Punainen Meri 2009, “Deep South”, MY Emperor Elite
Matkaraportti sukellusmatkalta 20.5.-28.5.2009 Punaiselle Merelle.
Matkakertomus
Tämä oli itselleni jo toinen sukellussafari keväälle 2009. Helmikuussa teimme osittain samalla porukalla ja samaan tapaan Hannun järjestämän matkan Malediiveille. Nyt vuorossa oli Punainen Meri, jossa olimme Hannun järjestämällä safarilla ja Emperor Divers firman liveaboard-veneellä jo neljättä kertaa, itse tosin vasta kolmannella reissulla. 2007 olimme ”Simply the Best” kierroksella (Brothers, Daedalus, Elphinstone) Emperor Majestyllä, ja 2008 ”Get Wrecked” (isoimmat hylyt välillä Hurghada ja Tiranin salmi) kierroksella Emperor Superiorilla.
Nyt reittinä oli ”South & St.Johns”, jossa lähtö on Hamatan satamasta ja sitten ajetaan etelään Ras Banas nimen taakse aina St. Johns riuttasysteemille asti ja sitten takaisin.
Aluksena meillä oli M/Y Emperor Elite, joka on Emperorin laivaston suurin ja hienoin ”platinaluokan” alus. Tältä reitiltä mieleenpainuvimmiksi kohteiksi jäivät lukuisat luolasysteemit, joista hienoimmat ”St. Johns caves” ja ”Shaab Claude” riutalla. Lisäksi näimme ”Oceanic Whitetip” haikakaloja useamman kerran, ehkä turhakin läheltä. Lisäksi oli muutama hieno hylkykohde. Vesi oli etelämpänä erityisen lämmintä.
Vanhaan tapaan, tätä reissua alettiin järjestämään jo vuosi etukäteen, heti edellisen perään, ja osallistujalista olikin nopeasti täynnä ja suuri osa vanhoja tuttuja. Veneeseen mahtuu 20 sukeltajaa, joten porukan koko määräytyy tämän mukaan. Halukkaita lähtijöitä oli tälläkin kertaa enemmän kuin paikkoja, joten pieni jonotuslistakin oli olemassa. Viime hetken peruutuksia tulikin kyllä, joten jonotuslistaltakin pääsi vielä joku mukaan. Vene vuokrataan näille reissuille suoraan Emperorilta full-charterina, eli kokonaisuudessaan oman porukan yksityiseen käyttöön, jolloin kaikki päätökset reitistä ja kohteista ovat omia, ja veneessä on vain oma tuttu suomalainen sukellusryhmä. Vene saadaan myös näin edullisemmin käyttöön ja kun kulut jaetaan tasan, tulee reissun hintakin varsin kohtuulliseksi. Emperorin monivuotisena vakioasiakkaina saamme aina hyvää palvelua. Lennot ja hotelliyöpymiset hankittiin myös itse ja koko matka on siis täysin omatoiminen ja kaikki järjestelyt omalla vastuulla. Itse liveaboard-vene viikoksi maksaa noin 1000 Euroa per sukeltaja, mutta tähän hintaan sisältyy kaikki ateriat, juomat, majoitus- ja sukelluspalvelut Nitrox-täyttöinen. Myös viimeinen hotelliyö maissa sisältyy. Päälle tulee pieniä lisämaksuja kuten satama- ja luonnonpuistomaksut, alkoholijuomat erikseen sekä oppaiden ja miehistön tipit.
Reissu ajoitettiin mahdollisimman myöhään kevääseen, eli toukokuun loppuun, jotta kelit olisivat suotuisat. Alun perin meillä oli aikomus päästä Finnmatkojen suoralla charterlennolla Hurghadaan, mutta valitettavasti Finnmatkat perui viime tinkaan kaikki toukokuun lähdöt vähäisen kysynnän vuoksi, joten jouduimme sitten hankkimaan reittilennot tilalle. Suoria lentoja ei Helsingistä Hurghadaan enää toukokuussa tehdä. Edullisimmaksi vaihtoehdoksi löytyi lopulta Air Berlinin reittilennot välille Helsinki-Düsseldorf ja Air Condorin reittilennot Düsseldorf-Hurghada. Menomatkalla yövyimme Düsseldorfissa lentokenttähotellissa. Lennot kustansivat yhteensä noin 600 EUR ja hotelli 50 EUR.
Lähdimme siis matkaan 20.5.2009 klo 18 lennolla Düsseldorfiin, jossa yövyimme ja seuraavana aamuna klo 6 jatkoimme lentäen Hurghadaan. Matkatavaroita sai olla mukana 20 kg per nuppi, mutta yhteensä 100 Euron lisämaksusta sai 30 kg sukelluslaukun mukaan molemmille etapeille edestakaisin. Teimme niin että muutama otti tämän sukelluslaukkuoption, ja ylipainolaukkuihin sitten pakattiin useammalta henkilöltä lisäkiloja. Itse otin 10 lisäkilon edestä tavaraa mukaan, lähinnä valokuvaustarvikkeita. Lennot saksalaisilla halpayhtiöillä olivat ihan asialliset ja palvelu OK. Koska lennot olivat kahdessa eri etapissa ja eri yhtiöiltä, ei kamoja voinut chekata sisään perille asti, vaan ne piti välillä ottaa Düsseldorfissa ulos ja chekata uudestaan sisään. Menomatkalla tämä aiheutti pientä kommellusta kun sukelluslamppujen ja kameroiden patterit piti turvatarkastuksessa poistaa.
Hurghadaan saavuimme 21.5. puoliltapäivin, ja kumma kyllä kaikkien tavarat tulivat perille. Siiryimme pian Emperorin meille järjestämään bussiin, joka kuljetti meidät Hamatan satamaan 5 tunnin ajomatkan päähän etelään. Marsa Alamissa olisi ollut lentokenttä 3 tunnin ajomatkan verran lähempänä, mutta sinne ei löytynyt järkeviä lentoja Helsingistä. Bussi oli 40 hengen ilmastoitu hyvätasoinen turistibussi, joten matka sujui ihan mukavasti. Emperor oli järjestänyt meille pientä evästä ja vesipullot bussimatkaa varten. Matkalla pysähdyimme Port Ghalibissa, jossa sukellusoppaamme Sonja ja Vanessa liittyivät seuraamme.
Hamatan satamaan pääsimme hieman ennen auringonlaskua klo 18 maissa, ja pääsimme heti siirtymään kamoinemme veneeseen, joka oli kotimme seuraavan viikon ajan. Itse Hamatan satama on käytännössä vain laiturinpätkä ja pari varastokoppia keskellä erämaata, ja ympärillä on vain pienen beduiinilerin näköinen asutus. Tämä on ilmeisesti eteläisin paikka, josta liveaboard veneitä voidaan huoltaa ja josta voidaan lähteä Egyptin eteläisen Punaisen Meren reiteille. Jonkin väärinkäsityksen vuoksi veneen sukelluskansi oli lastattu täyteen tupla-12 pulloja, jotka sitten vaihdettiin oikeasti tilaamiimme 15 ja 12 litraisiin sinkkupulloihin. Hytit olimme jakaneet sovussa jo kotimaassa, joten hytteihin asettuminen sujui nopeasti ja hyvässä järjestyksessä. Sitten olikin heti illallinen joka pitkän bussimatkan jälkeen kyllä maistuikin. Tähän perään briiffaus veneestä ja sen jälkeen alkoi taistelu sukelluskannen parhaista laitepakettipaikoista ja pulloista, ja pian olikin kaikilla laitepaketit kasattuna omalla koko seuraavan viikon käytettävällä paikalla. Meillä oli kaikilla omat varusteet mukana. Veneelle on myös etukäteen sopien mahdollista vuokrata vaikka kaikki varusteet. Sitten oli vuorossa normaali passien, luokituskorttien ja sukellusvakuutusten tarkastus ja lomakkeiden täyttö. Tällaiselle reissulle vaaditaan vähintään CMAS P2 tai PADI AOWD tason luokitus sekä 50 sukelluksen kokemus. Meillä porukan luokitus- ja kokemustaso vaihteli tästä rajasta aina tuhansia sukelluksia tehneisiin laitesukelluskouluttajiin asti, mutta enimmäkseen kaikki olivat varmoja ja kokeneita sukeltajia.
Nitrox täyttöjä varten vaaditaan luokitus. Veneen membraanikompressori tekee suoraan Nitrox-täyttöjä 33% asti ja Nitroxin käyttö sisältyy reissun hintaan. Koska meillä kaikilla oli Nitrox-kortit, sovimme että kaikkien pullot täytetään aina Nitroxilla koko reissun ajan, eikä kenenkään tarvitse käyttää pulloissa Nitrox-pantoja. Tiedossa ei ollut yli 30 metriin sukelluksia, joten ei ollut mitään syytä olla käyttämättä 33% kaasua jatkuvasti.
Ensimmäisenä aamuna herätys oli vasta klo 7 ja pääsimme reissun ensimmäistä sukellusta aloittamaan briiffauksen jälkeen klo 9. Näillä reissuilla ensimmäistä sukellusta kutsutaan nimellä ”check dive” ja se on tarkoituksella helppo kohde suoraan veneestä, jolla laitteet tarkistetaan ja painotukset laitetaan kohdilleen. Oppaat myös tarkkailevat asiakkaiden sukellustaitoja. Pääoppaamme oli Sonja, 44-vuotias sveitsiläinen, joka on asunut suuren osan elämästään Kolumbiassa ja puhui sujuvasti ranskaa, saksaa, englantia ja espanjaa. Sukellusta hän on harrastanut 20 vuotta ja kiertänyt maailman sukelluskohteita laajasti. Apunaan Sonjalla oli nuorempi opas espanjalainen Vanessa.
Tiedossa oli 6 sukelluspäivää, ja useimpina päivinä 4 sukellusta, ensimmäiselle 3 ja viimeiselle 2. Yhteensä 21 sukellusta oli mahdollista tehdä. Itse sukelsin yhden yösukelluksen poislukien kaikki mahdolliset. Reissulla vakio päiväohjelma oli seuraavanlainen:
- herätys noin klo 6
- aamusukellus, veteen noin klo 7…8
- aamiainen klo 9
- aamupäivän sukellus, veteen klo 11
- lounas klo 13
- iltapäivän sukellus, veteen klo 14…15
- välipalaa klo 17
- yösukellus, veteen klo 18…19
- illallinen klo 20
Jokaista sukellusta edelsi aina ”briefing”, jossa oppaat kertoivat seuraavasta kohteesta kaiken tarvittavan. Perinteisesti briiffauksessa on käytetty tussitaululle piirrettyä kuvaa kohteesta, mutta nyt oli siirrytty modernimpaan tapaan, ja monet briiffauskuvat näytettiin tietokoneella salongin taulunäytöltä. Briiffaukseen kuulutettiin laivakelloa kilisyttämällä ja Sonjan sveitsiläistä käkikelloa muistuttavalla äänellä.
Ensimmäisen päivän esnimmäisen sukelluksen teimme Abu Galawa riutalla, jossa oli vanha riuttaan kiinni kasvanut hylky Tienstein. Ensimmäisen sukelluksen tein 7 mm pitkällä märkäpuvulla, joka aluksi tuntui 26 asteisessa vedessä tukalan kuumalta, edellinen sukellus kun oli 2 asteisessa vedessä Suomenlahdella. Sitten toinen sukellus Atlas nimisen tankkilaivan hylyllä Ras Banas niemen rannalla. Tankkilaivan hylky oli 2 maailmansodassa uponnut puolikas, josta toinen puolikas oli kateissa tuntemattomassa paikkassa. Hylky oli kyllä aika mielenkiintoinen ja näkyvyys näin lähellä rantaa kohtuullisen hyvä, Suomen hylkykohteisiin verrattuna tietysti huippuluokkaa. Illaksi ennätimme jo St. Johnsin aluelle, jossa yösukellus ”Paradise” nimisellä kohteella, joka ei ollut hääppöinen. Vesi oli vielä etelämmäksi tullessa 28 asteista ja vaihdoin jo toiselle sukellukselle 3 mm shorty-märkkärin, joka tuntuikin sopivammalta silloin. Paksummalla märkkärillä tarvitsi 8 kg painoja, kun taas lyhyellä 4 kg oli riittävästi.
Toisena päivänä aamusukellus isolla Habili Ali pinaakkelilla, jossa aika vauhdikas virtasukellus pinaakkelin seinämää. Reissun ensimmäinen kumivenesukellus, joka alkoi näppärästi kun yksi sukeltajista putosi kumpparin kyljeltä ensin mereen ja toinen melkein onnistui pudottamaan pullon selästään. Kävimme 30 metrissä, ja näimme muutaman vilauksen haikaloista. Kun virta näytti myöhemmin aamupäivällä kevyemmältä, sukellettiin Habili Ali vielä uudestaan mutta veneestä käsin suoraan. Virta oli yllättävä ja itse ajauduin vahingossa virran viemänä eri puolelle riuttaa kuin muu porukka ja päädyin soolosukeltamaan rauhallisessa virran katvealuessa, seuranani utelias iso Napoleonkala. Riutan huipulta löysin yhden veneen kiinnitysköysistä ja kiskoin itseni molemmin käsin vastavirtaan veneelle, muut joutuvat tulemaan kumivenekyydillä takaisin toiselta laidalta riuttaa. Iltapäivällä sukelsimme ”Dangerous” eli Gota Gibli riuttaa veneen perästä, ja siellä oli reissun ensimmäinen luolasysteemi – todella hieno tämäkin, vaikka myöhemmin näimme sitten paljon upeampiakin. Yösukellus oli vielä samassa paikassa, mutta yöllä ei saanut mennä luoliin. Osa porukasta näki ison Ocenic Whitetip hain pyörimässä riutalla ja se nähtiin veneestäkin käsin lähellä pintaa.
Kolmantena päivänä sukelsimme Habili Gaffar pinaakkelin, tarkoituksena bongata haita syvemmältä. Kumivene pudotti meidät riutan itälaidalle, jota päin merivirta painoi varsin lujaa. Aivan riutan edessä syvemmällä oli kuitenkin kapea tyven alue, ikään kuin tyyny, jonka molemmista reunoista ja yläpuolelta virta vei vauhdilla. Omassa tankissani oli 33% Nitroksia, jonka MOD on 33 m. Niinpä piti sitten käydä heti MOD syvyydellä katsomassa, kuinka tietokone piippaa ppO2 hälytystä, jota en ollut ennen nähnytkään. Aika tungos oli riutan edessä kun jouduimme pyörimään virran takia hyvin pienellä läntillä. Poislähtevät joutuivat pitelemään 5 metrissä molemmin käsin riutan kivistä kiinni, ettei virta olisi heti temmannut mukaan ja dekopoijun naru lepatti melkoisen vinossa virran riepotuksessa. Kun itse parin kaverin kanssa lähdimme viimein nousuun ensin poistuneiden perään, näimmekin sitten nousumatkalla ison Ocenic Whitetip hain kiertelemässä noutamaan tulleen kumiveneen alla. Erästä porukkamme sukeltajaa hai kävi katsomassa niin läheltä, että sitä lyötiin jo kameralla kuonoon sen pois hätistämiseksi. Tilanne tallentui videolle, ja kyseinen videopätkä päätyi lopulta reissun jälkeen Iltalehteen. Veneellä vitsaltiin siitä miten iltapäivälehtien toimittajat saisivat varmaan tästäkin väännettyä sensaatio-otsikoilla varustetun kauhutarinan. Lopputulos ylitti kaikki odotukset. Toinen sukellus sinä päivänä oli Gota Kebirille veneen perästä. Virta vei meidät kauaksi veneestä ja riutan kyljestä löytyi monia hienoja pieniä luolastoja, joiden sisällä tosin vesi oli erittäin lämmitä ja aika sameaa, mutta luolien katoissa olevista halkeamista auringonvalo siivilöityi upeasti alas. Iltapäivän sukellus oli leppoisaa menoa Gota Sorayan eteläreunaa kiertäen, veneestä suoraan veteen ja takaisin. Yösukellus Gota Wasta Foganilla parit pinaakkelit kiertäen. Yösukelluskohteilla oli melkoisen rikotun ja raiskatun näköistä korallia ja varsin vähän kaloja.
Neljäs sukelluspäivä aloitettiin erityisen varhaisella aamusukelluksella Habili Omranille. Veteen päästiin veneen perästä heti klo 6:25, jolloin aurinko oli hädin tuskin noussut. Valokuvaus oli himmeässä valossa hankalaa, mutta Sonja johdatti meidät upeaa reittiä pienten pinaakkelien lomitse ja korallikujien läpi tunnin matkan lopulta takaisin veneelle. Aamupäivän toinen sukellus oli reissun ehkä odotetuimmalle kohteelle St. Johns caves eli Um Hamerim riutalle, jonka eteläpuolen parhaalle paikalle veneemme kiinnitettiin. Sonja johti meidät lempireittiänsä pitkin riutan keskialueella olevien tunneleiden ja kanjonien kautta tunnin verran mutkitellen. Paikka oli todella upeaa valojen ja varjojen luomaa tunnelmaa, eikä tiennyt mihin suuntaan kameransa kääntäisi. Valokuvaamisen kannalta kohde on tosin jyrkkien kontrastien vuoksi haastava, ja siellä voisi viikon viettää pelkästään kuvausta opettelemassa. Tunnelmaa hieman pilaisi paikalle sattunut venäläinen ryhmä, jolla ei nosteenhallinnasta ollut mitään käsitystä. Pohjahiekka vaan pöllysi missä he kulkivat. Koska paikka oli upea, niin seuraavakin sukellus tehtiin siellä, ja tällä kertaa suuntasimme ilman opasta länsireunan kapeaan ja pitkään luolaan, jonne venäläiset tuskin uskaltaisivat mennä. Länsireunan luola onkin todella upea ja näkemisen arvoinen. Luolan eteläpäästä pohjoispäähän sukeltaa rauhallista tahtia noin 10 minuuttia. Tämä luola on monesta kohtaa ylhäältä avoin, ja auringonvalo valaisee sen ylhäältä upeasti. Luolassa sukellussyvyys on noin 3 metriä ja pohja on hiekkaa. Monesta kohtaa se on sen verran kapea, että sukeltajien on mentävä peräkkäin eikä kääntymään tai ohittamaan kaikissa kohdissa mahdu. Ulosmenoaukosta pääsee kumminkin ilman isompaa kiemurtelua ulos. Näkyvyys on hyvä, kunhan siellä ei potkita hiekkaa räpylöillä. Sain mielestäni aika hienoja kuvia, mutta mieli tekisi mennä tuonne uudestaan paremmalla kameralla joskus. Yösukellus Gota Sataya Sorayalla (eteläpuoli) oli sitten tämän kokemuksen jälkeen täysin ”plääh”, vaikka olikin varmaan ihan OK.
Viides ja viimeinen täysi sukelluspäivä alkoi Gota Sataya Sorayan pohjoispuolella, jossa on pitkä ryhmä isoja pinnaakkeleita, niiden välissä upeita korallipuutarhoja ja paljon paljon kalaa, pieniä haikaloja, rauskuja, mureenoita yms. Aloitimme myöhään eli vasta 7:35 veteen, joten aurinko valaisi jo hyvin. Nyt olinkin vaihtanut takaisin paksuun 7 mm märkäpukuun, sillä monen päivän sukeltamisen jälkeen alkaa kummasti 28 asteinenkin vesi viluttamaan. Aamupäivän toinen sukellus oli ”Malahi, the Playground”, jossa lupaavasti törmäsin heti valtavaan uteliaaseen Napoleonkalaan. Täällä oli silmänkantamattomiin korallipinaakkeleita ja niiden välisiä kanjoneita sekä yhden isomman kiven läpi sukellettava tunneli. Iltapäivän sukellus oli ”Shaab Claude” tai ”Claudia” riutalla, jossa oli todella upea luolasysteemi. Tämä oli oikeastaan valojen ja varjojen kannalta vielä upeampi kuin St. Johns caves. Ilmeisesti myös harvemmin käyty, koska näytti että luolien seinillä ja katoissa kasvavat korallit olivat paremmassa kunnossa. Täällä oli myös mureenoita ja rauskuja paljon. Iltasukelluksen päätin jättää väliin, korvia kivisti hieman ja pelkäsin korvatulehdusta. Illalla veneellä oli tavallista juhlallisempi illallinen ja kakkutarjoilu yläkannella, jossa sitten oli pientä illanviettoa yhdessä miehistön kanssa.
Viimeisen päivän aamudyykki isolla riutalla Abu Galawan lähellä, jonka pohjoispäähän meidät vietiin kumiveneellä. Siellä oli pohjassa 50 luvulla uponnut saksalainen höyrylaiva, jonka osat olivat pitkin poikin riuttaa ja korallit olivat kasvaneet niin päälle että tuskin sitä peltikasaa hylyksi tunnistikaan. Aikamme hylkyä koluttumme sukelsimme sitten riutan reunaa takaisin veneelle, joka oli parkissa riutan eteläpäässä. Matkaa olikin sitten älyttömän paljon, sillä sukellus kesti lopulta 78 minuuttia ja loppuosa matkasta tultiin jo aika lujaa räpylöiden. Toki kumivenetaksin olisi voinut kutsua paikalle koska vaan, mutta koko rahan edestä piti toki sukeltaa. Reissun viimeinen sukellus Abu Galawa Soraya riutalla, jonka länsireunalle oli joku urpo onnistunut upottamaan hienon 20 metrisen purjeveneen joku 20 vuotta sitten. Purjevene olikin sitten todella hieno ja helppo valokuvauskohde, sillä vesi oli aivan käsittämättömän kirkasta, näkyvyys todellakin jotain 50 metrin luokkaa, ja aurinko valaisi pilvettömältä taivaalta kohtisuoraan alas, ja hylky oli 15 metrissä. Riutan keskellä oli hiekkapohjainen suojaisa laguuni, jossa osa porukasta vaihtoikin kunnolla vapaalle. Nähtiin mm. akrobaattiryhmän temppuja ja tanssia meren pohjalla – kaikki ilman räpylöitä tietenkin. Jouduin poistumaan äkkiä paikalta kun regulaattori ei enää naurulta pysynyt suussa.
Iltapäivällä sitten purimme laitepaketit, huuhdoimme varusteet, kuivasimme ne auringossa, ja pakkasimme kaiken. Haikein mielin poistuimme veneestä ja bussi vei meidät Port Ghalibiin hotelliin yöksi. Syöimme hotellilla porukan viimeisen yhteisen illallisen oppaidemme kanssa, ja lopuksi reissuporukka luovutti matkan järjestäjälle Hannulle yhteisen lahjan kiitokseksi upeasti sujuneesta matkasta. Seuraavana päivänä sitten lensimme takaisin kotiin, jossa kaikeksi onneksi oli mitä hienoin hellekeli. Tosin viikon verran Egyptin 30 asteeseen tottuneena sitä ensin ihmetteli, että miten niin 20 astetta on muka helle? Viileetähän tää on.
Reissusta olisi voinut kirjoittaa pidemmänkin jutun, niin paljon tuli nähtyä kaikenlaista. Kaiken kaikkiaan reissu oli todella onnistunut ja toinen samanlainen laitettiin heti työn alle vuodeksi 2010. Vielä on Punaisella Merellä paljon näkemättä.
Valokuvia
Valokuvia ja videota kertyi matkalta varmaan aika paljon, sillä melkein kaikilla oli joku kamera mukana. Itse raahasin matkalle kaksi VA-kuvaamiseen sopivaa still-kameraa: uusi ja pienen pieni Canon Ixus 980is sekä isohko vanhempi Olympus C8080WZ, joilla kuvailin vuorotellen ja otin jonkun verran videopätkiä. Itse kuvaamisesta voisi kirjoittaa kirjan, joten ei siitä enempää tässä.
Omia kuviani löytyy valikoima seuraavilta webbisivuilta:
- kaikki kuvat https://photos.leiman.fi/2009-redsea
- pintakuvia: http://photos.leiman.fi/p739376607/slideshow
- kalakuvia: http://photos.leiman.fi/p611609675/slideshow
- hylkykuvia: http://photos.leiman.fi/p585091734/slideshow
- luolakuvia: http://photos.leiman.fi/p915036136/slideshow
- sukeltajia: http://photos.leiman.fi/p807188023/slideshow
Sukellukset
| #/trip | #/all | start | dive time | max d. | SAC | site |
| 1 | 234 | 22.5.2009 9:29 | 1:05:00 | 17,2 m | 12,2 | Abu Galawa Kebir |
| 2 | 235 | 22.5.2009 14:10 | 0:49:00 | 24,0 m | 11,9 | Atlas wreck |
| 3 | 236 | 22.5.2009 19:40 | 0:50:00 | 18,5 m | 10,9 | Paradise (night dive) |
| 4 | 237 | 23.5.2009 7:50 | 1:02:00 | 29,8 m | 10,6 | Habili Ali (pinnackle) |
| 5 | 238 | 23.5.2009 11:38 | 0:48:00 | 23,7 m | 14,1 | Habili Ali |
| 6 | 239 | 23.5.2009 15:33 | 1:00:00 | 23,4 m | 11,5 | Dangerous, Gota Gibli |
| 7 | 240 | 23.5.2009 19:29 | 0:56:00 | 18,8 m | 11,5 | Dangerous, Gota Gibli |
| 8 | 241 | 24.5.2009 8:07 | 0:51:00 | 32,8 m | 12,1 | Habili Gaffar |
| 9 | 242 | 24.5.2009 11:29 | 1:06:00 | 28,5 m | 11,8 | Gota Kebir |
| 10 | 243 | 24.5.2009 15:02 | 1:04:00 | 15,7 m | 11,9 | Gota Soraya |
| 11 | 244 | 24.5.2009 19:17 | 0:23:00 | 18,5 m | 12,3 | Gota Wasta Fogani |
| 12 | 245 | 25.5.2009 6:25 | 0:53:00 | 23,9 m | 12,9 | Habili Omran |
| 13 | 246 | 25.5.2009 10:00 | 1:03:00 | 12,4 m | 11,4 | St. Johns Caves, Um Hamerim |
| 14 | 247 | 25.5.2009 13:36 | 1:11:00 | 13,3 m | 12,5 | St. Johns Caves, Um Hamerim |
| 15 | 248 | 25.5.2009 19:38 | 0:44:00 | 20,3 m | 11,6 | Gota Sataya Soraya, South side |
| 16 | 249 | 26.5.2009 7:39 | 0:54:00 | 21,5 m | 10,5 | Gota Sataya Soraya, North side |
| 17 | 250 | 26.5.2009 11:09 | 0:56:00 | 17,7 m | 12,4 | Malahi, the playgound |
| 18 | 251 | 26.5.2009 14:30 | 1:03:00 | 9,8 m | 12,4 | Shaab Claudio |
| 19 | 252 | 27.5.2009 7:51 | 1:18:00 | 14,8 m | 11,3 | Adamantia K. |
| 20 | 253 | 27.5.2009 11:55 | 1:04:00 | 15,8 m | 12,4 | Abu Galawa Soraya |
0 kommenttia