun tässä oli noin 3-4 kg enemmän kuin Itämerellä tarvitsee, niin tämä riittäisi. Pääsin kyllä pinnan alle, mutta painotus tuntui aika niukalta, joten päätin lisätä vyölle vielä yhden kilo, eli painovyölle 9 kg + pullossa kiinni 5 kg, yhteensä 14 kg painoja.

Oli tarkoitus sukeltaa Matin kanssa, mutta kun Matti kävi kokeilemassa kamojaan, niin hän päätti jättää tämän väliin. Niin lähdin Mattiaksen ja Esan mukaan kolmanneksi. He halusivat tehdä tunnin sukelluksen ja ottaa vähän dekoja, joten happistage piti vielä ottaa mukaan.

Otin mukaan myös kameran, Olympus TG-6 kamera Ikeliten kotelossa ja TCON-F02 kalansilmä. Molemmin puolin videovalot ja vasemmalla Ikelite DS161 salama.

Hylky oli valmiiksi poijutettu ja parin minuutin venematka laiturilta. Poijuköysi vei suoraan keulalle, ja keulakansi 24 metrissä. Käytiin katsomassa keula pohjalle asti 32 metriin ja sitten kantta pitkin kohti perää. Alus oli 72 metriä pitkä ja upposi 1.5.1940 kun Natsi-Saksan lentokoneet pudottivat sen päälle lentopommeja, joista 2 oli täysosumia. Alus oli siviilikäytössä, aseistamaton ja merkitty Punaisen Ristin lipulla ja sen upotus oli sotarikos. Wikipedia: https://en.wikipedia.org/wiki/SS_Dronning_Maud_(1925)

Lentopommien jäljiltä kansirakennelmat olivat melko raunioina mutta laivan runko seisoi suhteellisen ehjänä ja pystyssä. Perälle kesti 20 min sukeltaa ja sitten kävimme pohjalla katsomassa peräsimen ja potkurin. Potkuri oli valitettavasti nostettu ja peräsimen kohdalla pohjassa 40 m vettä. Sukelsin 30% Nitroksilla ja tietokone antoikin pohjalla high-ppO2 varoituksen. Nopeasti peräkannelle, jossa syvyys 30 m.  Hylyssä oli paljon nähtävää ja siellä oli paljon merenelävää. Isoja kalaparvia, simpukoita, pohjoisen Atlantin pehmeää korallia ja meriheinää. Vesi oli myös aika kirkasta ja näkyvyys 10-20  metriä. 47 min jälkeen oltiin nousuköydellä ja dekoja kertynyt 20 min, joten lähdetiin nousuköyttä ylös. Kaikilla oli happistaget, joihin vaihdettiin 6 metrissä. Hapella sai dekot suoirtettua 10 minuutissa ja sitten pintaan ja veneelle. Sukellusaikaa tuli 64 min. Painotus tuntui sopivalta kun selkäpulloihin jäi 62 bar.

Veneen sukellustikkaat olivat aika huonot ja veneen kapuaminen ei niin helppoa. Sää oli pilvinen, mutta ei satanut ja tuuli oli hyvin hento.

Otin paljon kuvia videovaloilla ja muutaman salamalla. Päättelin kuvista että salamalla ei näissä vesissä kannata laajakulmalla paljoa kuvailla ja en ottanut salamaa enää muille sukelluksille mukaan.

Takaisin mökille, lounasta ja kompuralla pullojen täyttöä. Meillä oli mukana Nousun Bauer, jolla sai CFM:llä täytettyä 28% nitroksia.

2023-05-07 D908 Akeneset hill

Sunnuntain iltapäivän sukellus tehtiin vastarannalle Akeneset kylän läheiselle kalliorinteelle. Meitä oli vain 7 sukeltajaa menossa, joten mahduttiin näin lyhyelle matkalle kaikki mukana tuodun kumiveneen kyytiin, kaikilla setti selässä valmiiksi ja istuttiin kumiveneen reunoilla.

Tämä oli Samin sanoin ”bioshit” sukellus, eli ei hylkyä siellä, vain kallioseinämä ja merenelävää. Vuonon keskellä vettä on jopa 200 m, ja aivan kalliorinteen lähelläkin 40 m. Piti siis aloittaa sukellus aivan seinämän vierestä.

Sukelsin taas Mattiaksen ja Esan kanssa. Esa halusi käydä niin syvällä kuin 28% Nitroksilla pääsi 1.6 osapaineella. Itse menin 42 metriin asti ja rinne vain jatkui jyrkästi alaspäin. Kun oltiin käyty riittävän syvällä, niin sitten pikkuhiljaa ylöspäin. Rinteellä näkyi kaikenlaista Pohjois-Norjan merenelävää, kaloja ja simpukoita, rapuja ym. Tehtiin 58 min sukellus, sitten veneelle takaisin ja rantaan.

2023-05-08 D909 Romanby

Maanantaina aloitettiin sukeltamaan Narvikin sataman hylkyjä. Meidän majapaikasta Foldvikista oli sinne 45 min ajomatka vuorten yli. Foldvik on Gratangvuonon etelärinteessä ja Narvik taas siitä etelämpänä Ofotvuonossa. Linnuntietä matka ei ollut Foldvikista Narvikin satamaan pitkä, mutta välissä oli Lofooteille päättyvä vuorijono, ja piti ylittää 300 m nouseva sola tietä pitkin joka oli kiemurainen ja 7%  gradientilla.

Narvikin sataman hylkyjen sukeltamiseen vaadittiin vähän ylimääräistä venelogistiikkaa. Meillä oli 12 sukeltajaa ja alkuperäinen suunnitelma oli tuoda suomesta kaksi 6 sukeltajan kumivenettä. Toisen veneen tulo kuitenkin peruuntui viikkoa aiemmin, joten toinen vene oli vielä saatava. Matti onnistui järjestämään meille käyttöön Narvik Sportsdykare sukellusseuran veneen käyttöön. Nyt maanantaina se piti hakea Narvikin pienevenesatamasta, jonne droppasin Matin ja ajoin itse satamaan. Suomesta tuotu kumivene hinattiin mukana ja laskettiin satamassa vesille. Meillä on käytössä pieni laituri, jossa pidimme veneitä tämän viikon ja tästä laiturista käsin tehtiin keikat satama-alueen hylyille. Viereisestä satamakonttorista piti hakea sukelluslupa joka päivä ja se maksoi muodolliset 10 NOK.

Matti enimmäkseen kuskaili Narvik Sportsdykareiden Pioneer Multi venettä, ja Sukelluseura Ahdin porukka omaa kumivenettään. Pioneer Multi veneessä ei ollut sukellustikkaita, ja veneeseen nousu meidän sukelluskamojen kanssa osoittautui mahdottomaksi. Kuulemma Norjalaiset pääsivät keulaportin kautta ylös, mutta meiltä se ei kyllä tuplapullo tai repevarustuksella onnistunut. Ehkä Norjlaiset sukeltaa sinkkuseteillä ja riisuvat setit vedessä ennen keulaportista nousemista? Pioneerillä pystyi kyllä viemään noin 4 sukeltajaa kohteelle, ja tuomaan kohteelta pois, kunhan sukeltajat pääsivät ensin ylös vedestä kumiveneen kunnollisia tikkaita käyttäen. Joka tapauksessa osoittautui että Pioneer Multi ei millään tavalla sovellu sukelluskäyttöön.

Ensimmäisenä päivänä venelogistiikka oli vielä vähän hakusessa ja jouduin itse odottelemaan pari tuntia laiturilla ennen kuin pääsin Matin kanssa sukeltamaan. Päästiin Matin kanssa veteen klo 14:18 ja mentiin sukeltaa Romanby hylkyä. Hylyssä on kiinteä poiju ja se on aivan merimerkin vieressä satamalahden etelärannalla, melkeinpä uintimatkan päässä rannasta. Laiturilta muutaman minuutin venematka. Romanby on 130 m pitkä rahtilaiva, joka upposi torpedon osuman jälkeen 10.4.1940 Narvikin taisteluissa. Alus on pystyssä ja pohjan syvyys 30 m, kansi 15-20 metrissä. Kuten kaikista sataman hylyistä, tästäkin on purettu komentosilta ja mastot pois, muuten kansi ja runko on melko ehjä poislukien kohta johon torpedo osui.

Matti sukelsi 12 litran sidemount pulloilla, itsella D12 selässä. Tällä hylyllä voisi tehdä helposti tunnin sukelluksen mutta Matilla vuosi puku ja 30 min jälkeen hänelle tuli niin kylmä vuotavassa puvussa että alettiin tulla pintaan. Sukellusaikaa kertyi 36 min. Vaakanäkyvyys hylyllä noin 10 m, vesi 5 astetta.

2023-05-08 D910 Neuenfels

Kun tultiin rantaan Romanbyltä, niin täytin heti omat pullot meidän kompuralla joka oli hinattu satamaan.

Sitten lähdin toiselle sukellukselle Emman ja Samin kanssa. Päästiin veteen 16:50. Nyt sukellettiin DS Neuenfels, joka oli myös aivan lähellä. Tämäkin on kiinteästi poijutettu ja poijuköyteen voi kiinnittää veneen. Poijuköysi vie peräkannelle, joka on saanut torpedosta ja osittain aika sekava romukasa. Vaakanäkyvyys hylyllä noin 10 m, eli ei ihan näe aluksen yhdeltä laidalta toiselle, kun alus on 19 m leveä.

Neuenfels oli myös rahtilaiva, pituus 143 m, ja sai myös torpedosta osuman  10.4.1940, mutta upposi vasta pari päivää myöhemmin 13.4.1940. Neuenfels on suurin Narvikin sataman hylyistä ja sen kiertämiseen menee helposti tunti kun pitää kiirettä. Emma sukelsi repellä bailoutit mukana, itsellä edelleen D12 selkäpullot. Neuenfels on pystyssä ja pohja noin 22 m, kansi 12 m ja aluksen sisätiloihin pääsee noin 18 m syvyyteen. Aluksessa on 4 lastiruumaa, joissa 2 kantta. Lastiruumien ylemmille kansille sukeltaa helposti, ja ruumien 1-2 sekä 3-4 välin pystyy uimaan helposti läpi. Keskellä laivaa on konehuone, joka on päältä räjähtänyt auki, joten konehuoneeseen pääsee helposti, mutta se on varsin sekava romukasa täynnä terävää metallia. Alus on kauttaaltaan meriheinien, korallien ja simpukoiden peittämä. Kaloja näkee jonkun verran, etenkin isoja kampeloita, joskus jopa kissakalan.

Tehtiin Emman ja Samin kanssa 65 min sukellus ja kierrettiin alus perästä keulaan huolella. Kun vesi oli 5 asteista, niin siinä tuli jo aika vilu kun oma puku hieman päästi vettä kaulamansetista, joka oli mennyt jo liian löysäksi. Keskisyvyys sukelluksella oli 16 m, joten dekoja tästä ei kerry.

Sukelluksen jälkeen rantaan, kamat autoon ja ajo takaisin Foldvikiin.

2023-05-09 aamupäivä (D/S Odin)

Tiistaina suurehko osa porukasta sukelsi D/S Odin hävittäjän. Hylyllä pohja on 70 m, ja kannella 65 m. Itse päätin jättää tämän väliin koska oma sukellusluokitus on vain 60 metriin ja hiukan vuotavalla kuivapuvulla on riskialtista tehdä pitkiä dekoja.

Niinpä aamupäivän toimin Pioneer Multi-veneen kipparina ja kuskasin sukeltajia Odinille ja takaisin. Juha toimi kansimiehenä. Vedestä sukeltajien piti tosiaan nousta kumiveneen kautta ensin, ja sitten siirtyminen Pioneerin kyytiin. Alussa merikeli oli melkein tyyni, mutta sitten alkoi tuuli hieman nousta ja aallokko noin metrin korkeuteen, ja Pioneer Multi ei ollut kovin hyvä ajaa metrisessä aallokossa. Aluksen kantavuus riitti niukasti siihen että sillä kuskasi 4 tekkisukeltajaa, venekuskin ja kansimiehen. Veneessä ei myöskään ollut kaikua, plotteria, kompassia eikä merikortteja, joten navigointi oli vain maamerkkejä käyttäen. Veneessä ei myöskään ollut kunnon köysiä, fendareita, melaa tai puoshakaa. Vaikka olisi ollut hyvät köydet, niin niitä ei saisi mihinkään kiinni kun ei ole knaappejakaan, eikä ollut ankkuria tietenkään. Eikä sukelluslippua. Mutta eipä tuosta Pioneer Multista saa varustelemallakaan avomerikelpoista venettä sukelluskäyttöön. Narvikin satamassa sillä voi mennä ne muutaman minuutin matkat lähihylyille, mutta pitkiin avomerimatkoihin tämä alustyyppi ei sovellu.

2023-05-09 D911 Neuenfels

Kun syvät sukellukset Odinille oli tehty, tultiin kaikki satamaan. Säin lounaan ja lähdin sukeltamaan Neuenfelsin hylkyä uudestaan nyt Juha Grekulan kanssa. Juhalla oli myös D12 selkäpullot. Päästiin veteen 14:30.

Nyt kun hylky oli itselle vähän tutumpi, niin liidasin sukellusta. Tällä kertaa mentiin enemmän ruumien läpi, ja käytiin syvemmällä konehuoneessa. Sukelluksen jälkeen huomasin, että kuivapuvun lahkeeseen oli tullut vuotava pieni reikä, joka oli varmaan tullut ahtaassa konehuoneessa pyöriessä jostain terävästä metallinkappaleesta. Tehtiin 64 min sukellus ja nähtiin aika hyvin alus perästä keulaan ja siinä on paljon nähtävää tunniksi.

Kukaan ei jaksanut enempää sukeltaa, joten päätettiin päivä siihen ja palattiin Foldvikiin. Paluumatkalla poikkesin Narvikin keskustan ostoskeskuksessa ja ostin Claes Ohlsonista Rubberfixiä puvun korjaamista varten. Sainkin Rubberfixillä sen pienen viiltoreiän paikattua hyvin, eikä se enää loppuviikon sukelluksilla vuotanut.

2023-05-10 D912 Georg Thiele

Keskiviikkona päätettiin sukeltaa Rombaksfjordilla, joka on Narvikin pohjoispuolelta alkava pieni kapea vuono kohti Ruotsin rajaa. Rautatie Kiirunaan menee tämän vuonon eteläpuolelta ja maantie Kiirunaan pohjoispuolta. Vuonon yli menee huikean hieno riippusilta.

Rombakin vuonon perällä on saksalaisen Z2 Georg Thiele häivittäjälaivan hylky, sekä sen lähellä Lentovene Dornier Do-26A Seeadler. Vaikka nämä hylyt ovat aivan rannassa, niin sinne asti ei mene tietä. Noin 10 min venematkan päässä on pieni luonnonsataman tapainen, johon pääsee autolla Sildvikveieniä pitkin, ja jossa voi operoida pienillä veneillä. Niin me ajettiin koko porukka tähän leiripaikkaan, ja ajettiin molemmat veneet sinne. Sitten tehtiin aamupäivä keikkaa Georg Thielen hylylle ja iltapäivä lentoveneelle. Menin itse Juhan kyydissä ja Matti ajoi minun autolla veneelle ja ajoi sen satamasta leiripaikallemme.

Wikipedia: https://en.wikipedia.org/wiki/German_destroyer_Z2_Georg_Thiele. Thiele osallistui Narvikin edustalla raivokkaisiin meritaisteluihin brittien hävittäjälaivuetta vastaan 10.4.1940, mutta joutui pahoin vaurioituneena lopulta pakenemaan Romabkin vuonon perukoille, jossa 13.4.1940 alus sain niin pahoja osumia että alus ajettiin päin rantaa, jotta miehistä edes osa pelastuisi. Alus katkesi ja upposi aivan rannan tuntumaan. Keulasta osa jäi pinnalle ja peräosa on noin 45 metrissä. Alus makaa oikealla kyljellään rinteessä. Vuonossa olisi useita muitakin hylkyjä kuten Z18 ja Z11 hävittäjät, mutta ne ovat sukelluskiellossa purkamattomien ammusten vuoksi.

Itse lähdin sukeltamaan Georg Thieleä Juhan kanssa ja päästiin veteen 11:48. Meillä oli happistaget mukana dekojen varalta. Hylylle oli pudotettu heittopoiju perän kohdalle, ja naru johti peräkannen viereen 45 m syvyyteen, jossa vesi oli vielä tosi kirkasta. Noustiin pikkuhiljaa rinnettä ylös ja alkuun Perdix näyttikin vähän dekoja, jotka kuitenkin sulivat pois kuin noustiin rinnettä ylös. Peräosa hylystä oli vielä melko ehjä, mutta keulaa kohti se alkoi muuttumaan romukasaksi ja kansi oli aivan riekaleina. Kannen vieressä pohjalla oli paljon romua. Nyt olin laittanut kuivapuvun mansetin jotenkin huonosti ja rinnettä nouseminen pahensi vielä jotenkin tilannetta ja puku alkoi kastua aika pahasti sisältä. Märässä puvussa oli sen verran kylmä sukeltaa, että oli pakko lopettaa sukeltaminen 45 minuuttiin. Turvapysähdystä ja dekoja ei erityisesti tarvinnut, koska 5-6 metrissä oli vielä paljon nähtävää hylyssä ja pinnalle pääsi aivan rantakallion vierestä. Näkyvyys 20 m matalammalla oli aika huono, melkein Suomenlahden luokkaa, syvemmällä vesi oli kirkkaampaa.

Sukelluksen jälkeen yritin kuivatella märkää aluspukua kevyessä sateessa. Onneksi Juhan pakettiautossa oli tilaa ja sateensuojaa. Oman sukelluksen jälkeen kävin kuskailemassa Pioneerilla sukeltajia kohteille ja takaisin.

2023-05-10 D913 Dornier flying boat

Sain pukua kuivateltua sen verran että sain iltapäivällä lähdettyä vielä yhdelle sukellukselle lentoveneelle. Seppo tuli minulle pariksi ja matkan varrelta noukittiin vielä Mikko mukaan, joka oli noussut juuri Thieleltä ylös. Joku oli jo etukäteen käynyt kumiveneellä kaiuttamassa ja poijuttamassa lentoveneen hylyn. Lentovene oli uponnut pommituksessa 28.5.1940. Hylky on vain 20 metriä rannasta mutta rannalle ei ole tietä, joten hylylle pääsee vain veneellä. Syvyyttä on 18-24 metriä.

Hylyssä on vain metallinen ranka jäljellä, näkyvyyttä noin 10 m. Nähtävää riittää 30 min sukellukselle. Lentoveneet ovat kuitenkin harvinaisempia sukelluskohteita, joten hyvä oli tämäkin nähdä.

2023-05-11 D914 Stråssa

Torstaina palattiin Narvikin satamaan. Osa porukasta sukelsi toista syvempää Z12 Erich Giese hävittäjää, joka oli taas noin 70 metrin kohde ja jätin itse sen väliin. Aamupäivällä kuskailin taas Pioneerilla sukeltajia Erich Gieselle ja takaisin. Nyt Emma oli kansihenkilönä.

Iltapäivällä sukellettiin Emman kanssa Stråssan hylkyä. Stråssa oli 127 m pitkä rahtilaiva, jonka upposi satamassa 11.5.1940. Alus on melko ehjä, lukuun ottamatta komentosiltaa ja mastoja, jotka on raivattu pois. Alus on kiinteästi poijutettu merimerkin vieressä lähellä rantaa ja vain muutaman minuutin venematkan päässä satamasta. Aivan Stråssan vieressä on toinenkin hylky Martha Heinrich Fisser, johon vie Stråssalta kaksi narua. Nyt sukellettiin Emman kanssa kuitenkin vain tämä Stråssa.

Emman kanssa sukellettiin Stråssa perästä keulalle ja takaisin 64 min. Päästiin veteen 14:50. Mentiin ruumien läpi, nähtiin kapteenin kylpyamme ja käytiin konehuoneessa. Käytiin peräsimellä myös, potkuri oli viety pois ja vain akselin pää näkyvissä. Syvyyttä noin 18 m ja peräsimellä pohjassa 24 m. Dekoja ei tästäkään hylystä saa vaikka tunnin sukeltaa. Paljon on nähtävää ja 127 metrisen laivaan ei tuntia vähempi aika riitä.

Kukaan ei jaksanut enempää sukeltaa, joten lähdettiin taas takaisin Foldvikin.

2023-05-12 D915 Stråssa, M.H.Fisser

Perjantai oli Haapaveden porukalle viimeinen sukelluspäivä. Mentiin vielä kerran Narvikin satamaan mutta nyt vain matalampia kohteita.

Aamupäivällä sukelsin Emman sekä Samin ja Mattiaksen kanssa yhdistelmän Stråssaa ja Martha Heinrich Fisseriä. Fisser on siis aivan Stråssan vieressä ja se oli 118 metrinen höyrylaiva, joka torpedoitiin 10.4.1940.

Päästiin veteen 11:30. Mentiin ensin alas Stråssan poijulta sitten hylyn oikeaa laitaa, josta pian löytyi köysi joka vie Fisserille. Uintimatkaa toiselle hylylle noin 30 metriä eli 6 min ja roikkuva köysi käy lähellä pohjaa 20 metrissä. Sitten mentiin Fisserin kantta pitkin sen keulalle ja käännyttiin takaisin. Emman kanssa huomattiin että lähellä keulaa oli toinen köysi joka vei takaisin Stråssalle ja mentiin sitä pitkin. Tämä oli vain joku 10 metriä ja ylitys pari minuuttia. Sami ja Mattias jatkoivat Fisseriä eteenpäin. Sukellettiin Emman kanssa rauhallisesti Stråssaa takaisin nousuköydelle ja sukellusaikaa kertyi 84 min. Sami ja Mattias tulivat pintaan pari minuuttia meidän jälkeen.

Sitten rantaan syömään lounasta ja täyttämään kompuralla pulloja.

2023-05-12 D916 Anton Schmitt

Iltapäiväksi mentiin sukeltamaan lentokentän edustalla makaavia saksalaisten hävittäjien raatoja. Samalla paikalla on kolmen eri aluksen jäänteet: Z22 Anton Schmidt, Z11 Dieter von Roder ja Vilhelm Heidkamp. Nämä on kaikki hinattu 1963 pois Narvikin satamasta merenkulkua häiritsemästä, jonne ne upposivat meritaisteluissa 10-11.4.1940.  Hylyt ovat melko romuna ja niiden sisätilat niin ahtaat että sisälle hylkyihin ei pääse turvallisesti sukeltamaan. Nähtävää riittää silti hyvienkin tunnin sukellukselle. Syvyyttä 13-22 m. Hylyille on kiinteä poiju, johon saa veneen kiinni.

Päästiin veteen 16:23. Mentiin samalla porukalla kuin edellinen sukellus, eli mä Emman parina. Kierreltiin kaikessa rauhassa kaikki nähtävä. Hylkyjen kunto ehkä samaa luokkaa kuin Porkkalan M-451, mutta nämä ovat kertaluokkaa isompia yli 100 metrin aluksia. Olin onnistunut edellisellä pitkällä sukelluksella polttamaan videovalojen akut jo aika tyhjäksi, joten videovaloista ei riittänyt enää tämän sukelluksen loppuun asti. Vaakanäkyvyys noin 10 m. Saatiin tästä 67 min sukellusaikaa.

Sitten takaisin rantaan ja kaikki sukellukset Narvikin satamassa oli nyt tehty.

Narvikin sukeltajien Pioneer vene palautettiin kotisatamaan ja kumivene nostettiin trailerille. Sitten ajettiin takaisin Foldvikiin. Osa porukasta oli jo lähdössä jo takaisin.

2023-05-13 D917 Dronning Maud

Lauantai oli Nousun porukalle viimeinen sukelluspäivä. Päätettiin sukeltaa Dronning Maud kun se nyt oli tässä majapaikan edessä. Ensin minä ja Matti vietiin lomakeskuksen veneellä Emma, Sami ja Mattias sukeltamaan, ja he viihtyivät hylyllä 80min.

Sitten minä ja Matti mentiin ja saatiin tehtyä 40 min sukellus. Matti ei halunnut mennä perälle asti ja vuotavan puvun kanssa tuli hänelle äkkiä kylmä 5 asteisessa vedessä. Oma puku ei nyt juurikaan vuotanut kun olin keksinyt miten löysän kaulamansetin saa hupun kanssa aseteltua melkein vuotamattomaksi. Tämä oli tämän kaulamansetin ehdottomasti viimeinen sukellus ja kun pääsen kotiin niin laitan sen vaihtoon.

Kun oltiin kaikki sukellettu, niin huuhdottiin sukelluskamat makealla vedellä, jota sai letkusta heti laiturilla.

Pakattiin autot jo illalla, niin että oltiin heti aamusta lähtövalmiina. Mökkien vuokraan kuului loppusiivous.

2023-05-14 autolla Ouluun ja junalla Pasilaan

Aamulla herätys klo 6 ja lähdetiin ajamaan kohti Oulua. Tälle päivälle ei saatu autojunapaikkoja Kolarista, joten nyt oli edessä vähän pidempi ajo, noin 700 km. Ilma oli vuorten ylitykseen taas oikein hyvä ja aika paljon oli vuoristossakin lumet sulaneet viikon aikana. Jällivaarassa pysähdyttiin lounalle hampurilaiselle MF’s grilliin, jossa kaivosmiehetkin käyvät. Tarjolla oli jättimäisiä purilaisia, joista isoimmassa oli 2x200g pihvit. Maantiellä Kiirunasta Överkalixiin ei ollut hirveästi valinnanvaraa lounaspaikoista. Suomen puolelle pästiin iltapäivällä tulvivan Torniojoen yli, ja Matin kanssa oltiin Oulussa hyvissä ajoin klo 18. Käytiin La Festassa pitsalla. Sitten autot junaan ja vielä jäi vähän luppoaikaa ennen junan lähtöä. Käveltiin Oulun torille meren rantaan juomaan pussikaljat aurinkoisessa säässä.

Juna lähti ajallaan klo 20:55 ja seuraavana aamuna oltiin takaisin kotona.