Keväällä 2017 tein sitten jo seitsemännen Punaisen Meren sukellusmatkani. Aikaisemmat matkat olivat keväällä 2007, syksyllä 2007, keväällä 2008, keväällä 2009, kesällä 2010, keväällä 2014, keväällä 2015.
Tämäkin reissu oli jälleen kerran Hannun organisoima. Tällä kertaa olimme päättäneet kokeilla kuitenkin uutta yhtiötä. Aiemmat reissut olimme tehneet Emperor Diversin veneillä, mutta meidän mielestä niiden taso oli laskenut vuosi vuodelta ja alukset menneet aika huonoon kuntoon. Niinpä nyt oltiin varattu englantilaisen Blue O Two yhtiön alus Blue Melody, reitille Deep South. Suunniteltu reitti oli aika lailla samanlainen kuin vuoden 2009 risteilyllä ja osin samoilla kohteilla kuin 2014..
Tälle alukselle mahtuu 24 sukeltajaa ja kaikista aiemmista vastaavista reissuista poiketen, nyt emme saaneet koko alusta täyteen, vaan 6 paikkaa annettiin lopulta yhtiölle vapaaseen myyntiin. Suomesta saimme siis 18 sukeltajaa käsittävän porukan kasaan. Aiemmille Hannun reissuille on ollut jonotuslistat, ja vuoden 2007 reissulle piti ottaa kaksi alusta, joten ilmeisesti Punaisen Meren suosio on hiipunut.
Suoria lentoja Egyptiin ei Suomesta enää vuonna 2017 tehdä, sillä epävakaan tilanteen vuoksi pakettimatkoja sinne ei enää järjestetä. Monet ensimmäiset reissut Punaiselle Merelle olivat vielä suorilla lennoilla, mutta nyt sinne matkaaminen on muuttunut hankalaksi. Parhaat lennot löytyivät nyt Air Berliniltä, ja olivat vaihdolla Berlinin Tegelin kentän kautta Hurghadaan. Näitäkään lentoja ei vaan ollut joka päivälle, joten kun ne eivät täysin osuneet Blue Melodyn aikatauluihin, niin menomatkalla jouduimme pitämään yhden välipäivän Hurghadassa ja paluumatkalla kaksi välipäivää Hurghadassa. Blue Melody itse asiassa lähti ja palasi Port Ghalibin satamasta, jonne oli 3 tunnin bussimatka Hurghasta. Marsa Alamin lentokenttä olisi ollut aivan vieressä, mutta sinne oli toivotonta löytää järkeviä lentoja Suomesta.
Välipäivät vietimme Hurghada Marriot Beach Resortissa ja all-inclusive palvelulla.

Suunniteltu aikataulu

Suunniteltuja sukelluspäiviä 6.

Matkakertomus

12.4.2017 keskiviikko

Pakkasin kaikki tavarat kahteen kassiin ja yhteen reppuun. Olin maksanut etukäteen ylimääräisestä 23 kg lisälaukusta.
Yhteen laukkuun tuli kuvauskalusto, eli Canon 7D Ikeliten kotelossa, 8” dome portti, flat-portti: linssit: Tokina 10-17, Sigma 17-70, Macro 60mm, kaksi Ikeliten DS161 salamaa varsineen. Ja lisäksi Gopro Hero 4 Silver. Kaikki laturit, akut ym hilppeet. Lisäksi yösukelluksia varten 10W LED kanisterilamppu.
Toiseen laukkuun sukelluskamat: olin tilannut etukäteen tuplapullot, joten kahdet regut, alumiininen selkälevy, wingin, pitkä ja lyhyt 3 mm märkkäri, räpylät, maski, tietokoneet ym. Sekaisin molempiin laukkuihin vaatteita. Reppuun läppäri.

13.4.2017 torstai

Aamulla aikaisin sain Camillalta kyydin lentokentälle. Sain hyvin tsekattua itseni ja laukut lennolle ja lento kohti Berliiniä lähti ajoissa. Sitten muutaman tunnin vaihto Tegelin kentällä, joka on todella pieni ja ahdas. Seuraava lentoa Hurghadaan piti odotella kälyisessä aaltopeltihallissa, jossa ola pari pientä nakkikiskaa, joiden antimilla piti sitten selvitä. Hurghadan 4 tunnin lennolla palvelu oli normaalia halpalentoyhtiön tasoa, eli aika heikkoa. Paras ruoka mitä oli tarjolla oli Curry Wurstia. Pääsimme kuitenkin ongelmitta perille Hurghadaan aikatualussa. Myös kaikki matkatavarat tulivat perille. Ilma oli puolipilvinen ja lämpöä vain 25 astetta. Aiemmin tällainen on ollut harvinaista Egyptissä, normaalisti olisi ollut pilvetön taivas ja 30 astetta.
Lnetokentältä meillä oli etukäteen Hannun tilaamat minivanit, joilla pääsimme ilman ongelmia Marriot Beach Resortille vielä valoisaan aikaan. Jaoin Mikon kanssa ison huoneen, josta oli hieno näköala merelle. Lähdinkin heti altaalle uimaan ja sitten nauttimaan rantabaariin all-inclusive virvokkeita. Illallista söimme porukalla italialaisessa ravintolassa. Sen päälle yömyssyjä alakerran baarissa, kunnes se meni kiinni.

14.4.2017 perjantai

Päivä oli hiukan pilvettömämpi ja aurinkoa sai otettua kivasti hotellin hiekkarannalla all-inclusive tarjoilusta nauttien. Suurin osa porukasta vain joutui kirjautumaan huoneesta ulos klo 12, ja meidän bussi oli tulossa vasta klo 15. All-inclusive tarjoilu vain loppui kun oli kirjautunut huoneesta ulos. Onneksi oli pari kaveria, joilla oli Marriotin Platinakortti ja heillä oli uloskirjaus vasta klo 15. Sainkin sitten heidän huoneen piikkiin gin-tonic tarjoilun jatkumaan, tosin tarjoilijaa piti lahjoa ylimääräisillä tipeillä siitä hyvästä.
Klo 15 meitä tultiin noutamaan Blue O Two yhtiön bussilla ja matka Porti Ghalibiin kesti 3 tuntia. Saavuimme siten pimeän aikaan laiturille ja lastasimme itsemme Blue Melodylle.
Aluksen briefingit tulivat vidoilta, jotka katsoimme salongissa. Emperorilla ja yleisemmin briiffaukset on esitelty henkilökohtaisesti oppaiden toimesta. Meillä oli kaksi opasta, jotka molemmat egyptiläisiä miehiä. Pääopas Ahmed tosin puhui englantia erittäin sujuvasti Lontoon aksentilla.
Illallisen jälkeen pääsimme kokoamaan laitepaketteja, ja tässä yhteydessä ilmeni, että jonkun väärinkäsityksen vuoksi etukäteen tilaamani 2x12L tuplapullot eivät olleetkaan saatavilla. Pikaratkaisuna ongelmaan sain sitten tilalle oppaan 18 litran sinkkuteräspullon, ja vuokra-BCD:n. Olisin saanut sinkkuregunkin, mutta päätin käyttää omaani, modaamalla tuplapullojen regut sinkkukäyttöön.
Aluksesta oli siis myyty vapaille markkinoille 6 paikkaa. Nämä olivat sitten myyty kolmelle englantilaiselle pariskunnalle. Kaksi pariskunnista koostui äidistä ja tyttärestä, joista kumpikaan ei sukeltanut.
Loppuillan vietimme sataman baarissa. Satamassa oli monta muutakin livari-alusta, lähdössä seuraavana päivänä merelle. Myös Emperor Elite, jolla olimme sukeltaneet vuosien 2009, 2010 ja 2014 reissuilla oli siellä. Näimmekin Eliten monella kohteella joilla kävimme Blue Melodyllä.
Blue Melody oli hyväkuntoinen ja hyvin ylläpidetty alus. Siinä ei ollut moittimista. Miehistön toiminta oli myös moitteetonta. Ruoka oli hyvää ja kukaan ei saanut vatsatautia.

15.4.2017 Lauantai

Heräys oli aika myöhään, vasta klo 8 ja sitten aamupala. Päivä näytti olevan erittäin tuulinen ja lupaa lähteä satamasta saatiin odottaa pitkään. Vasta klo 10 jälkeen pääsimme ulos satamasta ja aallokko olikin heti aallonmurtajien jälkeen todella raju, noin 5 metristä. Tämän vuoksi päivän ensimmäinen eli chekc-dive oli sitten tuulensuojaisimmassa paikassa Abu Dabab #3 riutalla. Tuulen takia alusta ei haluttu siirtää ja toinenkin sukellus oli siinä samassa paikassa. Tuuli ja aallot tulivat pohjoisesta eli alus piti saada kiinni riutan eteläpuolelle.
Reissun hintaan kuului ilmaiset Nitroksit. Aivan ensimmäisellä sukelluksella oli tosin vain ilmaa tankeissa, mutta sitten kaikille seuraaville saimme 32% Nitroksia. Konemestari täytti kaikkien pullot heti sukellusten jälkeen ja sitten piti vain itse käydä analysoimassa firman analysaattorilla kaasu ja kirjata se lokiin. Kaasu oli prosentin marginaalilla 32:sta koko reissun.
Abu Dabab #3 on varsin tylsä kohde, jossa korallit olivat vuonna 2017 huonossa kunnossa ja kalaa heikosti.  Päivä oli pilvinen ja valo veden alla tylsän harmaata. Näkyvyys oli aallokon takia 10 metrin luokkaa, eli Punaiselle Merelle poikkeuksellisen huono. Aallot pyörittelivät hiekkaa meren pohjasta ja tämä pilasi näkyvyyden, joka tällaisessakin kohteessa voi olla 20-30 metrin luokkaa. Olin sukeltanut tässä kohteessa 2007 ja 2014 reissuilla aiemmin, mutta mielestäni riutta oli vielä 2014 paremmassa kunnossa ja vanhojen valokuvien perusteella vuonna 2007 aivan selvästi parempi.
Sukellusparinani oli Tomi, myös sukelluskerhostani Kuplasta ja olemme aiemminkin sukeltaneet yhdessä. Sukelsimme Tomin kanssa koko loppureissunkin yhdessä. Tomilla oli mukana Canon 6D, joten kaksi kuvaajaa sopiikin hyvin yhteen. Kenelläkään muulla ei tällä reissulla ollut näin isoja kameroita mukana.
Check-diven yhteydessä oppaat totesivat, että suurin osa suomalaisista oli sen verran kokeneita sukeltajia että opastaminen on tarpeetonta. Oppaat keskittyvät loppumatkan opastamaan enimmäkseen englantilaisia asiakkaita. Tomin kanssa emme seuranneet oppaita lainkaan ja menimme omia menojamme. Suurin osa kohteista oli minulle ennestään tuttuja ja muistin vielä miten ne kannatti sukeltaa.
Ensimmäiselle sukellukselle puin ylle sekä pitkän että lyhyen 3 mm märkkärin sekä hupun. Niillä tarkeni 24 asteisessa vedessä juuri ja juuri. Kotona olisi ollut 7 mm märkkäri, mutta se on niin hankala pukea ja riisua, että en tykkää käyttää sitä jos ei ole ihan pakko.
Otin vasta toiselle sukellukselle ison kameran mukaan. Ensimmäisellä oli pelkkä Gopro.
Illallisella saimme kuulla, että alun perin suunniteltua reittiä Abu Fanderalle asti ei voinutkaan tehdä. Egyptin laivasto oli kieltänyt menemästä St. Johns riutta-aluetta etelämmäksi. Sään ennustettiin hiukan parantuvan lähipäivinä. Alus lähti ajamaan etelään kohti St. Johnsin aluetta, jonne saavuimme myöhään yöllä.

16.4.2017 Sunnuntai

Aamulla aikainen herätys jo klo 6 ja sitten kahvit. Ensimmäinen sukellus Gota Kebirillä, joka on jyrkkä seinämä. Otimme Tomin kanssa molemmat kamerat mukaan. Melkein heti kun olimme päässeet 26 metriin, Tomi huomasi että kamerakotelossa oli vuoto. Palasimme heti pintaan alukselle tuomaan kameran turvaan ja sitten jatkoimme sukellusta. Tomin kamera onneksi pelastui, vuoto oli niin pientä että kamera ei ehtinyt kastua.
Aamiaisen jälkeen pysyttiin kovan tuulen takia samassa paikassa, joten päivän toinenkin sukellus oli Gota Kebirillä. Iltapäivällä onneksi oli enemmän aurinkoa ja lähellä pintaa oli paljon värikästä ja kanista korallia ja pikkukalaa. Seinämällä on paljon luolamaisia halkeamia, joihin voi mennä sisälle. Tomi ei uskaltanut ottaa kameraa kotelossa mukaan, vaan testaili kotelon luotettavuutta ilman kameraa.
Lounaan jälkeen suuntasimme Dangerous Reefille, joka oli sitten kuulemma eteläisin kohta jonne oli lupa mennä. Tällä riutalla on hienoja luolia, joissa on upea valo. Jäimme tälle paikalle yöksi.
Ennen illallista tein vielä samalla riutalla yösukelluksen Rupertin kanssa. Tomi ei halunnut lähteä mukaan. Otin mukaan pelkän Gopron, mutta omasta lampusta ei tullut niin paljoa valoa – videot eivät olleet hääppöisiä. Parasta nähtävää olivat saalistusretkellä olleet mureenat, mutta paljoa muuta ihmeellistä ei ollut. Tämä jäi lopulta itselleni reissun ainoaksi yösukellukseksi, mutta toisaalta tämänkin olisi yhtä hyvin voinut jättää väliin, sillä tämä kohde ei ollut yösukellukseen kaikkein hienoin. Vähän turhaan otin lamput mukaan, koska ilman niitäkin olisi sitten pärjännyt.

17.4.2017 Maanantai

Sukellettiin aamusta Gota Soraya, jolle alus siirtyi Dangrous riutalta kun aurinko nousi 5:30. Gota Soraya on iso korallipinaakkeli, halkaisijaltaan pari sataa metriä. Seinämät laskevat jyrkästi noin 40 meriin ja siitä loivemmin alas syvyyksiin. Sen pystyy kiertämään kokonaan ympäri yhdellä sukelluksella. Kierrettiin se Tomin kanssa vastapäivään. Aamun aurinko paistoi itäiselle seinämälle nätisti ja seinämä on kaunis täynnnä koralleja ja elämää. Pohjoispäässä oli lievä vastavirta jonka läpi pystyi helposti uimaan ja sitten oli taas myötävirta takaisin alukselle. Lounaisreunalla oli hienoja luola ja overhang-muodostelmia.
Aamiaisen jälkeen siirryttiin vähän matkaa Um Urog riutalle, jossa sukellettiin kahdesti koko loppupäivä. Um Urog tarkoittaa riuttaa jossa on paljon pieniä pinaakkeleita. Ensimmäiselle sukellukselle meidät vietiin kumiveneillä pohjoiskärkeen josta olisi teorian mukaan ollut virta etelään. Eipä siellä ollut, joten ei paljoa kalaakaan. Uitiin sieltä hiljalleen takaisin veneelle syömään lounasta. Lounaan jälkeen hypättiin veneen perästä suoraan riutalle ja käytiin läpi eteläpuolen isommat pinaakkelit.
Tämän jälkeen alus ajoi Orabi riutalle, jossa oltiin yötä. Täällä oli tarjolla vielä yksi yösukellus, joka Tomin kanssa päätettiin jättää väliin.

18.4.2017 Tiistai

Herätys oli todella aikaisin, jo ennen kuutta. Mutta niin päästiin veteenkin jo 6:38. Kohteena oli Orabi, joka on St. Johns Caves riutan vieressä, ja harvemmin sukellettu. Itse en ollut käynyt siellä aikaisemmin.
Otin koko kamerasetin mukaan, Gopro ison kameran päällä. Jotenkin Gopron kiinnitys tuntui löysältä ja epätavallisen hölskyvältä. Typeryyttäni en tarkistanut asiaa tarkemmin, toisaalta aamulla oli aika kiire lähtö. Aiempina vuosin olin käyttänyt omatekoisia virityksiä Gopron kiinittämiseen Ikeliten isoon kamerakoteloon. Mutta nyt olin hommannut Ikeliten oman Gopro-varren, joka sitten osoittautui huonoksi. Omat kehitelmäni olivat nimittäin toimineet aiemmin ihan hyvin ja olivat sellaisia että Gopro oli pysynyt varmasti kiinni. Ostin Gopron keväällä 2015 ja se on ollut mukana kahdella aiemmalla livarilla.
Nyt kävi tällä sukelluksella Orabilla niin, että Gopro irtosi Ikeliten varresta ja putosi meren pohjalle. Valitettavasti huomasin tämän vasta noin 10 minuuttia tapahtuneen jälkeen. Kävimme Tomin kanssa haravoimassa koko sukellusreittimme taaksepäin, mutta kameraa ei vaan löytynyt. Meren pohja oli tässä täynnä koralleja, joissa kaikissa lukemattomia rakoja ja koloja, joten kamera oli varmaan pudonnut sellaiseen. Luovutimme 10 minuutin etsinnän jälkeen ja Gopro jäi kadoksiin. Sittenpä en loppureissuun sillä enää kuvaillut. Ikeliten varresta oli irronnut ruuvi, jolla Gopro oli ollut kiinni. Enpä voi tätä Ikeliten viritystä suositella kenellekään.
Aamupalan jälkeen siirryttiin sitten viereiselle St. Johns Caves riutalle, jolla olen käynhyt monta kertaa ennenkin. Mutta aina se on yhtä hieno. Täällä on paljon luolamaisia muodostelmia ja syviä kanjoneita joiden läpi on hauska sukeltaa ja pinnalta tuleva valo luo mahtavan näköisiä maisemia. Tehtiin Tomin kanssa kahdestaan täysi kierros ja täysi tunnin sukellus.
Sitten heti lounaan jälkeen alus lähti ajamaan pohjoiseen kohti Fury Shoals riuttasysteemiä Ras Banasin nimen ympäri. Pitkän kolmen tunnin ajon jälkeen saavuimme Sataya eli delfiiniriutalle. Matkan varrella näimmekin delfiiniparvia uimassa ja hyppimässä veneen vierellä ja ympärillä. Itse sukelluksella delfiinejä ei kuitenkaan näkynyt.
Teimme viimeisillä valoilla iltapäivän sukelluksen Satayan riutalla. Ensin seinämään alas, jossa oli overhang-muodostelmia. Sitten matalammalla korallipuutarhojen yli takaisin veneelle. Tämän jälkeen ajettiin taas pohjoisemmaksi Marsa Alamin lähistölle, jossa oli tarkoitus olla yösukellus. Opas päätti kuitenkin perua sen koska epäili että virta on liian kova. Jäätiin siihen kuitenkin yöksi.

19.4.2017 Keskiviikko

Aamusta siirryttiin Shaab Claudiolle sukeltamaan. Täälläkin olen käynyt ennenkin, mutta yleensä pohjoispuolelta käsin. Nyt oltiin tuulen takia eteläpuolella, jossa tosin oli kätevästi vieressä riutan erittäin hieno iso luola. Valitettavasti Emperor Elite tuli samaan aikaan samalle apajalle ja riutalla oli tungosta, ja luola oli räpylöity täyteen hiekkaa.
Aamiaisen jälkeen siirryttiin Abu Galawalle. Täälläkin olen käynyt ennenkin ja tämän juuri halusinkin nähdä uudestaan. Aivan alla meillä oli isohkon 12 metrisen purjeveneen hylky, joka on aika hauska kuvauskohde. Näkyvyys on niin hyvä että sen näkee kokonaisena kaukaa. Tällä riutalla on yleensä aina todella hyvä näkkäri, yli 30 metriä, ja onneksi näin oli tälläkin kertaa. Riutan keskellä on iso laguuni, jolle pääsee sukeltamaan hauskan kanjonin läpi.
Lounaan jälkeen suunnattiin taas kohti pohjoista, ja tarkoitus oli seuraavana päivän mennä Elphinstonelle, jos vain keli mahdollistaa sen.
Iltapäivän sukellus taas tutussa kohteessa Shiriniat / Ashelaniat riutalla. Kumivene vei meidät pohjoiskärkeen, josta taas mahdollisesti olisi virta tuonut takaisin etelään, mutta virtaa ei taaskaan ollut. Tämä on nätti riutta, josta tulee sormimaisia ulokkeita täynnä erilaista korallia ja pientä kalaa. Nyt näkkäri oli vain poikkeuksellisen huono ja vain 20 metriä. Viime kerrasta oli koralleille tapahtunut jotakin ja väriloisto ei ollut enää entisenlainen ja kalaakin oli vähemmän kuin ennen.
Siirryimme toiseen paikkaan yöksi ja syömän illallista, eikä yösukellusta ollut tarjolla. Tämä oli ”party-night”, jolloin tarjolla oli juhlava illallinen. Tarjolla oli valtava valikoima erilaisia alku, pää ja etenkin jälkiruokia. Kovin riehakkaaksi ei juhlinta kuitenkaan tällä kertaa yltynyt.

20.4.2017 Torstai

Viimeinen sukelluspäivä. Alus oli toiveikkaasti yön yli paikassa, josta olisi päässyt Elphinstonelle sukeltamaan, mutta tuuli oli niin kova että kapteeni ei halunnut sinne lähteä. Omasta mielestäni Elphinstonella olisi vielä pärjätty, koska kyllä siellä on ennenkin oltu näin kovassa tuulessa, kuten vuonna 2014. Mutta Blue o Two yhtiöllä oli näköjään lievään ylivarovaisuuteen taipuvainen politiikka. Mukana olleet englantilaiset eivät olleet niin kokeneita sukeltajia, joten heidän takiaan oli varmaan hyvä olla ottamatta turhia riskejä.
Niin päädyimme sukeltamaan Abu Dabab #2 riuttaa, joka näytti aika heikkokuntoiselta. Korallit olivat todella haaleita ja kalaa harvakseltaan. Suurin ”nähtävyys” on livari-alus Paradise-1:n hylky. Siitä oli vielä 2007 puiset kyljet pystyssä, mutta nyt laivamadot olivat syöneet lähes kaiken puun ja vain metalliromua oli jäljellä. Paradise-1 syttyi aikoinaan palamaan kun keittiön sähkölaitteisiin tuli oikosulku. Sitten happipullot räjähtivät. Asiakkaat olivat onneksi pinnan alla sukeltamassa kun tämä tapahtui. Passit heiltä tosin paloivat veneen mukana, joten loma venähti pari viikkoa uusia passeja odotellessa.
Aamiaisen jälkeen ajettiin rantaan Marsa Shounan lahdelle, joka oli jo vuoden 2014 reissulta tuttu. Tiesin että siellä olisi aivan paska näkkäri eikä juuri mitään nähtävää, joten harmitti että viimeinen sukelluspäivä tuhrautui koko Punaisen Meren huonoimpaan mahdolliseen sukelluskohteeseen. Päätettiin Tomin kanssa kumminkin sukeltaa nämäkin.
Päivän ensimmäiselle sukellukselle en ottanut kameraa mukaan, koska arvelin että näkkäri on niin paska ettei sillä kameralla mitään siellä tee. Sukellettiin Tomin kanssa lahden poikki etelään hiekkapohjaa pitkin siinä toivossa että törmättäisiin Dugongiin, mutta ei me sellaista nähty. Takaisin rannan seinämän riuttoja pitkin. Lahdessa oli monta muutakin livari-alusta viettämässä viimeistä päivää, myös Emperor Elite. Niinpä sukeltajia oli siellä ruuhkaksi asti. Yllättäen näkkäri ei nyt ollutkaan ihan niin huono, joten olin positiivisesti yllättynyt.
Lounaan jälkeen oli vielä toinen sukellus tässä paikassa ja reissun viimeinen. Päätettiin Tomin kanssa että mennäänkin riutan länsikulman ohi kohti pohjoista, jossa en ollut koskaan käynyt ja sinne ei ilmeisesti ollut kukaan muu menossa. Opas varoitteli että siellä voi aallokko tuntua ja olla virtausta. Mutta se osoittautui oikein kivaksi, näkkäri oli mielestäni parempi kuin lahdessa. Siellä oli noin 30 asteen kulmassa viettävä nätti hiekkapohjainen korallirinne, jossa oli paljon pientä ja vähän isompaakin kalaa, eikä ketään muita häiriköimässä. Olin ottanut kamerankin nyt mukaan ja sillä sai ihan hyviä kuvia. Viimeinen sukellus ei sitten ollutkaan hullumpi.
Tämän jälkeen Blue Melody lähti ajamaan kohti Port Ghalibin satamaa ja oli aika alkaa purkamaan settejä ja laittaa tavaroita kuivumaan pakkausta varten. Meillä oli vielä viimeinen yö aluksella ja illanviettoa satamassa. Vasta seuraavana päivänä oli bussikuljetus Hurghadaan.

21.4.2017 Perjantai

Nukuimme myöhään ja söimme vielä aamiaista aluksella. Sitten viimeiset pakkaukset ja kamojen lastaaminen bussiin, joka lähti klo 10 viemään meitä takaisin Hurghadaan. Edessä oli kaksi yötä Marriot Resortilla. Aluksella vietetty yksi yö olisi jo riittänyt kattamaan 24 tunnin lentokiellon sukeltamisen jälkeen, joten sen puolesta oltaisiin voitu lentää jo heti perjantaina takaisin kotiin. Valitettavasti sopivia lentoja järkevään hintaan ei vaan ollut löytynyt, joten piti odotella sunnuntaihin. Huonon menekin takia taas Hurghadasta sai sadalla Eurolla per yö all-inclusive majoituksen viiden tähden hotellista, joten ei tämä nyt ihan huonokaan vaihtoehto ollut. Suomessa oli huhtikuussa kuitenkin kylmää, ja täällä lämmintä ja melko aurinkoista.
Ehdimme sopivasti Marriot Resortille lounasta syömään ja loppupäivä vietettiin aurinkoisella hiekkarannalla rantabaarin antimista nauttien. Illalla söimme yhdessä buffet-ravintolan antimia, meille oli katettu ulos terassille oma pitkä pöytä.

22.4.2017 Lauantai

Kokonainen päivä Marriot Resortilla. Nukuttiin tietysti myöhään ja sitten aamupalaa. Päivä oli aika aurinkoinen, jonkun verran pilviä mutta enimmäkseen sinistä taivasta ja melkein 30 astetta. Itse tein kunnon treenin hotellin kuntosalilla, jossa oli ihan hyvät laitteet ja painot. Siellä oli myös suomalainen sauna, josta sai kohtuulliset löylyt.
Lounaan jälkeen vietin muun porukan kanssa hiekkarannalla ja kävin meressä vilvoittelemassa. Illaksi meille oli varattuna Italialaisesta ravintolasta pöytä.
Illalla ukkosti hieman ja satoi muutama pisara vettä. Tämä oli ennenkuulumatonta, Hughadassa sataa äärimmäisen harvoin, normaalisti korkeintaan kerran vuodessa, mutta nyt ovat sielläkin sateet alkaneet ”yleistymään”, siten että vuodessa voi olla jo monta sadepäivää. Vettä ei kyllä tullut kuin muutama tippa.

23.4.2017 Sunnuntai

Aamulla aikaisin oli herätys, aamiainen ja sitten kuljetus lentokentälle 8:40. Hurhghadan lentokentällä on aiempina vuosina ollut kova ruuhka ja kenttä aivan täynnä. Nyt turismi on kärsinyt rajusti Egyptin poliittisesti epävakaasta tilanteesta ja tämä näkyi lentokentälläkin. Siellä oli varsin tyhjää ja lennolle pääsy kävi nopeasti. Air Berlin lähti aikataulussaan 11:30 kohti Tegelin kenttää, jonne 4 tunnin päästä saavuimme. Sitten oli edessä lähes viiden tunnin odotus Helsingin lennolle.
 

Yhteenveto

Kaikki meni periaatteessa ilman ongelmia tai vahinkoja kaikkien meidän reissulaisten osalta. Ellei lasketa sitä että hukkasin Gopro kameran.
Reissu oli kuitenkin vähän pettymys koska ilmat olivat huonot ja emme päässeet kiertämään suunniteltua reittiä. Kovan tuulen ja aallokon takia moni hieno kohde jäi käymättä, ja näkyvyys oli vedessä huono. Egyptin laivasto taas kielsi pääsyn Abu Fanderalle. Mielestäni korallit olivat menneet huonoon kuntoon ja värit haalistuneet eikä kaloja ja mereneläviä ollut enää niin paljon ja runsaasti kuin ennen.
Aikaisemmin Punaiselle Merelle oli helppo matkustaa, kun suorilla lennoilla pääsi sinne kuudessa tunnissa. Nyt kun suoria lentoja ei enää ole, niin lentäminen on sen verran hankalaa, että melkein samalla vaivalla ja rahalla pääsee esimerkiksi Thaimaahan tai Indonesiaan. Näyttää siltä, että ilmastokin on muuttunut siten että Punaisella Merellä on nykyisin hyvin usein tuulista ja pilvistä. Edelliset reissut Punaiselle 2014 ja 2015 olivat myös kärsineet huonosta kelistä. Luulenpa että Punainen Meri on nyt aika lailla nähty, ja suuntaan varmaan jatkossa muualle sukeltamaan.
 

Sukellukset

Sukellusprofiilit täällä:
https://en.divelogs.de/log/ianleiman

Kuvat ja Videot

Kuvasin still-kuvia Canon-7D kameralla, enimmäkseen Tokina 10-17mm kalansilmällä. Reissun alkupäästä myös videoita GoPro Hero 4:lla, kunnes se katosi sukelluksella Orabilla 18.8.2017. Nyt tuli aika paljon otettua pintakuvia myös kännykän kameralla. Huawei Honor 8 ottaa jo lähes pokkarikameran tasoisia kuvia.
Kaikki kuvat täällä:
http://photos.leiman.fi/2017redsea