Ensimmäinen sukelluspäivä, 1.7.2012

Ensimmäisenä sukelluspäivänä Minnalla ja minulla oli molemmilla liian vähän painoja, joka lopulta aiheutti pienimuotoisen katastrofin meille. Olin pyytänyt itselle 5 kg ja Minnalle 6 kg perustuen kokemuksiin edelliseltä yhteiseltä tropiikin sukellusmatkalta Thaimaassa 2011. Yleensä on hyvä että painotus on juuri oikea, ei liikaa muttei liian vähänkään. Liian pienillä painoilla ei pääse pinnan alle, ja liian suurella määrällä nosteen hallinta on hankalaa.
Meksikossa käytetään metrijärjestelmää normaalisti, mutta sukellusvälineistö on hankittu kaikki USA:sta ja suuri osa sukelluskeskusten asiakkaista on USA:sta, joten sukelluksen yhteydessä käytetäänkin USA:n mittayksiköitä kuten paunoja, PSI:tä, jalkoja jne. Karkeasti 1 kg on noin 2 paunaa, mutta tarkkaan ottaen 5 jaq 6 kg tarkoittaa 11 ja 13.2 paunaa ja meille annettiin 10 ja 12 paunan edestä painoja, joka oli aavistuksen liian vähän. Lisäksi Minnan vuokra-BCD:ssä oli ilmeisesti paljon isompi noste kuin mitä aiemmin käytetyissä vuokraliiveissä.

Alipainotuksesta ei sinänäsä olisi pitänyt tulla mitään ongelmaa, koska yleensä pitäisi olla tilaisuus kokeilla painotusta ennen sukelluksen aloittamista ja usein sukellusoppaat pitävät mukana ylimääräisiä painoja joita voivat tarvittaessa antaa asiakkaille. Nyt kaikki meni pieleen. Sukellusoppaamme oli nuori ja kokematon, vene oli täynnä asiakkaita, ja keli oli hiukan kovempi merellä. Ensimmäinen sukelluskohde ”Tortugas” oli hiukan syvempi (20-25 metriä) ja paikalla kova virtaus sekä pinnalla että pohjalla. Oppaalla oli kova kiire saada kaikki veteen ja pohjalle samaan aikaan että virta ei hajottaisi ryhmää. Näin ollen ei jäänyt yhtään aikaa kokeilla painotusta. Muut asiakkaat ryhmästä pääsivät heti pinnan alle ja pian pohjalle, jonne näkyi pinnalta hyvin. Itse pääsin juuri ja juuri pinnan alle, mutta Minnalla oli suuria vaikeuksia päästä alas ja lisäksi hänellä oli hankaluuksia korvien paineentasauksen kanssa.
Opas hermostui odottamaan meitä ja tuli kiskomaan väkisin Minnaa alas. Ilmeisesti oppaalla ei ollut ylimääräisiä painoja tarjolla. Minna yritti estellä opasta ja osoitteli korvia, mutta opas vain kiskoi väkisin alas. Tästä aiheutui Minnan korvaan barotrauma, eli välikorvan painevaurio (ks. http://www.medioxygen.fi/sukellustapaturmat), mutta pohjalla sitä ei huomannut vaan vasta nousun jälkeen veneessä. Alas mennessä tuntui korvassa kipua, joka kuitenkin meni ohi. Ketään ei koskaan saa väkisin kiskoa alaspäin juuri sen takia että korvat voivat hajota.
Koska meillä oli hiukan liian vähän painoja, meillä oli koko sukelluksen ajan vaikeuksia pysyä pohjan tuntumassa, kun virtaus oli paikoitellen vielä hiukan nostava. Sukelluksen lopulla emme pystyneet yhdessä tekemään koko turvapysähdystä kunnolla loppuun koska ilman vähentyessä lähellä pintaa noste vain kasvaa. Tämä oli vauhdikas virtasukellus, jolla näimme paljon merikilpikonnia pohjalla. Yritin napsia muutaman kuvan Canon Ixus kameralla, mutta pidin koko ajan Minnaa kädestä ja keskityin sukeltamiseen Minnan kanssa. Olin raahannut veneeseen asti mukaan isommankin kameran, mutta huomasin jo veneen kannella että sen ottaminen mukaan tällä kertaa oli huono idea.

Ensimmäisen sukelluksen kuvat:

Kun pääsimme veneeseen Minnalla oli huono olo ja huimausta korvan vuoksi, joka hetken lepäämisen jälkeen kuitenkin helpotti. Arvelimme kuitenkin että seuraavaa sukellusta voisi silti yrittää, koska opas lupasi että se olisi matala ja helppo ja teimme selväksi että Minnalla on korvan kanssa paineentasausonglemia ja että alas täytyy mennä hitaasti ja rauhallisesti. Saimme lisää painoja ja nyt meillä oli minulla 12 ja Minnalla 14 paunaa, joka osoittautui juuri sopivaksi määräksi. Ensimmäisellä sukelluksella Minnan vuokraregulaattori pulputti pientä kuplavanaa okton juurelta, joten pyysin Minnalle toista laitetta tilalle ja veneestä löytyikin varalla ollut toinen regulaattori. Huomasin toisella sukelluksella että se vuosi aivan samalla tavalla.

Toiselle sukellukselle lähdimme niin, että pidin Minna molemmin käsin, ja laskuduimme tosi hitaasti ja rauhallisesti yhdessä, ja opas seurasi vierestä. Nyt laskeutuminen sujui täysin ongelmitta ja Minna sai korvien paineet tasattua hyvin. Tämä sukellus oli matalalle ”Brracudas riutalle, jossa oli hiekkapohja 10-8 metrissä ja siitä nouseva matala riutta 5 metriin. Riutta jakaantui sormimaisiin muodostelmiin, ja sormien välissä ei ollut mitään virtausta, sormien päissä aavistuksen pientä virtausta pohjoiseen. Riutassa oli jokunen kolo ja lippa. Tämä oli erittäin rauhallinen ja helppo sukellus, ja jälkeenpäin ajatellen olisi sopinut paljon paremmin meille ensimmäiseksi sukellukseksi.