Pian OWD-kurssin suorittamisen jälkeen piti toki kokeilla sukeltamista “ihan itse” avomerellä. Niinpä vuokrasin sukelluskurssin järjestäjältä dyykki.comin liikkeestä kaikki varusteet: pullon, regulaattorin märkäpuvun ja painot, itsellä kun oli vain perusvälineet hankittuna. Sitten ilmoittauduin Espoon Dyykkareiden iltasukellusretkelle 5.7.2006, joka tehtiin seuran tukialuksella Hurulla Helsingin edustalla sijaitsevalle Coolaroon hylylle.
Ajatuksena oli lähinnä kokeilla että olisiko Suomessa sukeltamisessa mitään järkeä, ja etukäteen päätin että jos tuo keikka tuntuisi ihan paskalta, niin kokeilisin seuraavan kerran tropiikissa sukeltamista jollain tulevalla etelänmatkalla.
Veneen kipparina ja sukellusvanhimpana toimi Timo Ahomäki, joka sitten tuli myös minulle sukelluspariksi, eli oikeasti siis oppaaksi 😉 , sillä olihan tämä ensimmäinen oikea sukellus minulle. Timo on harrastanut kauan vedenalaista kuvaamista, ja täällä yksi video jossa hän kertoo harrastuksestaan.
Sukellus meni oikein hyvin, joskin nosteenhallinta ei itsellä ollut kyllä lainkaan niin hyvin hanskassa kuin kuvittelin. Kävimme 18 metrissä kiertämässä Coolaroon keulan osia ja näkyvyys oli ihan OK ja siellä oli melko valoisaakin jopa. Olen sen jälkeen sukeltanut paljon Coolaroon hylyllä ja ollut siellä paljon huonommissa olosuhteissa. Ilmaa vain kului poskettomaan tahtiin 36 litraa/min, kun nykyisin pääsen kolmas- tai neljäsosalla tästä. Sukellus siis jäi aika lyhyeksi. Mutta se oli jännä ja hieno kokemus, ja päätinkin sitten ostaa omat kamat ja alkaa sukeltamaan enemmän. Liityin Espoon Dyykkarit seuraan ja sinä ja parina seuraavankin vuotena tein paljon sukelluksia Hurulla, kunnes lopulta siirryin sukellusseura PSK Kuplaan.
2006 kesänä ja syksynä sainkin melkein 40 sukellusta lokikirjaan ennen Thaimaan matkaa marraskuussa 2006.
Sukelluksen profiili.
Valokuvia keikasta, joita otin silloisella kameralla, ei siis veden alta mitään 😎 :
