Johdanto
Marraskuussa 2006 kävin ensimmäisellä sukellusreissullani etelän lämpimissä vesissä.
Olin juuri sen vuoden keväänä suorittanut PADI OWD kurssin Suomessa. OWD kurssin jälkeen ostin omat sukelluskamat ja sukelsin ahkerasti koko kesän ja syksyn suomessa. Heinäkuussa 2006 suoritin sitten AOWD kortinkin ja tein 30 metriä syvän sukelluksen Eiran hylylle. Elokuussa vaihdoin märkäpuvun kuivapukuun. Sitten syksyllä 2006 bongasin halvan äkkilähdön Phuketiin viikoksi ja hommasin netin kautta sukellusreissuja koko viikolle. En viettänyt Phuketissa paljoakaan aikaa vaan sukelsin suurimman osan ajasta.
Juuri ennen Thaimaan reissua olin saanut lokikirjaan 39 sukellusta, viimeisin Porkkalan Keittokatokselta 12.11.2006, erittäin hyisessä vedessä ja melko paskassa näkyvyydessä. Tosin en ollut siihen mennessä mitään loistavia näkyvyyksiä päässyt kokemaankaan, joten olin sellaiseen jo tottunut.
Muokkaushistoria
Tämän matkakertomuksen kirjoitin loppuun vasta vuonna 2011, monta vuotta reissun jälkeen.
2021 Artikkeli editoitu uudestaan kun WordPress asennus siivottu ja siirretty uuteen palvelimeen. Valokuvat uudella palvelimella. Poistettu toimimattomat linkit:
- Chalong Sea Sport on lopettanut toimintansa eikä enää webbisivuja
- MV Queen Scuba alus ja Similandivers ei enää toiminnassa
Thaimaa
Yhdelle päivälle hommasin päiväreissun Chalong Sea Sportin kautta Phi-Phi saarille, ja siihen tuli 4 sukellusta. Sen perään hommasin 5 päivän livaboard-reissun MV Queen Scuballa, reittinä Khao Lak – Similanit – Surin ja Richelieu Rock. Sukelluksia Queen Scuballa kertyi 14 kpl. Eli koko viikon Thaimaan reissulta 18 sukellusta. Näin sain jo 57 sukellusta kasaan, joka tarvittiinkin seuraavalle keväälle varattuun Punaisen Meren reissuun. Sukellusreissut varasin sähköpostilla itse. Chalong Sea Sportin sukelluksen varasin itse omistajan Satu “Saga” Puotsaaren kautta. Queen Scuban reissun varasin Raya Diversien kautta.
Hotelli Patong Bayshore, joka kuului pakettimatkaan oli halvimmasta päästä, mutta silti ihan mukava ja siisti. Siihen nähden että vietin siellä vain pari yötä, se oli täysin OK. Allasalue oli itse asiassa tosi viihtyisä, eikä hiekkarannalle tai Patong Beachin ravintoloihin ollut mikään mahdoton matka.
Lento Suomesta Phuketiin oli Tjäreborgin charter Finnariin koneella ja teknisellä välilaskulla Jayapurissa. Istuttiin kuin sillit purkissa. Olin pakannut mukaan kaikki sukelluskamani ja laukku painoikin about 30 kg, joten jouduin pulittamaan ylipainomaksuja
Menomatka lähti illalla myöhään 23.11.2006 klo 23:50, enkä saanut koneessa nukuttua, joten kun kone saapui illaksi Phuketiin 24.11.2006, niin kävin Patongilla vain äkkiä syömässä ja sitten suoraan nukkumaan. Seuraavana aamuna oli klo 6 herätys ja lähtö sukellusreissulle Phi-Phi saarille. Aamulla aikaisin olinkin sitten ensimmäisenä hotellin aamiaispöydässä.
Phi-Phi saaren sukellusreissu
Chalong Sea Sportin tuk-tukki tuli hakemaan hotellin edestä 25.11.2006 täsmällisesti niinkuin oli sovittu, noin klo 7, muut sukeltajat poimittiin mukaan kukin omista hotelleistaan ja meidät vietiin CSS:n toimistolle Chalongiin. Siellä maksettiin reissu Sadulle ja kamoja vuokranneet saivat varusteensa. Itselläni oli ihan kaikki releet mukana, joten en tarvinnut mitään. Seuraavaksi meidät vietiin Chalongin sataman laiturille (Chalong Pier), joka on muuten erittäin pitkä pätkä laituria ja ulottuu kauaksi Chalongin lahtea. Tämä on ainoa huvivenesatama Phuketissa, mutta erittäin suuri sellainen. Laiturin toiseen päähän vietiin omalla bussilla ja kamat tuotiin perästä pienellä kuorma-autolla. Sitten siirtyminen päiväveneeseen, joka lähti laiturista noin klo 8.
Päivävene oli aika tyypillinen Phuketin tapaan, eli veneen sisäpuolella sukelluskansi jossa kaikki pullot ja sukellusvarusteet, ja yläpuolella kankaalla katettu yläkansi, jossa chillaillaan, syödään ja pieni kattamaton pätkä auringonottoon. Veneessä oma kompura pullojen täyttöön ja 12 litran alupullot INT-liitännällä. Veneen takana taso josta sukeltaja pääsee jättiloikalla veteen ja tikkaita pitkin takaisin veteen. Kaikki asiakkaat olivat Suomalaisia, samoin oppaat, joten briiffaukset olivat suomeksi.
Matka Phi-Phille kesti parisen tuntia ja ensimmäinen sukellus “Ko Bida Nai”:lla alkoi vasta klo 11:38. Sitä ennen toki briiffaus. Itse sukelsin kahden muun Suomalaisen asiakkaan ja oppaan kanssa. Opas (DM Ville) oli nuori kundi, mutta piti kyllä tarkkaa huolta kaikista. Itse olin joukon kokemattomin.
Ensimmäinen sukellus ikinä trooppisessa lämpimässä vedessä kaikkien niiden värikkäiden korallien ja kalojen keskellä oli mykistävä kokemus. Valitettavasti ilmankulutus itsellä oli myös mykistävää luokkaa ja imaisin tuossa tuokiassa 12 litraisen alupullon tyhjäksi. Sukellusaika jäi säälittävään 37 minuuttiin ja muut tyypit olivat aivan kypsänä tästä – ymmärrän täysin. Koska opas ei tuntenut minua mitenkään, hän otti varman päälle kaiken. Onneksi veneestä löydettiin 15 litran tankki, jonka sain heti seuraavalle sukellukselle käyttöön. Söimme thai-tyyppisen lounaan, joka omasta mielestäni oli maittava joskin mausteet turhan konservatiiviesesta päästä, itse kun tykkään vahvasta. Lounas kuului reissun hintaan.
Toinen sukellus “Hin Bidah” klo 13:34, ja taas aivan mykistävää sillä kokemuksella. Jälkeenpäin muistan vain kuinka hienoa se oli, vaikka nykyään sitä ei enää pitäisi varmaan minään. Isomman 15 litraisen lekan voimalla sukellus venyi peräti 52 minuuttiin, josta olin kyllä itse tyytyväinen, mutta nyt ymmärrän ettei sekään oikein ollut muille mieleen. Tällä kertaa opas lähetti minut pintaan parini Johannan kanssa, jolla oli 12 litrainen pullo myös tyhjillään ja kolmas kokeneempi kaveri jatkoi oppaan kanssa pidempään.
Kolmas sukellus klo 16:04 “Ko Bida Nok” oli myös erittäin hieno paikka ison kiven ympäri. Tässä joutui menemään “aika” syvällä (20 m) ja vastavirtaa oli hiukan, joten nyt ei 15 litraakaan meinannut riittää. Kun omat ilmani kävivät vähiin, niin sovimme oppaan kanssa että itse nousen lähemmäs pintaa ja muut jatkavat syvemmällä. Näkyvyys oli niin hyvä että järjestely toimi hyvin. Loppuosan sukelluksesta itse asiassa vedin snorkkelilla pinnassa ja näin kun muut sukelsivat siellä syvemmällä. Itselle tuli sukellusajaksi 43 min. Nykyään (vuonna 2011, yli 300 sukelluksen kokemuksella) vetäisin tuollaisen dyykin 12 litran pullolla kevyesti yli tuntiin, joka on tyyppillinen maksimiaika tällaisilla päivävenesukelluksilla. Tein kaikki dyykit 7 mm pitkällä märkkärillä, joka ehkä oli turhan kuuma 30 asteiseen veteen.
Neljäs dyykki olikin jo yösukellus, paluumatkan varrella, “Koh Doc Mai” klo 19. Yösukellus tehtiin tarkoituksella melko matalalla ja sukellusajaksi sovittiin 30 min, eli ilma ei varmasti loppuisi kesken. Tämä oli minulle ensimmäinen “varsinainen yösukellus”, vaikkakin olin Suomessa tehnyt kyllä jotakin dyykkejä yösukellukseen verrattavissa olosuhteissa, siis sukelluksia joissa pinnalla oli päivänvalo, mutta veden alla syvemällä sysipimeää. Olin ottanut Suomesta kahdet melko hyvät sukelluslamput mukaan, joten kun oppaan muutenkin surkea tuikku totaalisesti hyytyi 10 minuutin jälkeen, pelastin ikäänkuin tilanteen ojentamalla oppaalle oman varalamppuni. Yösukellus trooppisilla vesillä oli myös mieletön kokemus.
Pääsin hotelliin takaisin tuk-tukilla vasta melko myöhään illalla, ja olin aika väsynyt elämäni pisimmästä sukelluspäivästä, enhän ollut koskaan tehnyt neljää sukellusta samana päivänä ennen. Eli nopea illallinen Patong Beachillä ja sitten nukkumaan, sillä seuraavana päivänä oli lähtö Similanille. Nukuin melko myöhään ja notkuin rannalla iltapäivän.
MV Queen Scuba liveaboard
Queen Scuban operaattori Similandivers tuli minibussillaan hakemaan minua sopimuksen mukaan iltapäivällä 26.11.2006 klo 17 hotellin edestä. En tosin tiennyt tässä vaiheessa, että reissu ei ollutkaan Raya Diversien omaa tuotantoa, vaan olikin ulkoistettua tuotantoa ja olisin voinnut hoitaa hankinnan suoraan itse. Itseäni ei haitannut tämä, kaikki puhuivat englantia joka on itselleni melkein kuin toinen äidinkieli. Alkuillasta pääsimme Khao Lakin satamaan, Thap Lamu Pierille, jossa Queen Scuba oli parkissa. Eikun kamat laivaan ja noin klo 20 lähdimme merelle perinteisten Thaimaalaisten seremonioiden saattamana. Pääopas (Tour leader) Rich Neely briiffasi meille juurta jaksaen kaikein tietämisen arvoisen. Suuri osa matkalaisista oli suomalaisia, mutta mukana oli myös ranskalainen, saksalainen ja japanilainen pariskunta. Hyttikaverina oli suomainen Jan Holst ja aussi jonka nimeä en enää muista. Sukellusopaita olivat Neil itse, skotti Neil Wilkinson, suomalainen Jaska, ruotsalainen Lisa ja japanilaisten opas Shingo. Jaska oli Raya Diversien paikalle toimittama ja toimi tulkkina sekä oppaana kielitaidottomille suomalaislle. Itse sain oppaaksi Richin ja Neilin. Jaska oli tuonut minulle 15 litran isomman pullon, normipullohan laivalla oli 12 litrainen, jonka olin viime hetkessä tilannut Phi-Phi retken kokemuksiin perustuen. Tämä oli kyllä hyvää palvelua ja olin tyytyväinen Rayan toimintaan tältä osin.
Seuraavana aamuna 27.11.2006 klo 6 heräsimme paratiisissa, aivan kuten Rich oli edellisenä iltana luvannut. Ensimmäinen sukellus oli “Anita’s Reef (Koh Ha)”. Muistan vielä tänä päivänäkin (vuonna 2011) sen aivan mielettömän upeana kokemuksena. Ehkä se ei enää tuntuisi samanlaiselta enää, mutta silloin se oli aivan huippua.
Kaikki sukellukset muistan tältä reissulta aivan upeina kokemuksina. Korallit olivat hienoja, ja kalaa oli runsain mitoin erilaisia ja isoina parvina. Värit erityisesti ja lajien runsaus jäi mieleen. Otin paljon valokuvia, mutta koska en aloittelijana osannut kuvata kovin hyvin, valokuvissa värien runsaus ei valitettavasti niin hyvin näy. Suurena ja silloin ikävänä yllätyksenä tulivat merivirrat. En ollut ollenkaan ymmärtänyt ennen tätä reissua mitä merivirta tarkoittaa, saatikka että olisin osannut sukeltaa niissä. Olin aivan pulassa merivirtojen kanssa. Asiaa vielä pahensi huono nosteenhallinta, huono trimmi ja huono räpylöintitekniikka. Lisäksi huono hengitystekniikka ja siitä aiheutunut suuri ilmankulutus. Opin paljon tällä reissulla, mutta kokeneempana olisin saanut siitä aika paljon enemmän irti. Itse asiassa, olin oikeasti liian kokematon näin vaativalle reissulle, mutta juuri ja juuri selvisin siitä hengissä, pätevien oppaiden ansiosta. Huonompien oppaiden kanssa olisin päässyt hengestäni.
Olin kuvitellut että aika kävisi vähän pitkäksi tällaisella risteilyllä ja olin varannut mukaan lukemista. Todellisuudessa aika loppui käsiin ja ikäänkuin “tukka putkella” mentiin paikasta toiseen. Ikinä en muista viettäneeni niin aktiivista lomaa aikaisemmin kuin tämän, joskin vielä vauhdikkaampia sukellusmatkoja oli vasta tulossa seuraavina vuosina. Tällä reissulla opin liveaboard-sukellusmatkojen vakiorutiinin, joka on luettavissa muiden myöhempien sukellusmatkojeni kertomuksista.
Sukellusten luettelo
| nro | Päivä / aika | kohde | suk.aika | Max. syvyys |
| 1 | 27.11.2006 8:42:00 | Anita’s Reef (Koh Ha) | 00:52:20 | 25.6 m |
| 2 | 27.11.2006 12:13:00 | East of Eden | 00:51:00 | 23.2 m |
| 3 | 27.11.2006 15:57:00 | West of Six | 00:50:20 | 14.0 m |
| 4 | 27.11.2006 19:31:00 | Honeymoon Bay | 00:45:00 | 18.6 m |
| 5 | 28.11.2006 7:30:00 | Elephant Head Rock | 00:43:40 | 26.5 m |
| 6 | 28.11.2006 10:34:00 | Three Trees | 00:45:40 | 24.7 m |
| 7 | 28.11.2006 14:00:00 | Koh Bon | 00:49:40 | 21.0 m |
| 8 | 28.11.2006 17:19:00 | Koh Tachai, Twin Peaks | 00:45:40 | 21.9 m |
| 10 | 29.11.2006 11:46:00 | Richelieu Rock | 00:47:40 | 24.7 m |
| 11 | 29.11.2006 15:12:00 | Richelieu Rock | 00:51:40 | 23.8 m |
| 12 | 29.11.2006 7:25:00 | Koh Tachai, North Reef | 01:05:40 | 23.8 m |
| 13 | 29.11.2006 18:15:00 | Mu Koh Surin | 00:47:00 | 17.1 m |
| 14 | 30.11.2006 7:15:00 | Koh Bon, West Ridge | 00:52:00 | 23.5 m |
| 15 | 30.11.2006 12:18:00 | Boonsong wreck | 00:20:40 | 17.4 m |
Valokuvia
Nyt ensi kertaa tällä reissulla otin veden alla myös valokuvia ja olin hommannut juuri tälle reissulle Canon Ixus 800is kameran ja sille WP-DC5 sukelluskotelon. Salamana kameran oma, ei lisävarusteita. Otin paljon kuvia, parisen tuhatta, mutta suurin osa aika huonoja, ja nyt kun olen oppinut kuvaamaan paremmin veden alla ja hankkinut siihen kunnon laitteet, niin nehän on siis tosi surkeita. Mutta jostain pitää aloittaa…
Tällä reissulla otettujen vedenalaiskuvien ongelmana on se että tämän ja useimpien kameroiden automatiikka säätää valkotasapainon veden alla täysin väärin. Kuvista tulee sinertäviä. Valkotasapainon manuaalisäädöllä kuviin saa paremmat värit, mutta tätä en silloin tiennyt enkä osannut tehdä. Pokkarikameran salamalla ei veden alla paljoa tee, tätäkään en silloin tiennyt ennenkuin kokeilemalla oppi.
Kaikki kuvat koko Thaimaan reissusta 26.11. – 30.11.2006:
https://photos.leiman.fi/2006-thailand
0 kommenttia