Sukellusseurallani Kuplalla on pitkä perinne ystävyydestä ja yhteistyöstä Norjalaisen Trondheimin yliopiston sukellusseuran DG:n (Dykker-Gruppa NTNUI) kanssa. Osana tätä yhteistyötä Kuplalaiset lähettävät joka syksy retkikunnan sukeltamaan DG:n järjestämälle sukellusreissulle Norjaan, ja reissun päätteeksi osallistutaan DG:n vuosikokousjuhlaan Genforsiin. Tätä reissua kutsutaan Finnedyketiksi. Vastavuoroisesti norjalaiset tekevät joka kevät vastavierailun Suomeen ja tapahtumaa kutsutaan nimellä International Cable Conference (ICC).
Itse pääsin nyt vasta 2016 ensimmäistä kertaa osallistumaan Finnedyketille 23.9.-2.10.2016. Sukelluskohteena oli tänä vuonna Lysöya, joka sijaitsee muutaman tunnin ajomatkan päässä Trondheimista Atlantin rannalla.

Matka

Laivamatkat varattiin ensin Helsinki-Tukholma-Helsinki reitille, mutta sitten osa tuli katumapäälle, ja paluu muutettiinkin perinteiseen Turun kautta tapahtuvaksi. Lopulta vielä kaksi reissulaista päätti palata lentäen kotiin Trondheimistä (kuten esim allekirjoittanut).
Kahdeksan hengen etujoukko lähti perjantaina 23.9. Kuplakammion edestä kohti Norjaa. Alunperin meitä piti olla 10 lähdössä mutta pari ikävää viime hetken sairastumista pilasi suunnitelmia. Olimme vuokranneet yhden pakun Länsiautosta ja Annelta saimme hienon minibussin lainaan. Ullan johdolla koko edeltävä viikko oli hankittu ja esivalmisteltu reissun ruokia. Taitavaa tetristä suorittaen pakuun saatiinkin iltapäivän kuluessa pakattua matkakompura, tusina tuplapulloja, sukelluskamaa ja viikon safkat 20 hengen tarpeisiin.
Hyvistä yrityksistä huolimatta reissuun ei päässyt kumpikaan Suomi- tai Norjavastaava, eikä paikallisten reissuvastaava. Suomalaisista huolehti DG:n nuoret, joilla oli DG-ikää vain päiviä ja toisella muutama kuukausi. Tästä huolimatta he operoivat veneitä taidokkaasti ja huolehtivat suomalaisesta ensiluokkaisella otteella – koskipa kriisi sitten sukellusintoa tai olutta.
Jummijammisjön (Suomen ja Norjan välinen alue) ylitys alkoi kosteammalla osuudella Olympiaterminaalista Silja Symphonyn kyydissä kohti Tukholmaksi kutsuttua karikkoa, josta hieman kuivempi Ruotsiksi kutsun matalamman rämeikön ylitys kumipyörien avulla kohti Norjan itärannikkoa. Laivasta otimme kyytiin muutaman laatikollisen ruusukulhon täytettä.
Takajoukko ylitti Jummijammisjön päivää myöhemmin Turun kautta, jonka jälkeen siirtymä kohteelle alkoi. Menomatkaan mahtui mm. after ski Åressa ja muutama kiveniskemä tuulilasiin. Paluumatkalla kaksikko viihtyi 27 tuntia, jonka aikana he ehtivät  tutustua esimerkiksi ruotsalaiseen poroon, joka ei kunnioittanut liikennemerkin määrämää porojen kävelyaluetta, vaan päätti kävellä tiellä 50 metriä ennen merkkiä. Paluumatkalla tunnuslause Battery keeps you going tulikin tutuksi kaksikon imiessä kyseistä ilolientä yhtä suurella innolla kuin ruusukulhosta löytyviä nesteitä. Omalla autolla matkaa tuli noin 3000km, mutta kyllä kannatti.

Majoituksemme sijaitsi Lysöyan saarella, jonne pääsi autolla perille asti. Käytössämme oli kaksi taloa, joihin mahtui yhteensä 20 nukkumaan. Toisen talon avokeittiö muunnettiin retkikunnan ruokalaksi ja yläkerrassa pelattiin ruusua.

Aivan mökin edessä oli satama, jossa Fjöset II  -tukialuksemme oli laiturissa. Vuokrasimme vielä toisenkin veneen, kun Fjösetin kapasiteetti ei riittänyt koko porukan viemiseen sukelluskohteille. Oma ja DG:n kompura sijoitettiin talojen viereen ja länteen avautuvaan meren rantaan sijoitettiin DG:n palju, jota norjaksi kutsutaan Stampeksi.

Stampessa vietimme monta rentoa iltaa upeita auringonlaskuja katsellen. Reissun päivystävä Makko, eli Teemu oli kehittänyt DG:lle lahjaksi kelluvan ruusukulhon kannattimen, joka mahdollistaa vaivattoman ruusun pelaamisen paljussa. Keksintö osoittautui erittäin toimivaksi ja ahkerasti sitä sisään ajettiinkin.
Tällä kertaa kävikin niin, että me suomalaiset jouduimme opettamaan norskeille ruusun pelaamisen hienoimpia nyansseja. Nuorimmat Norskit jopa kysyivät, että onko tämä ruusu Suomessa keksitty peli. Ruusua pelattiinkin sitten niin ahkeraan, että jo keskiviikko-aamuna havaittiin, että kaikki mukana tuodut nestemäiset pelivälineet oli käytetty loppuun. Loppuviikko piti sitten täydentää varastoja paikallisella nesteellä. Seuraavalle FD-reissulle lähtijöitä voimmekin nyt valistaa siitä mikä on riittävä määrä ja mikä ei.
Ruokaa meillä oli kuitenkin riittävästi ja kenellekään ei jäänyt nälkä. Aikaisempiin vuosiin perustuneet ruokalistat toimivat hyvin. Perinteisiin kuuluu, että aamukahvi tuodaan jokaiselle sänkyyn. Jokainen ateria aloitettiin yhteislaululla Theodor alligaattorista. Reissun kohokohta oli tietysti “Frutti di Mare”, jossa valmistimme ja söimme itse kerättyjä kampasimpukoita. Isoja simpukoita oli lähirantojen pohjat täynnä ja niitä sai kerättyä säkkikaupalla niin paljon kuin vain jaksoi merestä nostaa.

Lähin sukelluskohde löytyi heti talon edessä olevasta rannasta. Siitä lähti kallioinen rinne 20 metriä alaspäin, josta sitten hiekkainen rinne jatkui syvemmälle kuin mihin paikkarilla viitsii mennä. Noin 5-10 minuutin venematkan päässä oli muitakin kohteita riittävästi viikon tarpeisiin. Vesi oli suomalaisen silmiin todella kirkasta ja vaakanäkyvyyttä oli usein +20 metriä ja huonoimmillaankin yli 10 m. Hiekkapohjan pöllyttäminen saattoi joskus heikentää näkyvyyttä hetkellisesti, mutta mitään suomalaisen mutapohjajärven pöllyttämiseen verrattavaa ei tapahtunut. Vesi oli +13 asteista, joka on kuivapukusukeltajalle oikein mukava lämpötila. Meriveden nosteen takia joutui lisäämään noin 2 kg ylimääräistä lyijyä. Kalliorinteillä näkyi kylmän veden kovia ja pehmeitä koralleja. Hiekkapohjalla oli paljon erilaisia rapuja ja simpukoita. Kallioseinämän koloissa isompia taskurapuja ja hummereita, kaikenlaista kalaa. Yhtenä päivänä lähdimme sukeltamaan virrassa. Lähistöllä oli kapea salmi, josta laskuveden aikaan virtasi vesi rajusti isompaan matalaan lahteen, jossa pohja oli 3-8 metrin syvyistä. Virtadyykit olivat hauskoja kokemuksia, kuin olisi vuoristorataa ajellut.

Reissun päätteeksi suuntasimme kohti Trondheimiä DG:n vuosijuhlaan Genforssiin. Juhlat pidettiin yli 100 vuotta vanhassa ylioppilaskunnan hirsitalossa, joka sijaitsee vuoren huipulla. Talon terassilta on upeat näkymät alas Trondheimin kaupungille syysruskan väreissä hehkuvan vuorenrinteen yli. Itse talo on jo historiallinen nähtävyys. Kellarissa sijaitsee sauna, josta pääsee terassilla olevaan paljuun. Pääkerroksessa on juhlasali ja pienempiä saleja. Ullakolla on majoitus kerrossängyissä – liinavaatteet tai makuupussi on tuotava itse. Talolla on anniskeluoikeudet, joten omia juomia ei saa tuoda, mutta juomien hinnat ovat opiskelijaystävälliset, joka Norjalaisittain tarkoittaa edullista, Suomalaisittain ei niinkään.
Juhlissa pidettiin luonnollisesti paljon puheita ja jaettiin mitaleita. Joka välissä oli laulettava Norjalainen skoolauslaulu, jonka sanat viimeistään tässä vaiheessa tulivat tutuiksi  “ÅÅÅ dette skal være ____ sin skål, hurra!, ...”
Ruokaakin nautittiin, tanssittiin norjalaista swingiä, pelattiin ruusua jne… Kaikkea ei voi muistaa…
Juhlia seuraavana päivänä tarjoutui mahdollisuus käydä tutustumiskäynnillä DG:n Kuplakammiota vastaavassa tilassa “Dypetillä”, joka oli valitettavasti nyt pois käytöstä viime keväästä asti. Dypet on ollut yli 20 vuotta toiminnassa, mutta siellä oli ollut keväällä vesivahinko, ja paloviranomaiset olivat sittemmin kieltäneet tilan käyttöönoton puutteellisen poistumistien vuoksi. Tällä hetkellä on epäselvää saadaanko Dypetiä koskaan takaisin, tai mitään korvaavaa tilalle. Tämän vuoksi nuorimmat DG:läiset eivät ole oppineet pelaamaan ruusua kunnolla, koska ei ole kerhotilaa, jossa kokoontua.

Sukellukset

Finnedyket 2016 oli itselleni ensimmäinen kokemus sukeltamisesta Norjassa ja oikein mukava sellainen. Otin reissulle mukaan kaikki omat varusteet, kuten oman kuivapuvun, tupla-10 pullot, regut, räpylät, kanisterilampun ym. Pulloja täytettiin mukana tuodulla Kuplan Coltri matkakompuralla, johon saatiin sähköt mökistä. Sukelsimme tavallisella paineilmalla, Nitroksin kanssa ei jaksanut nyt säätää. Vesi oli +13 asteista ja kuivapukusukeltamiseen oikein sopivaa. Näkkärit olivat Norjan vesissä hyvät ja paikoin suorastaan loistavat.
Itse sain reissulla aikaiseksi 9 sukellusta. Alkuun tuli 2 sukellusta päivässä, sitten tahti hiljeni yhteen päivässä, johtuen vilkkaasta muusta ohjelmasta ja hiukan myös kovemmasta kelistä loppureissua kohden.

 
Tarkemmat lokit täällä:
https://en.divelogs.de/cal/ianleiman/2016/9

Valokuvat

Mukana oli Canon-7D ja GoPro, joilla kuvattiin veden alla ja päällä.
http://photos.leiman.fi/fd2016