Sukellusmatka Hughadaan joulukuussa 2007

Valokuvia

https://photos.leiman.fi/2007-hurghada

Matkakertomus

Varasimme ystäväni Minnan kanssa matkan Hurghadaan joulukuuksi 2007 äkkilähtönä vain muutama viikko ennen lähtöä. Matka varattiin Finnmatkojen nettisivuilta, ja maksoi vaivaiset 415 EUR per henki. Lisäksi maksoimme etukäteen matkavarauksen yhteydessä 10 sukelluksen paketin molemmille. Saimme paketin näin huomattavalla alennuksella, hintaan 142 Euroa per nuppi, kun perillä se maksaa 194 Euroa. Näin halpaa sukellusreissua ei ole koskaan sen jälkeen ollut.

Meillä oli tarkoitus sukeltaa mahdollisimman paljon, joten tarkoitus oli että joka aamu lähdetään sukeltamaan merelle koko päiväksi ja illalla palataan hotellille, syödään illallista ja mennään sitten nukkumaan. Viimeisenä päivänä jätettiin sukellukset väliin että saadaan 24h väliä viimeisestä  sukelluksesta lentoon.  Viikon reissulla ehtii tehdä 10 sukellusta, 2 sukellusta päivässä. Vastaavanpituisella live-aboard-reisulla ehtii sukeltamaan huomattavasti enemmän. Hurghadassa ei oikeasti ole yhtään mitään nähtävää, ja sukeltaminen on ainoa syy matkustaa sinne, joten tuskin teen enää samanlaista reissua uudestaan.

Kun ostat sukelluspaketin etukäteen, Finnmatkat ainostaan ilmoittaa Colona Diversille että olet ostanut paketin, koska olet tulossa ja missä hotellissa asut. Loput asiat sinun on hoidettava ja sovittava itse. Matkaoppaat eivät osaa sinua kovin paljon näissä sukellusasioissa auttaa.

Parhaiten asiat olisivat järjestyneet, jos olisi jo etukäteen Suomesta käsin itse ottanut yhteyttä Colona Divers sukelluskeskukseen joko sähköpostilla tai puhelimitse. Colona on Ruotsalainen yritys, jossa on usein töissä Suomalaisia sukellusoppaita. Asiointi sujuu varmasti aina ruotsin tai englannin kielellä, ja toisinaan myös suomeksi.

Mikäli et ole ilmoittanut mitään Colonalle etukäteen, he olettavat että haluat aloittaa sukeltamisen heti ensimmäisenä aamuna tulosi jälkeen. Näin meillä onneksi olikin suunnitelmana. Colona oli lähettänyt hotellimme vastaanottoon kirjeen, jossa kerrotaan koska he ovat tulossa hakemaan meitä hotelliltamme. Sinun on itse osattava pyytää tämä kirje hotellisi vastaanotosta, Finnmatkojen opas ei yleensä tiedä asiasta mitään. Jos haluat aloittaa sukeltamisen jonakin muuna kuin ensimmäisenä aamuna, on parasta sopia asia jo ennen matkalle lähtöä, mutta saatat ehtiä vielä tuloiltana soittamaan Colonalle ja sopimaan asian haluamallasi tavalla.

Colona lähettää joka ikinen aamu minibusseja hakemaan asiakkaittaan Hurghadan hotelleista. Yleensä bussit saapuvat noutamaan hotellien edestä noin kello 8:00 aikaan, jotta kaikki sukeltajat olisivat perillä sukelluskeskuksessa klo 8:30 mennessä. Tarkemman noutoajan näet tervetuliaskirjeestäsi tai kysymällä Colonan toimistolta. Sinun on syytä olla täsmällisesti kaikkine sukellusvälineidesi kanssa hotellisi edessä odottamassa kyytiä sovittuun aikaan. Busseilla on minuuttiaikataulu, jota myös oikeasti noudatetaan.  Kun bussi tulee noutamaan, mukana on aina Colonan opas, jolla on lista noudettavista, ja bussin ei pitäisi lähteä ennen kuin kaikki ovat varmasti mukana. Ensimmäisenä päivänä he kysyvät huoneesi numeron ja listallaolijoita huudetaan jatkossa hotellin ja huoneen numeron mukaan.

Jos olet ottanut paljon omia sukellusvarusteita mukaan, sinua ehkä helpottaa tieto että voit jättää varusteesi loppulomasi ajaksi turvalliseen säilytykseen sukelluskeskukselle, eli vain ensimmäisen aamuna joudut raahaamaan isomman lasti tavaraa mukaan. Iso sukelluskassi ei ehkä mahdu minibussiin sisälle, jolloin se joutuu Egyptiläiseen tyyliin auton katolle. Bussit ovat yleensä täynnä. Pakkaa tavarasi siis sen mukaan.

Colona Divers sukelluskeskus Hurghadassa sijaitsee hotelli Magawishin rannalla, Hurghadan eteläpäässä. Useimmista keskustan hotelleista on sinne matkaa noin 20 minuuttia. Bussi vie hyvin vartioidun portin läpi parkkipaikalle, josta on sitten käveltävä 10 minuutin matka rannalle. Omien sukellusvälineiden kanssa tuleva osaa tällä kävelymatkalla todella arvostaa pyörillä vedettävää sukelluslaukkua, sillä matka ei ole aivan lyhyt. Mutta hyväkuntoiselle sukeltajalle tämä ei ole tietenkään mikään ongelma ja käy hyvästä aamujumpasta.

Sukelluskeskus sijaitsee aivan meren ääressä hiekkarannalla. Joka aamu kaikkien sukeltajien tulee ilmoittautua palvelutiskillä. Yleensä paikalla on suomalaisia sukellusoppaita palvelemassa suomalaisia asiakkaita omalla äidinkielellään. Ensimmäisenä aamuna tarkistetaan luokituskortit, kysytään kokemustaso, vakuutukset ja sovitaan mahdollisista laitteiden ja varusteiden vuokrasta. Kurssit, lisäpalvelut ja laitevuokrat maksetaan muuten vasta viimeisenä päivänä.

Jos vuokraat varusteita, ne valitaan ja sovitetaan heti ensimmäisenä päivänä ja koko loppuviikon käytät sitten samoja varusteita, jotka jätetään joka yöksi keskukselle säilöön sinulle varatussa laatikossa. Omat varusteet voi ja kannattaa jättää samalla tavalla säilöön. Myös omia varusteita varten saa ilmaiseksi kuljetus/ säilytyslaatikon käyttöön. Toisena ja sitä seuraavina päivinä voit sitten noutaa ilmoittautumisen jälkeen kaikki sukellusvarusteet talon takana sijaitsevasta varastosta.

Varusteet kuljetetaan laatikoissa veneelle, ja kuljetuksesta vastaa sympaattinen Roger aasi. Laatikot lastataan Rogerin vetämälle lavalle, jolla tavarat sitten kuljetetaan laiturille veneiden luo.
Veneitä, oppaita ja sukelluskohteita on paljon, ja joka aamu ilmestyy keskuksen seinätaululle lähtevien veneiden nimet, veneretken tyyppi, pääoppaan nimi, osallistujien nimiluettelot, ja valitut sukelluskohteet. Venetaulun vieressä on kartta josta näkyvät kaikki normaalit päiväretkien kohteet. Nimilistoissa nimesi ei välttämättä ole kirjoitettu aivan oikein, sillä suomalaiset nimet ovat tunnetusti hankalia niin egyptiläisille kuin ruotsalaisillekin.

Veneet ja oppaat valitaan yleensä jo edellisenä iltana, ja voi olla mahdollista neuvotella kohteista oppaasi kanssa etukäteen, ennen kuin hän valitsee kohteet. Keskus pitää kirjaa kaikista sukelluskohteista joissa olet käynyt, ja opas pyrkii valitsemaan kohteet siten että kukaan ei samalla viikolla joudu (tahtomattaan) kahta kertaa samalle kohteelle. Opas joutuu tietenkin huomioimaan sen että kohteet sopivat kaikkien lähtijöiden kokemustasolle, kohteiden vaativuustaso vaihtelee. Päiväretkillä tehdään normaalisti kaksi sukellusta, ensimmäinen noin tunnin päästä lähdöstä, ja toinen lounaan jälkeen. Veneet lähtevät normaalisti laiturista klo 9:00 ja palaavat 16:00 mennessä.
Kun Roger-aasi on aamulla tuonut varusteesi laiturille, on aika kantaa ne veneeseen. Tässä vaiheessa on syytä varmistaa että tietää mihin veneeseen tavara pitää kantaa. Veneen miehistö auttaa kyllä tavaroiden saamisessa veneeseen. Veneessä jokainen valitsee sukelluskannelta itselleen oman pienen sopen, jossa oma laitepaketti kootaan pulloon kiinni ja sukelluspuku laitetaan henkarille, ja loput varusteet penkin alle omassa laatikossa. Räpylät on tapana laittaa uimakannen kaiteiden väliin.

Sukellusparien on hyvä valita sukelluskannelta vierekkäiset paikat. Heti veneeseen tultua onkin hyvä välittömästi varata omat paikat ja vähintäänkin varmistua että kaikki tavarat ovat varmasti mukana. Kaikkein paras varmistus tälle on välittömästi koota oma laitepaketti, jolloin näkee että kaikki on mukana. Vene lähtee laiturista aika äkkiä, kun osallistujalistan mukainen nimenhuuto on käyty ja vene on valmis lähtöön.
Veneeseen tullessa on tapana riisua heti kengät, jotka laitetaan koko venematkan ajaksi kenkälaatikkoon. Tällä käytännöllä pidetään veneen kannet siistinä ja liukastumisen vaarakin on pienempi. Salongin puolelle ei saa missään tapauksessa kengillä mennä, kuten ei ylipäätään märkänä muutenkaan. Salongin puolelle voi myös viedä muut kamansa kätevimmin repussa ja valloittaa salongin sohvalta oman paikan. Oikein kauniina ja tuulettomana päivänä voi tosin viettää ylhäällä aurinkokannella koko päivän.

Päiväretkiä tekeviin veneisiin otetaan yleensä maista mukaan valmiiksi täytetyt pullot, vähintään kaksi sukeltajaa kohti. Pulloja ei täytetä veneessä. Ensimmäistä sukellusta varten oma laitepaketti kasataan omalta paikalta löytyvään pulloon. Täydet pullot on merkattu yleiseen tapaan teippaamalla venttiili. Toista sukellusta varten on pullo vaihdettava, veneen miehistö yleensä kerää tyhjät pullot pois pinoon ja auttaa tarvittaessa uuden pullon kanssa.
Nitroxilla sukeltavia varten on varattu Nitrox-täytettyjä pulloja ja muille tavallista paine-ilmaan. Nitrox-pullot saa ilmaiseksi (siis kuuluu retken hintaan) kunhan sinulla on vain näyttää luokituskortti siihen.
Oppaat tarjoavat innokkaasti 99 Euroa maksavan Nitrox-koulutuksen, joka käytännössä tarkoittaa pienen kirjasen lukemista ja tentin suorittamista. Kirjan ehtii nopeampi lukemaan jo menomatkalla veneessä, jolloin pääsee heti päivän ensimmäisen sukelluksen jo kokeilemaan Nitrox-kaasulla.
Paineilmapullot ovat normaalisti 12 litran 200 barin alumiinipulloja, joissa on DIN-venttiili. Veneellä on myös ruuvattavia ”sieluja” tarjolla yoke-liittimellisiä reguja varten. Keskuksen vuokraregut ovat kaikki DIN-liittimellä.
Nitrox-täytetyissä pulloissa on kelta/vihreät neopreenipannat, joissa lukee ”Nitrox”. Veneessä on käytettävissä happianalysaattori, jolla jokaisen Nitroxilla sukeltavan edellytetään tekevän itse happianalyysin omasta hengityskaasustaan ja kirjaavan sen veneen Nitrox-päiväkirjaan.
Vain erikseen ja erittäin hyvissä ajoin sopimalla voi saada käyttöönsä isomman 15/200 teräspullon, mutta näitä on tosi vähän ja niitä ei riitä kaikille halukkaille. Jopa tuplapullojakin on kuulemma mahdollista erikseen sopimalla mahdollista saada, mutta tämä on näillä päiväreissuilla hyvin harvinaista. Yleensä kohteet ovat sellaisia että sukellusajaksi tulee vähänkin kokeneelle sukeltajalle 40…60 minuuttia. Yleensä maksimisukellusajaksikin on sovittu 60 min, eikä veneen aikataulu oikein mahdollista pidempiä sukelluksia. Pullot on yleensä aika tarkkaan täytetty 200 bariin, vaihteluvälin ollessa 190…210 bar. Nitrox on aika tarkkaan 29…31%.

Veneellä on sukelluskannella myös lyijylaatikot, joista voi ottaa 1 tai 2 kg painoja päivän ajaksi käyttöönsä tarpeen mukaan. Painot on palautettava päivän päätteeksi lyijylaatikkoon, joten painovyön tai painotaskujen virittelystä tulee valitettavasti päivittäinen rituaali. Painotus on tietty hyvä saada kuntoon jo ensimmäisenä päivänä, jolloin seuraavina päivinä voi sitten aina käyttää samaa painotusta. Lyijyä on veneellä tarpeeksi, joskin 1 kg:sta limpuista voi tulla joskus pulaa. Näillä pulloilla ja 7 mm märkäpuvussa tuntuisi monelle sopiva painotus olevan noin 10…12 kg.
Vuokraliiveissä ei muuten näyttäisi olevan painotaskuja, joten oma liivi on syytä ottaa mukaan jos niitä kaipaa. Sinkkuwingillä sukeltaviakin näkee kyllä reissuilla paljon. Vuokravarusteet näyttäisivät olevan ihan asiallisen ja suhteellisen uuden näköisiä perustason varusteita. Itse en huomannut kenenkään vuokravarusteissa ongelmia, joten ilmeisesti niitä huolletaan riittävästi.

Sukelluspuku ripustetaan omalle paikalle henkarilla, jossa se sukellusten välillä kuivuu hyvin. Kannattaa muuten aina varmistaa, että puku on hyvin kiinni, koska tuuli vie sen äkkiä mereen. Useimmat käyttävät märkäpukuja. Talvisin on sen verran tuulista ja viileää (22…25 astetta sekä vesi että ilma), että 7 mm pitkä märkäpuku on täysin asiallinen varuste. Paljon näkee myös kuivapuvun käyttäjiä ja monet suomalaiset oppaatkin niitä suosivat, ihan kunnon aluspuvun kera. Eikä huppukaan ole tavaton näky, joskin useimmat pärjäävät ilman. Käsineitähän ei sitten saa käyttää, sillä estetään korallien vahingoittaminen koskemalla. Kuivapuvun kiinteät käsineet kuitenkin hyväksytään, kunhan lupaa jättää kalat ja korallit rauhaan. Sukelluspuukkokin on em. syistä periaatteessa kielletty, mutta ei kukaan tule huomauttamaan varusteisiin kiinteästi kiinnitetystä pienestä puukosta, kunhan sillä ei sitten ala huvikseen leikkimään veden alla.
Sukellusoppaat eivät erityisemmin tule kenenkään varusteita tarkistamaan, eivätkä kokoa laitepakettia sinulle, elleivät sitten satu näkemään jotain huolestuttavan näköistä mihin pitäisi puuttua. Apua saa toki pyydettäessä. Myös veneen miehistö auliisti auttaa, esim painavien pullojen nostelussa. Veneen henkilöstöön kuuluu yksi pääopas, ja tarpeen mukaan useampia muita oppaita, sekä egyptiläinen miehistö. Miehistöä on kapteeni sekä kansimiehiä 3…5, miehistö ymmärtää ainakin englantia jonkin verran. Oppaat ovat yleensä skandinaaveja, useat ruotsalaisia, ja monesti suomalaisiakin. Jos veneellä suoritettaan kursseja (kuten AOWD), niin kurssilaisia varten on oma kouluttajana toimiva opas mukana.

Sukelluskohteita

1. Umm Qammar North
2. Umm Qammar
3. Sha’bur
4. Careless reef
5. El Fanadir North
6. Marsa El Fanadir
7. El Fanadir Garden
8. Wreck El Mina
9. Wreck Susanna
10. Fanus West
11. Fanus East
12. Turtle Bay
13. Hamda North
14. Hamda South
15. Ras Lutta
16. Banana Reef
17. El Torfa
18. Sabina Garden
19. Erg Sabina
20. Giftun drift
21. Erg Somaya
22. Gorgonia Garden
23. Small Giftun
24. Shark Point
25. Platoo
26. Camel Reef
27. South Point
28. Abu Ramada Garden
29. El Twile
30. Aquarium East
31. Aquarium West
32. Eyssa
33. Eshta
34. Arba
35. Talata
36. El Halouk
37. Ras Desha
38. El Desha drift
39. El Desha
40. Abu Hashish North
41. Abu Hashish
42. Abu Makadi

 
Venematkat sukelluskohteille kestävät Colonan Magawishin laiturilta noin tunnin, siten että päivän ensimmäinen sukellus voidaan aloittaa viimeistään klo 11. Puolta tuntia ennen kohteelle saapumista pääopas pitää ensimmäisen kohteen briefingin, jälleen kaikilla tarpeellisilla (tai mahdollisilla) kielillä. Briefingissä selostetaan valkoiselle tussitaululle piirretyn ”sukelluskartan” avulla miten sukellus on tarkoitus tehdä, miten mennään veteen, minkälainen reitti kierretään, mitä on nähtävää ja miten palataan veneeseen. Lisäksi sukellussuunnitelman yksityiskohdat, kuten maksimisyvyys, maksimi sukellusaika, ja ketkä sukeltavat pareina ja kenen oppaan kanssa. Yhdessä matkaavat ja tuttavat yleensä ovat sopineet paritukset keskenään, mutta yksin matkaavat saavat sitten oppaan valitsemat parit toisistaan. On muuten hyvä idea kopioida itselle muistoksi briefing-taulun ”kartta” lokikirjan sivulle ja ottaa siitä vielä valokuva. Tässä yhteydessä on syytä esittää oppaalle kaikki kohdetta koskevat kysymykset. Briefingin jälkeen lähdetään yleensä suoraan laittamaan sukellusvarusteita päälle ja valmistautumaan veteenmenoon.

Kaikilla sukeltajilla on oltava pari, soolosukeltamista ei sallita. Yleensä myös edellytetään että kaikki sukeltavat ryhmässä oppaan mukana. Opas saattaa erikseen sopimalla suostua siiten että kokenut pari saa sukeltaa omin päin ilman oppaan valvontaa, mutta yleensä opas haluaa ainakin yhden sukelluksen verran katsoa kuinka sukellus oikeasti sujuu. Ellei kohde ole ennestään tuttu, on kylläkin erittäin suositeltavaa mennä kiltisti oppaan mukana, kohteet saattavat olla hyvinkin laajoja ja sokkeloisia, eikä omaan veneeseen ole niin helppo löytää kuin luulisi. Veneitä voi olla suosituimmilla kohteilla oikea armada ja sukeltajia vedessä kerralla paljon. Näkyvyys on yleensä todella hyvä, 20….40 metriä, joten ryhmät voivat liikkua hyvinkin vapaasti, ja oppaan on mahdollista pitää porukkaa silmällä kaukaakin. Ryhmien koko vaihtelee neljästä kuuteen.

Sukellusvarusteiden pukeminen on hyvä tehdä pareittain, ja siinä yhteydessä myös tehdä paritarkastus. Veneen miehistöllä on tapana auttaa kaikkia pukemisessa, kuten liivien saamisessa päälle ja puvun vetoketjun sulkemisessa. Viime kädessä on kuitenkin parien velvollisuus tehdä keskenään paritarkastukset, oppaat eivät tätä erikseen tee elleivät huomaa että jotain on pielessä. Oppaat kylläkin näyttävät seuraavan aika tarkkaan kaikkien valmistautumista ja huomaavat äkkiä jos jokin näyttää sujuvan huonosti.
Veneestä lähdetään sukelluskohteeseen kahdella tavalla. Jos kohteessa ei ole voimakasta merivirtaa eikä aallokkoa, niin vene ankkuroidaan ja sukeltajat voivat kaikessa rauhassa hypätä pareittain ja ryhmittäin veteen uimakannelta ja lähdössä ja pinnan alle menossa ei ole erityisempää kiirettä. Jos kyseessä on virtasukellus, niin silloin hypätään jonossa liikkuvasta veneestä virtaan pareittain ja ryhmittäin ja veden alle mennään oppaan johdolla heti kun porukka on kasassa ja kaikki valmiina menemään alas. Virtasukelluksella vene ajaa ankkuriin paikkaan, josta sukeltajat yleensä vajaan tunnin virrassa uinnin jälkeen nousevat ylös.

Veden alle on helppo mennä kun pohjalle näkee suoraan vaikka se olisi 30 metrissä. Suomen oloihin tottunut helposti ei ymmärrä kuinka paljon vettä alla onkaan ja pohjalle saatetaan pudottautua turhankin hätäisesti ”kivenä”. Toisaalta hyvä näkyvyys mahdollistaa sen että paria ja ryhmää ei ihan äkkiä kadota näkyvistä. Pariköysi on muuten näissä oloissa naurettava ajatus. Kun kaikki parit ovat päässeet mukavasti pinnan alle, opas kerää oman ryhmänsä kasaan ja alkaa viemään ryhmää kierrokselle. Opas valitsee käytettävän reitin aluksi vallitsevan merivirran suunnan ja voimakkuuden mukaan. Hurghadan vesillä vallitseva merivirran suunta on pohjoisesta etelään päin, mutta joissakin paikoissa virta voi olla arvaamaton. Tietyillä kohteilla kuten ”Giftun Drift” virta vie melkein aina etelään, ainoa kysymys on kuinka lujaa. Oppaat eivät muuten hirveästi nipota OWD-luokituksen 18 m syvyysrajasta, tuorekin OWD saattaa sopivassa paikassa (tietyillä seinämillä) käydä vahingossa 30 metrissä. Useimmissa kohteissa on tosin tasainen hiekkapohja 15…20 metrissä alla, ja tällöin syvemmälle ei pääse ilman lapiota. Oppaat näyttävät huomaavan melko nopeasti jos joku alkaa tekemään veden alla jotain outoa tai tyhmää, ja siihen puututaan nopeasti.

Sukelluskohteet jakaantuvat tyypiltään seinämäsukelluksiin, korallipuutarhoihin (coral gardens) ja pinaakkeliryhmiin (ergs). Korallisseinämillä sukelletaan seinämän vierustaa ja katsellaan seinämillä kasvavia koralleja ja niissä asustavia kaloja, seinämillä voi olla pohja hyvinkin syvällä jopa lähemmäksi 100 metriä. Korallipuutarhoissa sukelletaan korallimuodostelmien päällä ja niiden välisissä railoissa ja lahdelmissa. Pinaakkelit ovat korkeita vedenalaisia kiviä joiden ympärillä kasvaa runsaasti koralleja ja niiden ympärillä runsaasti erilaisia kaloja, joista värikkäimpiä ovat erilaiset enkelikalat (regal ja emperor angelfish), lukuisat erilaiset perhoskalat (butterflyfish) ja kirurgikalat (surgeonfish). Erikoisimpia nähtävyyksiä ovat mm. isot rauskut (blue spotted ray), jotka päivisin lepäilevät varjoisissa paikoissa, myrkylliset krokotiilikalat ja kivikalat. Rannikon läheisyydessä harvemmin näkee isompia otuksia kuten haikaloja tai delfiinejä. Saarten ympärillä näkee toisinaan isoja merikilpikonnia. Sukellusliikkeistä löytää erilaisia kalaoppaita joita kannattaa lueskella oppiakseen tuntemaan koralliriuttojen nähtävyyksiä. Erilaisia mereneläviä löytyy Punaisesta Merestä tuhansia eri lajeja, joista yhdelläkin sukelluksella saattaa nähdä jopa satojen lajien otoksen. Erilaista nähtävää on suorastaan hämmentävän paljon. Yleisimmille kalalajeille on omat käsimerkkinsä, joita kannattaa hieman opetella, jotta ymmärtää mitä oppaat viittoilevat.

Oppaat tuntevat pääosin kohteensa erittäin hyvin ja osaavat näyttää kaikki mielenkiintoiset paikat ja eläimet, ja löytää kuvaajille mielenkiintoista kuvattavaa. Oppaat kyselevät asiakkaiden ilmanpaineita aina silloin tällöin voidakseen suunnitella reittiä ilmankulutuksen mukaan. Joillakin reiteillä on koko ryhmän tultava ylös kun ensimmäisellä käy ilma vähiin, joillakin kohteilla voidaan tehdä niin että ensimmäiset joilla ilma käy vähiin lähetetään pareittain ylös ja muut viedään ylimääräiselle kierrokselle. Joskus voidaan tässä vaiheessa vaihtaa veden alla pareja ja oppaita tarpeen mukaan. Sukellukset tehdään siten, että aloitetaan syvimmästä kohdasta ja vähitellen noustaan ylemmäksi. Usein erillistä turvapysähdystä ei varsinaisesti tarvitse tehdä koska viimeiset 5…10 min mennään joka tapauksessa 5 metrissä. Sukellusten profiilit ovat yleensä sellaisia, että sukellustietokone näyttää aina reilusti jäljellä olevaa suoranousuaikaa. Taulukoilla ei noita sukelluskia pysyisi kovin järkevästi suunnittelemaan.

Sukelluksilla on yleensä sovittuna etukäteen, että oppaalle näytetään käsimerkein koska ilmaa on jäljellä 100 baria ja 50 baria. 50 barissa on aloitettava meno turvapysähdykseen 5 metrissä 3 minuuttia ja pinnalla olisi oltava 30 baria jäljellä. Reitistä riippuen turvapysähdyksen voi tehdä joko riuttoja katsellen ja palata sitten suoraan veneelle, tai välivedessä 5 metrissä venettä kohden uiden, tai veneen nousuköydellä roikkuen. Ensisijaisesti jokainen on tietenkin itse vastuussa oman ilmansa riittävyydestä, oppaat kysyvät ilmoja lähinnä voidakseen suunnitella veneeseen paluun oikeaan aikaan.
Veneen perästä roikkuu yleensä nousuköysi, jonka alapäässä on joskus veneen nimi metallikyltissä. Kyltin avulla on helppo löytää omalle veneelle. Joidenkin veneiden pohjaan on myös maalattu veneen nimi ja hyvässä näkyvyydessä veneen hahmon näkee jopa 50 metrin päästä. Nousuköydessä on 5 metrin syvyydessä roikkumassa yleensä täysi pullo regulaattorin kera, ns. stagepullorigattuna. Tätä on mahdollista käyttää turvapysähdyksen tekoon ilmalopputilanteessa tai hätädekojen tekemiseen. Veneeseen noustaan tikkaita pitkin. Vaikka veneen tikkaita pääsee ylös räpylätkin jalassa, on yleensä tapana riisua räpylät jo vedessä ja antaa ne kansimiehelle. Tämän jälkeen noustaan sukelluskannelle ja riisutaan paketti selästä ja puku päältä. Veneen miehistö auttaa tässä. Tämän jälkeen yleensä vaihdetaan saman tien tyhjä pullo täyteen. Ja tehdään Nitrox-pullolle happianalyysi.

Ensimmäisen sukelluksen jälkeen tarjoillaan salongissa lounas. Miehistö tekee lounaan veneen keittiössä tuoreista raaka-aineista, ja se tarjoillaan seisovasta pöydästä. Ruoka on melko yksinkertaista mutta maittavaa kasviksiin painottuvaa egyptiläistyylistä kotiruokaa, josta kyllä lähtee nälkä. Ruokaa voi mielestäni huoletta syödä ilman vatsataudin pelkoa. Ruokajuomaksi saa vesipullon, virvoitusjuoman ja kahvin tai teen. Hinta on 30 Egyptin puntaa ja maksu kerätään käteisellä ennen satamaan tuloa. Mitään alkoholihuomia ei ole veneessä tarjolla, eikä yleensä ole tapana ottaa mukaan. Tupakointi on sallittua veneen aurinkokannella, ei sisällä.
Lounaan jälkeen on taukoa, jonka aikana voi vaikkapa ottaa torkut auringossa ja kerätä voimia seuraavaan sukellukseen. Vene siirtyy seuraavaan sukelluskohteeseen siten että toinen sukellus voidaan aloittaa noin klo 13 maissa. Ennen toista sukellusta on luonnollisesti taas uusi sukellusbriefing. Toisen sukelluksen jälkeen on aika purkaa laitepaketti ja pakata omat tavarat laatikkoon. Ennen paluuta kerätään lounasrahat, mahdolliset tipit miehistölle ja ilmoitetaan aikooko sukeltaa taas seuraavana päivänä. Vene palaa satamaan klo 15…16 maissa. Satamaan tultua kaikki tavarat ja varusteet puretaan veneestä ja voi taas laittaa omat varusteet Roger aasin kuljetettavaksi keskukselle.
Keskuksella aasi vie sukellusvarusteet suoraan varastolle, jossa on isot makeavesialtaat suolaveden huuhtomiseksi varusteista. Kaikki varusteet on tarkoitus huuhdella kunnolla ennen säilöön laittamista. Vuokravarusteet palautettaan omalle tiskille säilytystä varten ja omat varusteet voi varastoida ja laittaa kuivumaan niille varatuille paikoille. Paikka on sen verran hyvin vartioitu että omat varusteet säilynevät siellä aivan yhtä varmasti tai ehkä varmemmin kuin omassa hotellihuoneessakin.

Mikäli ilmoittauduit seuraavan päivän sukelluksille, selviää sukelluskeskuksen taululta seuraavan päivän vene ja opas, ja mahdollisesti jo sukelluskohteetkin. Kun kaikki veneet ovat palanneet ja kaikkien varusteet säilötty, koittaa kotiinpaluun aika. Tästä tullaan kuuluttamaan noin klo 16 jälkeen, jolloin kaikki lähtevät kävelemään kohti parkkipaikkaa. Parkkipaikalla oppaat ohjaavat kaikki oikeisiin busseihin, jotka vievät jokaisen omalle hotellille. Hotellilla on takaisin klo 17 maissa, jolloin aurinko alkaa talvella jo laskea. Sukellusreissussa menee siis koko päivän valoisa aika. Sitten onkin aika suihkulle, illalliselle ja nukkumaan. Seuraavan päivän sukellukselle tullaan hakemaan taas klo 8.
Viimeisenä sukelluspäivänä on aika maksaa laskut pois ja palauttaa vuokravarusteet viimeisen kerran. Maksettavaa tulee etukäteen maksetuillekin paketeille ainakin luonnonpuistomaksujen verran. Kaikki maksut voi jättää viimeiseen päivään ja maksaa voi käteisellä Egyptin punnissa ja Euroissa sekä luottokortilla. Colonan hinnasto on määritelty Euroissa, joten ei ole mitään syytä vaihtaa etukäteen Puntia tätä varten.

Talvisin voi olla kova tuuli ja jopa pilvistä, joten aina ilma ei ole niin lämmin ulkomerellä. Keskitalven veneretkille on siis hyvä varata vähän lämpimämpääkin vaatetta mukaan, joskin sellaisiakin päiviä on jolloin pelkissä uikkareissa tarkenee. Märkäpuvun riisuminen tunnin sukelluksen jälkeen kovassa tuulessa voi tosin olla vilpoisa kokemus, kuivapuvun kanssa on tietenkin mukavampaa.