Yleinen suositus on että laitesukeltamisen jälkeen on pidettävä tietty tauko ennen lentämistä ettei lentäminen aiheuta ns. sukeltajantautia. Tällä pyritään varmistamaan se että laitesukeltamisessa kudoksiin imeytynyt typpi ehtii poistumaan elimistöstä ennen lentämista. Kaupallisessa liikenteessä olevien lentokoneiden matkustamot paineistetaan yleensä noin 2000 metrin korkeutta vastaavaan ilmanpaineeseen, minkä seurauksena kudoksiin kertynyt typpi vapautuu ja saataa muodostaa elimistölle vaarallisia typpikuplia.
Lentokieltoaika tulisi ottaa huomioon sukellusmatkoilla, joiden jälkeen lennetään kotiin. Lisäksi nykyään suositellaan, että heti lentämisen jälkeen ei myöskään sukelleta 24 tuntiin jos vain mahdollista. Varoaikojen noudattaminen ei takaa etteikö sukeltajantautia sittenkään voisi saada, eikä toisaalta varoaikojen noudattamatta jättäminenkään välttämättä aiheuta mitään seuraamuksia.
Mitään täysin varmaa tietoa riittävästä lentokieltoajasta laitesukellusten jälkeen ei ole, mutta tutkimuksiin perustuvia suosituksia on useita.
DAN-järjestön “yksinkertaistettu” suositus vuodelta 2002 lentokieltoajalle on

  • vähintään 12 tuntia yhden suoranoususukelluksen jälkeen.
  • vähintään 18 tuntia usean peräkkäisen sukelluksen tai usean peräkkäisen sukelluspäivän jälkeen.
  • enemmän kuin 24 tuntia dekompressiota vaatineiden sukellusten jälkeen, mieluiten 48 tuntia jos mahdollista.

PADI:n suositus

  • 12 tuntia sukeltamisen jälkeen
  • enemmän kuin 12 tuntia usean peräkkäisen sukelluksen tai usean peräkkäisen sukelluspäivän jälkeen tai jos on suoritettu dekompressiopysähdyksiä vaativa sukellus

USA:n ilmavoimat ja useat kaupalliset lentoyhtiöt edellyttävät lentäjiltään 24 tunnin lentokieltoa laitesukellusten jälkeen.

Lähteitä:

Seuraavassa eräitä englanninkielisiä artikkeleita aiheesta:.

 
 

Kategoriat: turvallisuus