Matkakertomus Indonesian sukellusmatkalta 8-25.3.2011.

Tämä on pitkä ja täydellinen matkakertomus. Matkasta on julkaistu aiemmin lyhyempiä blogiartikkeleita:

Sukellusten luettelo

sukellus	päivä	aika	min	syvyys	sijainiti	kohteen nimi
351	11.3.2011	16:52	56	12,2	Ambon	Tg. Soli
352	12.3.2011	8:21	41	26,9	Nusa Laut (Saparua)	Ameth Sandy
353	12.3.2011	11:25	59	25,3	Nusa Laut (Saparua)	Ameth Wall
354	12.3.2011	14:16	64	21,8	Nusa Laut (Saparua)	Ameth Knoll
355	13.3.2011	7:19	61	24,5	Puau Run (Banda Islands)	Pulau Nailaka
356	13.3.2011	10:53	61	24,2	Puau Run (Banda Islands)	Pulau Run
357	13.3.2011	14:48	60	26,4	Pulau Ai (Banda Islands)	Pulau Ai
358	13.3.2011	19:01	45	15,4	Gunung Api (Banda Islands)	Lava Flow
359	14.3.2011	7:17	51	30,9	Banda Besar (Banda Islands)	Pohon Miring
360	14.3.2011	10:58	43	35,1	Pulau Pisang (Banda Islands)	Batu Kapal
361	14.3.2011	15:21	61	23,7	Pulau Hatta (Banda Islands)	Hole in the Wall
362	15.3.2011	7:14	65	24	Seram	Pulau Koon
363	15.3.2011	9:54	64	20,9	Seram	Pulau Koon
364	15.3.2011	12:47	70	20,2	Seram	Pulau Koon
365	16.3.2011	7:09	48	29,1	Warakaraket (Misool)	Karang Bayangan
366	16.3.2011	10:40	66	21,2	Pulau Boo (Misool)	Jamur Boo
367	16.3.2011	14:39	65	25,5	Pulau Boo (Misool)	Boo Timur
368	16.3.2011	18:39	58	12,4	Pulau Boo (Misool)	Jamur Boo
369	17.3.2011	7:50	59	21,6	Wayilbatan (Misool)	Gorgonian Passage
370	17.3.2011	10:45	61	24	Fiabacet (Misool)	Batu Kecil
371	17.3.2011	15:11	60	26,8	Fiabacet (Misool)	Fiabacet Pinnacle
372	17.3.2011	18:43	60	20	Farondi (Misool)	Razor Rock
373	18.3.2011	7:18	59	25,8	Farondi (Misool)	3 Sisters
374	18.3.2011	10:44	66	23,8	Balbulol (Misool)	No contest
375	18.3.2011	15:03	60	25,1	Sagof (Misool)	Baby Rock
376	19.3.2011	7:05	67	17,5	Dampier Strait (Waigeo)	Manta Mantra
377	19.3.2011	10:00	76	15,7	Dampier Strait (Waigeo)	Manta Mantra
378	19.3.2011	14:08	63	23,2	Yanggefo (Waigeo)	Citrus Ridge
379	19.3.2011	17:13	61	8,5	Arborek (Waigeo)	Arborek Jetty
380	20.3.2011	7:35	53	20,8	Dampier Strait (Waigeo)	Sardine Reef
381	20.3.2011	10:46	67	23,1	Dampier Strait (Waigeo)	Mioskon
382	20.3.2011	15:10	49	19,9	Dampier Strait (Waigeo)	De Puta Madre
383	20.3.2011	18:37	61	22,8	Dampier Strait (Waigeo)	Friwibonda
384	21.3.2011	7:13	62	29,5	Dampier Strait (Waigeo)	Mike’s Point
385	21.3.2011	10:07	59	17,7	Dampier Strait (Waigeo)	Cape kri
386	21.3.2011	15:21	34	32	Pulau Wai (Waigeo)	P-47
387	21.3.2011	18:32	61	18,9	Batanta	Pulau Yum
388	22.3.2011	15:12	62	16,3	Batanta	Black Rock

Sukellusten lokitiedot:

https://divelogs.de/cal/ianleiman/2011/3

Aikataulu

8.3.2011 Helsingissä -10 astetta ja 2 metriä lunta etupihalla. Lähtö Helsingistä klo 14. Turkish Airlinesin Airbussilla Instanbuliin 3 tunnin lento, Istanbulissa välilasku 6 tuntia, jatkolento isommalla Airbussilla Singaporeen 11h, jossa tunnin välilasku ja vielä reilun tunnin lento Jakartaan.9.3.2011 Saavuimme Jakartaan Soekarno-Hattan kentälle paikallista aikaa 17:50 (+5 tuntia Helsingin aikaan), juuri auringon laskiessa. Vaihdoimme terminaalia ja meillä oli 7 tunnin odotus sisämaan lennon lähtöön.
10.3.2011 Klo 01:30 lähti Lion Airin reilun 4 tunnin lento kohti Ambonia, jonne saavuimme auringon noustessa klo 7 paikallista aikaa. Ambonin aika on 2 tuntia Jakartaa edellä (+7 tuntia Helsingin talviaikaan). Taksilla 15 min matka hotelli Aston Natsepaan, jossa yövyimme.
11.3.2011 aamupäivällä MSY Seahorse ankkuroitui hotellin edessä olevalle lahdelle. Puolenpäivän aikaan meidät noudettiin kamoinemme hotellin hiekkarannalta veneillä ja siirryimme laivaan.
11-22.3.2011 vietimme MSY Seahorsella 11 yötä, ja varsinaisia sukelluspäivä oli 10 sekä tulopäivän testisukellus. Risteilyn reitti vei meidät 1000 km merimatkan kohti Papuan luoteiskärkeä.
22.3.2011 MSY Seahorse toi meidät Papua Paradise Resortin edustalle, ja meidät vietiin veneillä resortin laituriin. Ensimmäisenä päivänä meillä oli yksi paikallinen sukellusretki. Vietimme siellä 2 yötä.
23.3.2011. Meillä oli retki vesiputoukselle mangrovesuiston ja sademetsän halki Batantan saarella. Kävimme myös paikallisessa Yensawain kylässä.
24.3.2011. Aamupäivästä meitä lähdettiin viemään resortin moottoriveneellä Sorongiin, jonne oli 70 km merimatka idän suuntaan. Venematka taittui kahdessa tunnissa. Laiturilta meidät vietiin takseilla lentokenttähotelliin (Meridien Sorong), jossa odottelimme parisen tuntia koneen lähtöä. Sitten takseilla itse lentokentälle, jossa odottelimme vielä toiset pari tuntia myöhässä olevaa Merpati Airlinesin konetta. Lopulta klo 16:30 pääsimme lentoon ja Makassarissa konetta vaihtaen saavuimme Jakartaan klo 21. Sheraton Bandanera hotellin bussi haki meidät ja yövyimme siellä.
25.3.2011. Aamu- ja iltapäivän vietimme Sheratonin uima-altaalla ja saunassa. Iltapäivästä hotellin bussi vei meidät lentokentälle. Turkish Airlinesin lento Singaporen kautta Istanbuliin lähti täsmällisesti aikataulussaan klo 19:30.
26.3.2011 Saavuimme aamuviideltä Istanbulin kentälle. Viiden tunnin odotuksen jälkeen vielä lento Helsinkiin jossa perillä klo 14.

Matkan kulut

Matkan kallein komponentti oli MSY Seahorse aluksen maksu, johon kuului:

Risteily Ambonista Soronghiin, 11 yötä, 1000 km
kaikki sukellukset, opastukset, ilmatäytöt, 11 litran alupullot, painot
kaikki ateriat ja alkoholittomat juomat
retket maihin

	EUR
liveabord, MSY Seahorse, per nokka	2 733 €
lennot Hki-Istanbul-Singapore-Jakarta meno/paluu, Turk Hava Yollari	859 €
lento Jakarta-Ambon, Lion Air	125 €
ylipainomaksut, Lion Air, per nokka 2 kg	5 €
lento Sorong-Makassar-Jakarta, Merpati	143 €
taksi Ambonin lentokentältä hotelliin, per nokka	4 €
Ambon, Aston Natsepa hotel, 1 yö	30 €
Papua Paradise resort, 2 yötä + retki	265 €
Papua Paradise, 1 sukellus	46 €
Papua Paradise – – Sorong venekuljetus	86 €
Jakarta, Sheraton Bandara, 1 yö	52 €
Raja Ampat luonnonpuistomaksu	39 €
Tipit laivan miehistölle	83 €
Lentokenttävero Jakarta sisämaa	4 €
Lentokenttävero Sorong	1 €
Maastapoistumisvero, Jakarta	12 €
Viisumi Indonesiaan	19 €

KAIKKI KULUT YHTEENSÄ	4505 €

Näihin kuluihin ei sisälly seuraavat:

Oluet laivalla, resortissa, hotelleissa (noin 100€)
Illallinen Ambonissa (20€)
Illallinen ja lounas Jakartassa (30€)
Lounas Sorongissa (20€)
välilaskuilla ruoka ja juoma (20€)
riuttakoukku ja pointteri (20€)

Valokuvat:

Sukellusvalokuvat on enimmäkseen kuvattu Canon 7D kameralla ja seuraavilla objektiiveilla tilanteen mukaan:

Tokina AT-X 10- 17/3.5-4.5 DX Fisheye
Sigma 17-70mm f/2.8-4 DC Macro OS HSM, Canon AF
Canon 60mm EF-S

Kamera oli sukelluksilla Ikeliten FL-mallin sukelluskotelossa 6871.07, ja laajakulmiin 8” domeportilla, makroissa flat-portilla. Salamalaitteina 2 kpl Ikeltie DS161, yksi oikealla ja toinen vasemmalla, sähköiset synkkajohdot. Salamat Stix kellukevarsissa, tilanteen mukaan yksi tai kaksi 12” vartta per puoli. Enimmäkseen kuvattu CR2-tiedostoina, jotka jälkeenpäin kehitetty JPG-tiedostoiksi. CR2:ia on 3118 kpl ja tilaa ne vievät yli 90 GB.

Sukelluskuvat:

Sukelluskuvat

linkkit:

https://leiman.kuvat.fi/kuvat/Sukellus-SCUBA/2011/2011+Raja+Ampat+Indonesia/2011+Indonesia+kaikki/

Matkakuvat

tai https://photos.leiman.fi/raja_ampat_2011

Osallistujat

Hannu Kuosa, matkan järjestäjä
Kari Rautuoja
Merja Rautuoja
Olli Eeronheimo
Veli-Pekka Paatero
Ian Leiman
Jani Rössi
Raimo Ramstad
Antti Glad
Tapio Heiskanen
Kai Vorma
Kaisa Paatero
( ~~Heli Pousi ),~~ perui viime hetkellä ei tullut mukaan

tiistai 8.3.2011

Minna vei minut kentälle hyvissä ajoin klo 11:30 lähdettiin ja kentällä ennen 12. Kirjasin kamat sisään ja vaaka näytti 14 + 15 kg ruumaan menevistä laukuista, joten ei ongelmaa. Minna piteli käsimatkatavaralaukkuani, joka painoi 16 kg kameroineen päivineen.

Turkish Airlinesin lento Istanbuliin lähti ajallaan ja saapui ajallaan. Lennolla OK tarjoilut ja ruokakin oli hyvää. Istanbulissa meillä oli pitkä välilasku, joimme erinäiset 0.7 litran tuopit paikallista Efes kaljaa, söimme ja käytiin tax-freessa. Istanbulin kenttä vaikutti modernilta ja siistiltä. Hyvissä ajoin sitten siirryimme lähtöportille, ja ison koneen lastaus kestikin yllättävän kauan. Edessä 10 tunnin lento Singaporeen. Yritin nukkua mahdollisimman paljon, mutta mitään hyvää unta se ei ollut. Penkit ei olleet onneksi niin kamalan ahtaat, ja viihdejärjestelmä toimi hyvin. Ruokaa ja juomaa tarjottiin riittävästi ja ruoka oli taaskin ihan hyvää.

keskiviikko 9.3.2011

Singaporeen saavuimme iltapäivällä, jossa tunnin välilasku, kävimme terminaalissa kääntymässä. Sitten reilu tunnin pyrähdys ja Saavuimme Jakartaan juuri hieman ennen auringonlaskua.

Jakartassa viisumin sai melkein heti, kamatkin tulivat hyvin pian ja kaikkien laukut saatiin ulos nopeasti. Tullista myös päästiin saman tien läpi, joten toiminta Jakartan oli todella vauhdikasta. Monet vaihtoivat rahaa vielä, Eurolla sai 12000 Rupiaa kentän vaihtopisteissä. Terminaalista ulos päästessä klo 19 maissa oli kumminkin jo pimeää.

Lion Airin terminaali oli toisessa päässä kenttää kuulemma 4 km päässä. Otimme lentokenttäbussin, johon olikin iso operaatio saada kaikki kamamme mahtumaan. Lion Airin terminaaliin päästyämme Hannu huomasi unohtaneensa kameransa bussin hattuhyllylle. Hannu sai lopulta taksilla bussin kiinni ja kamerat löytyivät onnellisesti. Olimme niin aikaiseen terminaalissa että check-in ei heti onnistunut, mutta lopulta saimme ryhmänä tsekattua sisään. Ylipainoa meillä on 25 kg, kun koko ryhmälle oli sallittu 10*25 = 250 kg. Siitä saimme pulittaa 560 tuhatta Rupiaa. Ennen portille pääsyä sai vielä pulittaa 40 tuhannen lentokenttämaksua. Suurin osa terminaalin kaupoista ja ravintoloista oli klo 21 jo kiinni, mutta yhden kuppilan löysimme, josta sai paikallista murkinaa pahimpaan nälkään. Kone Amboniin lähti vasta 01:30, joten aika tovin saimme tylsässä terminaalissa odottaa. Itse otin, tai yritin ottaa, tunnin tirsat kovilla metallipenkeillä.

torstai 10.3.2011

Lopulta Lion Arin kone Amboniin lähti klo 01:30.

Perille Amboniin saavuimme auringon noustessa. Kamat saatiin ulos ja paikallinen poliisi kirjasi passeistamme tiedot ylös. Koko operaatio meni nopeasti ja sujuvasti Taksit roudasivat meidät kamoinemme Hotellille, Aston Natsepaan, joka sijaisti 25 min ajon päässä itään kentältä.

Pääsimme melkein heti huoneisiin ja ehdimme vielä aamupalallekin. Kaikilla oli kova nälkä ja söimme hyvällä ruokahalulla koko buffetin tyhjäksi pariin kertaan.

Ja sitten olutta, ja uima-altaalla makailua. Lopuksi ja kaikesta varoittelusta huolimatta tietysti poltin itseni auringossa altaalla. Tosin sen huomasin vasta myöhään illalla.

Testailimme altaalla kamerasettejä, ja itsekin sain oman setin kasattua. Olin lentoa varten purkanut kaiken atomeiksi asti, joten kokoomista riitti. Mutta hyvin sen sai sitten kasaan.

Jani oli tilannut hierojan, joka saapui 18 jälkeen, ja päätin että minäkin otan hieronnan. Janin naishieroja soitti paikalle kaverinsa, ja niin saimme Janin kanssa melkein tunnin hieronnan omassa huoneessa. Käsittely maksoi 300 tuhatta per nuppi. Hotellin hinnastossa oli kyllä 200 tuhatta, mutta tytöt väittivät tehneensä vähän pidemmän käsittelyn. Mä maksoin nämä, ja matkan jälkeen Jani ei sitten maksanut omaa osuuttaan, joten kaikki meni mun piikkiin lopulta.

Klo 20 maissa vasta menimme Janin kanssa syömään illallista. Otin paikallista kalakeittoa, ja kalaa liemessä. Tosi tosi tulista, mutta hyvää ja alkuperäisen oloista. Ravintolassa paikalliset viettivät samaan aikaan karaoke-iltaa. Klo 22 nukkumaan, ja taju lähti saman tien.

perjantai 11.3.2011

Heräsin aamulla klo 8 aikaan valoon, ensimmäinen kunnolla nukuttu yö pariin päivään, olo oli melko paljon virkeämpi kuin eilen. Söimme tukevan aamuisen, sitten kaikki laukut taas pakaten ja hotellin aulaan odottelemaan veneelle noutoa. Maksoin laskun meidän huoneesta, 140 tuhatta Rupiaa kahden henkilön kaljoista ja illallisesta ja eilisestä aamupalasta.

Klo 11 maissa havaittiin MSY Seahorse lahdella hotellin edustalla, ja pian sieltä lähetettiinkin veneet meitä noutamaan. Hotellilla ei ollut kunnon laituria, joten veneet tulivat hiekkarannalle, josta kahlasimme isompaan alumiiniveneeseen. Hotellin porukat toivat kaikki laukkumme rantaan, josta ne roudattiin kumiveneeseen. Tuossa tuokiossa olimmekin MSY Seahorsella.

Ensi alkuun porukka alkoikin viritellä sukelluskamoja kuntoon. Ja vasta sen jälkeen valtasimme hytit. Sitten olikin heti lounas: keittoa, tukeva annos spagetti bolognesea ja hedelmiä.

Yleensä tulopäivänä ei sukelleta, mutta meille järjestettiin check-dive, jolle pääsimme lähtemään klo 15-15 maissa. Sukellus oli aivan viereen Ambonin saaren itäpäässä olevan niemen kärkeen, jossa ei kuulemma oltu ennen sukellettu eikä opas tiennyt mitä siellä on. Löytyi sieltä kumminkin ihan kelvollisen oloinen riutta jossa oli koralleja ja pienempää kalaa. Näkyvyys ei ollut aivan huippua, ehkä 15…20 metriä ja vedessä paljon höttöä. Mutta saipahan sukelluskamat ja kameran testattua, ja kaikki toimi OK. Laitoin sukellukselle Sigma 17-70mm linssin ja kuvailin enimmäkseen koralleja.

Painotus: vasemmassa taskussa 4*750 g ja oikeassa 3*750 g = 5250 g. Aika sopivan oloinen painotus, tosin ehkä hiukan voisi lisätä, pinnan alle ei päässyt kovin nopeasti ja vajoaminen hidasta. Dyykin lopulla liivi aivan tyhjänä tosin vielä pysyi pinnan alla.

Laivan omistaja espanjalainen “Txus” (oike nimi Jesus) tai “Boss” komensi laivaa, ja piti miehistön tiukassa kurissa ja laivan moitteettomassa kunnossa. Hän myös joskus tuli sukelluksille mukaan, mutta vain omaksi huvikseen ja meni omia reittejään. Joskus pöristeli skotterillaan pitkin riuttoja. Txus myös joskus kokkaili keittiössä, ja oli selvästi kulinaristi, ja näki paljon vaivaa hankkiakseen laivalle parhaat mahdolliset ruoka-ainekset. Laivan keittiössä mm. leivottiin leivät, kakut ja leivokset itse. Bossi asusi laivan isoimmaissa ja hienoimmassa hytissä laivan perällä, ja kaksi sukellusoppaista Celso ja Cici samalla kannella.

Sukellusoppaamme olivat pääopas Celso, espanjalainen hiukka äreä “I’m in a bad mood in the mornings”, mutta pätevän oloinen. Liikkui sukelluksilla hitaan rauhallisesti, ei hirveästi näytellyt kaloja. Indonesialainen “Ungke”, joka oli tosi innokkaasti etsimässä ja näyttämässä kaikkea mahdollista, ja katsoi tarkkaan kaikkien perään. Tosi avulias myös pinnalla. Melkein opas “Cici” nuori indonesialainen nainen, joka enimmäkseen hölmöili pinnan alla, ja kikatteli laivassa. Näytti melko ilmeiseltä, että Cici oli Bossiin nainen ja vain sen takia mukana, mutta suhde pidettiin kyllä tiukasti salaisena.

Vene lähti ajamaan koti itää, Nusa Laut saarta kohden. Saavuimme sinne vasta myöhään yöllä kun olin jo unessa. Matkalla näimme isoja salamoita etelän/idän suunnassa.

Kameran liikutteluun oli hyvä palvelu. Ensin kokosin kameranhuoneessa setin kasaan, ja roudasin sen sukelluskannelle, jossa setti laitettiin nimelläni varustettuun kamerakassiin. Siitä sen sitten miehistö kuljetti veneeseen, josta kamera sitten ojennettiin minulle veteen. Sukelluksen lopulla kamera nostettiin kädestäni vedestä kassiin, ja kassi kannettiin sukelluskannelle rinse-tankkien vierelle. Itse sain sitten hoitaa kameran huuhtomisen makealla vedellä. Sukelluskannella on iso pöytä pyyhekin varustettuna, jossa kamerastin sitten sai kuivata. Ja sitten takaisin kamerahuoneeseen, jossa setin saattoi huoltaa kuivassa tilassa ja laittaa akut lataukseen. Erinomaisen toimiva järjestely.

Antilla oli uusi kameraviritys, ja valitteli sen raskautta. Viritin hänelle Stix-kellukkeista bungee-narulla vähän kellutusta (4 jumbo palaa, joita en välttämättä itse tarvinnut.

Illallinen klo 19 maissa: keittoa, kanaa ja suklaakakkua.

Kotimaasta kantautui uutisia, että Japanissa ollut suuri 8.9 Richterin järistys ja isoja tsunameja varoitettu Tyynen valtameren alueelle. Meillä ei kumminkaan mitään tsunamia havaittu.

Nukkumaan klo 20:30, olin tosi väsynyt. Muistin vasta nukkumaan mennessä ottaa päivän Malarone-pillerin.

lauantai 12.3.2011

Sijainti Nusa Laut NE-corner, 3° 38′ 40″ S, 128° 47′ 16″ E. Ameth villagen edustalla.

Heräsin jo neljän maissa, ja yritin saada vielä unta, mutta klo 5 annoin periksi ja nousin ylös kirjoittamaan. Kukaan meidän porukasta ei ollut vielä hereillä, veneen miehistö vaan aloittamassa aamupalan tekemistä ja muita aamutoimiaan.

Kännykkä ei ollut hytissä saanut signaalia, mutta yläkannella sain sen toimimaan kunhan etsin manuaalisti verkkoja ja käynnistin rakkineen kerran uudestaan. Tuli pari viesti missä kyseltiin oonko vielä hengissä, kun Japanissa oli ollut paha tsunami. Sain vastaukset menemään pienehkön kännysäätämisen jälkeen. Verkko näkyy tässä kohtaa planeettaa vain pätkittäin.

Klo 6:30 muilla herätys ja pian salonki täyttyikin porukoista. Aikaisin aamulla on pikku-aamiainen: kahvia, leivonnaisia, paahtoleipää, hedelmiä. Klo 7 aloitetaan sukellus.

Sukellustietokoneet Suomen ajassa, samoin Canon Ixus iltapäivään asti, ja 7D eiliseen iltapäivään asti. Sigma 17-70mm linssillä kuvasin koko päivän, ensimmäisen dyykin 2x 12+12 tuuman salamavarsilla.

lauantai 12.3.2011, 1. sukellus

Eka sukellus klo 7. Tarkoitus oli sukeltaa Nusa Laut, Ameth Knoll, virran piti olla myötäsuuntaan etelästä pohjoiseen, mutta se olikin pohjalla vastaan, joten käytännössä päädyimme Sandy Slopen alueella emmekä päässeet vastavirran takia kummulle (knoll). Ilma kului nopeasti, ja sukellusajat jäivät 30…40 min luokkaan. Enimmäkseen kovaa korallia, jotain viuhkoja ja pehmeitä koralleja ja hiekkapohjaa. Aika vähän kalaa. Kamerasetin käsittely pitkillä salamavarsilla kovassa virrassa varsin hankalaa.

Ennen toista sukellusta tein kamerasettiin säätöä ja otin toiset 12″ varret pois, eli vain yhdet 12″ jäivät. Molemmissa varsissa 3 jumbopampulaa plus kameran päällä kaksi, eli yhteensä 3+2+3 = 8 jumboa. Setti lievästi positiivinen. En ottanut kamera kotelosta enkä ladannut salamoita.

Lisäsin toiselle dyykille yhden vajaan kilon painon oikeaan taskuun. Nyt joutui täyttämään jo liiviäkin, joten ehkä aavistuksen turhan raskas painotus.

Sukelluksen jälkeen aamupala. Olin tilannut munakkaan, mutta en tajunnut, että kaikki muukin pitää tilata etukäteen, huomista varten täytyy tilata enemmän kaikkea.

lauantai 12.3.2011, 2. sukellus

Toinen sukellus klo 10:30, Ameth Wall. Jyrkkä seinämä, jota vedimme etelään päin, ei virtausta juurikaan. Kaikenlaista korallia, runsaammin kalaa, enimmäkseen pientä ja keskikokoista. Pääsimme melkein tuntiin, mutta kaikilla pullot lähes tyhjät lopussa, itselle jäi 20 bar.

Otin kameran kotelosta kuvien lataamista varten ja vaihdoin akun. Salamoita en ladannut. Korvat huuhdoin Otiborinilla, kuten kaikkien sukellusten jälkeen.

Lounas klo 12:30. Salaattia ja tonnikalaa, hedelmiä.

lauantai 12.3.2011, 3. sukellus

Ennen dyykkiä säädin sukellustietokoneiden kellot paikalliseen aikaan. Aikaero Suomen +7 tuntia. eli GMT+9 Tokion aika. Samoin läppärin aikavyöhyke korjattu.

Kolmas sukellus klo 14. Sukelsimme sen alueen mitä aamulla piti, eli kumpareen ympäri. Virtaa oli hiukan pohjoisesta etelään, jonkun matkaa mentiin lievään vastavirtaan ja sitten viran mukana. Todella monipuolisesti kovia ja pehmeitä koralleja, ja paljon kalaa, isoja parvia. Hyvä näkyvyys ja hyvä valo kuvaamiseen.

Sukelluksen jälkeen otin kamerasetin kokonaan auki ja laitoin kaikki akut lataukseen. Kokeilin toisen salaman akkuun Grapunerin laturia asetuksella 1.5A/10mV, mutta Ikeliten oma laturi latasi akun nopeammin, eli latausvirta pitäisi olla isompi, tai delta-V pienempi, tai molemmat.

Laiva lähti heti ajamaan kohti Bandasaaria 130 km päähän. Huominen ensimmäinen kohde P. Suanggi. Kapteeni näytti alueen merikorttia ja otin siitä muutaman kuvan. Saimme kaikki Raja Ampatin entrance-tagit. Latasin ensimmäisen kerran sukellustietokoneen lokit.

Iltapäivällä virittelimme Hannun videokameran ison näytön kaapelia. Hannu oli ostanut uuden näytön ennen reissua, joka ei sitten toiminutkaan. Kaapelin tarkempi analyysi paljasti että videojohto oli mennyt kutistussukan alla oikosulkuun. Oikosulun poisto sain näytön toimimaan, ja teippasin sen kiinni kotelon sisäpuolelle.

Ruokana brokkolikeittoa, gulassia ja mangomussea. Ruoan jälkeen muistin Malaronen.

Laiva ajoi koko yön Bandasaaria kohti ja meidän oli tarkoitus ankkuroida P. Suanggilla, mutta aallokon takia se ei onnistut, niin päädyimme aamuyöstä Pulau Runile. Nukuin alkumatkan huonosti konemelun ja aallokon takia, ja lisäksi olkapäätä ja lonkkaa särki.

Sunnuntai 13.3.2011

Heräsinkin tällä kertaa vasta klo 6, juuri kun auroinko nousi. Hieno auringonnousu. Tosi kiire päivä. Aamusta olimme ankkurissa Pulau Run saaren pohjoispuolella ja sukelsimme saaren pohjoisreunan. Virtaus lännestä idän suuntaan, eli mentiin riutta oikealla puolen. Jyrkkä seinämä joka putosi 5 metrin tasanteelta syvyyksiin, aloitimme 20 metristä. Kuvasin Sigma 17-70mm linssillä ja lyhyillä varsilla. Hieno seinämän ja paljon kovaa ja pehmeää korallia sekä pienempää kalaa. sijainti. 4°32’25.00″S, 129°40’30.00″E

Sukelluksen jälkeen kunnon aamiainen, ja sitten vaihdoin kameraan makrolinssin, jota halusin kokeilla. Käytin samoja lyhyitä varsia kolmilla jumbopampuloilla, ja setti oli lievästi positiivinen, mutta käsittely pinnan alla OK. Laiva siirtyi Run saaren eteläpuolelle, ja vedimme etelänpuoleista seinämää, riutta oikealla puolen. Virta oli varsin voimakas ja vain muutamiin kohtiin pystyi pysähtymään kunnolla. Makron käyttö oli hankalaa, mutta sain kaikenlaisia otoksia kumminkin. Lopussa pääsimme tasanteelle 5 metriin, jossa ei juuri virrannut ja palasimme toiseen suuntaan. Hieno seinämän tämäkin, mutta ei mitään erikoista. sijainti 4.34.7, 129.40.9.

Sitten lounasta, ja vaihdoin kameraan Tokina 10-17mm kalansilmän, ja sille portin domeen ja lisäsin toiset salamavarret joihin laitoin jumbo+large pampulat. Laiva siirtyi Ai saaren edustalle ja sukelsimme taas yhden jyrkän seinämän. Tässä ei ollut juurikaan virtaa, mutta seinämä oli täynnä hiekkaa, eikä niin huippu. Siellä oli paljon isoja viuhkakoralleja. sijainti 4.30.56, 129.45.42.

Sitten laivan lähti ajamaan kohti Banda Neiraa ja ajoimme tulivuoren pohjoispuolelta sisään. Klo 5 ehdimme rantaan katsomaan Banda Neiran kylää, linnoitusta ja pääkatuja. Kirjoitin Bandasaaren historiasta oman artikkelin.

Sitten auringon laskettua teimme Ollin ja Janin kanssa pikaisen yösukelluksen. Lava Flow, eli vanhan 80-luvulla purkaantuneen laavakentän päällä oli kasvanut kovaa korallia ennätysnopeasti. Aika ankean näköinen paikka vieläkin. Kuvasin pienellä Ixuksella vaihteeksi.

Sitten illallista, jonka jälkeen olin aivan poikki ja sitten nukkumaan. Laiva jäi yöksi ankkuriin Banda Neiran satamalahdelle, jossa oli tosi tyyntä, yö oli tähtikirkas ja puolikuu paistoi ylhäällä taivaankannella. sijainti 4.31.5, 129.53.37.

Maanantai 14.3.2011

Heräsin jo klo 5, aikaeroon en ollut vielä tottunut. Latasin läppärille eilisen päivän loput kuvat, kirjoitin päiväkirjaa, ja vaihdoin kameran domeen pitkän portin Sigmaa varten, sekä salamavarret lyhyempiin. Eilisen päivän kokemus kaikilla linsseillä antoi tuntuman että se Sigma 17-70mm on kaikkein kätevin ja yleiskäyttöisin ja laadultaan riittävän OK, eli varaan Tokina kalansilmän ja Makron vain “tositarpeeseen”.

Klo 6 laiva lähti ajamaan ulos Banda Neiran sisälahdelta kohti Banda Besar saarta. Porukka alkoi itsekseen heräilemään 6:n jälkeen ja 6:30 virallinen herätys. Laiva ankkuroitiin Banda Besarin pohjoiskärkeen. GSM kenttää hyvin tässä kohdassa vielä, operaattori IND XL. Sijainti 4.30.39 s, 129.56.12 e.

Ensimmäinen sukellus 7:00, “Fallen Tree” sukelsimme 25 metriin, jossa luola johti riuttaseinämän läpi, ja sukelsimme siitä toiselle puolelle (swim through). Ollin kanssa menimme sen kaksi kertaa edestakaisin. Toisella puolen jyrkkä seinämä, jota tulimme pikkuhiljaa ylöspäin. Tosin hyvä näkyvyys eikä juuri virtausta. Linssinä Sigma 17-70mm ja lyhyet varret. Sukelluksen jälkeen kameran akun varaus 80% ja salamat 2/3, joten jätin kameran koteloon. Sitten aamupala.

Opas oli huomannut, että painemittarin letkuni vuosi. Tarkistin asian ja letkussa oli pullistuma paineenalentajan päässä. Vaihdoin tilalle varaletkun. Ilmeisesti kun olin pitänyt Cobraa klipattuna kameraan, niin letku oli taipunut kameran viemänä liikaa. Letkun vaihdon takia ei jäänyt aikaa lepäämiseen.

Toinen sukellus klo 10:30. Meidät vietiin veneellä kauas ulos Batu Kapalin kivelle (= boat rock, kivi näyttää veneeltä), jossa merenalainen pinaakkeliryhmä. Pudottauduimme 35 metriin (vahingossa siis koska tankissa 32% Nitroksia jossa max. sukellussyvyys 33 m) ja kiersimme pinaakkelit vastapäivään eteläreunasta alkaen. Lopuksi kanavan ylitys kiven luona olevalle matalikolle. Virtaus oli paikoin aika kova etelästä pohjoiseen, ja räpylöintiä sai tehdä aika tavalla. Olli ei huomannut, että lähdin ylittämään kanavaa joten joudimme erilleen. Paljon kalaa, ja pinaakkelit täynnä upeita tynnyrisieniä ja viuhkakoralleja. Hieno paikka, mutta virtaus teki kuvaamisesta paikoin hankalaa. Sijainti suunnilleen 4.27.40, 129.56.12.

Lounas 12:30, Avocadosalaattia, possua tulisessa mustapippurikastikkeessa ja pastaa, hedelmiä.

Laiva jatkoi matkaa klo 13:40, kun Cici oli saanut tuoreet tonnikalat hankittua maista. Edellisenä päivän tonnikalaa ei ollut, koska kalastajat eivät uskaltaneet aiemmin tsunamin pelossa ulkomerelle. Ollin kanssa hankimme pointterit ja riuttakoukut.

Kolmas sukellus klo 15. Pulau Hatta, “Hole in the wall”, riutan reunalla iso reikä josta sukellettiin läpi 20 metriin. mielettömiä koralliviuhkoja, ja tynnyrsieniä, henkeäsalpaavan hienoja maisemia. Paljon kalaa, isoja parvia, leaf scorpionfish ja tavallinen skorpionikala. Hieno sukellus mutta piti lopettaa 60 minuutissa koska laivan piti päästä jatkamaan matkaa kohti Koon saarta, jonne 15 tunnin matka.

Dyykin jälkeen hieno auringonlasku kun laiva jatkoi matkaa kohti itää. Illallinen 19:30, brokkolikeittoa, kasvislasagnea, creme caramel.

Tiistai 15.3.2011

Nukuin hyvin ja heräsin vasta klo 6:30. Laiva oli saapunut Pulau Koon edustalle, jossa sukelsimme koko päivän kolme kertaa nopeasti putkeen, ja myöhäinen lounas vasta vikan sukelluksen jälkeen, koska sitten tekisimme reitin pisimmän siirtymän kohti Raja Ampatin eteläpuolta Misoolin saaren eteläiselle saaristoalueelle.

Pulau Koon saaren etelä…itäpuolella oli riutta, jossa syvyyksiin putoavaa seinämää ja 10…5 m syvyydellä loiva hiekkatasanne, jolla paljon korallikumpareita (bommies). Virta oli keskimääräisen voimakas etelästä pohjoiseen ja joka sukellus aloitettiin alavirraalta ja virtasukelluksena (drift dive) kohti tasannetta, jossa oli heikompi virta. Suurin osa porukasta (kuten minä) oli hankkinut virtakoukut (reef hook) ja teräspuikon (pointer). Kaikki sukellukset aika samanlaisia. Seinämää pitkin syvemmältä ylöspäin, seinämällä paljon hienoja pehmeitä koralleja, viuhkoja ja virrassa pienempää ja keskikokoista kalaa. Muutama Pygmy Seahorse bongattiin viuhkakoralleista, ne olivatkin todella pieniä, vain millin pari korkuisia, mutta Sigman 70 mm polttovälillä niistä sain jonkunmoisia kuvia. Kuvasin koko päivän Sigma 17-70mm linssillä enkä avannut kameraa koko päivänä. Viimeisellä sukelluksella kokeilin ottaa vähän videopätkiä ja manuaalisella valkotasapainolla ilman salamaa.

Paikka oli täynnä keltaisia saniaisen näköisiä korallipuskia, joihin oli helppo vahingossa sohaista, ja niin minäkin nilkkojen paljaan aleen onnistuin niihin polttamaan, oikeaan nilkkaan tuli ikävän näköistä kutiavaa ihottumaa. Niihin olisi pitänyt laittaa etikkaa heti polttamisen jälkeen.

Koko päivä oli pilvinen ja sateli vähän, joten ulkona ei hirveän paljon voinut olla. Sukellusten väliin jäi tosin vähän pinta-aikaa, joten päivä meni tosi nopeasti. Viimeisen sukelluksen jälkeen jatkoimme matkaa, ja näimme delfiiniparven laivan vierellä juuri enne auringonlaskua. Idässä näimme valtavan sadealueen, jolla pyöri pieni tornado hetken.

Illallinen oli maissikeittoa, gulassia ilman suolakurkkua ja tiramisuleivos. Illallisen jälkeen katsottiin Voden video Islannista, jonka jälkeen porukat menivät nukkumaan.

Keskiviikko 16.3.2011

Aamulla heräsin taas 6:30 ja olin nukkunut yön aika hyvin. Laiva oli saapunut Misoolin. Nopea pikku aamupala: hedelmiä, leivosta, kahvia.

Klo 7:00 eka sukellus, Karang Bayangan, joka on merenalainen pinaakkeli, nousee eteläpäässä 5 metriin, ja pohjoispäässä harjanne noin 20 metrissä. Virtaus oli etelästä pohjoiseen, paikoin länteen ja hyvin hento ja pysähteli monessa paikkaa syvemmällä. Aloitimme siis eteläpäästä ja kiersimme pinaakkelin itäpuolelta, kohti pohjoista harjanteen päähän. Matkan varrella valtavasti pehmeitä koralleja, kalaparvia, isompia kaloja kuten Napoleon Wrasseja, Barrakudia ym. Muut ehtivät ennen minua harjanteen pohjoispäähän, jossa pyöri Mantarausku. En aivan ehtinyt näkemään Mantaa kunnolla, muuten kuin matkan päästä, enkä saanut kunnon kuvia. Hannu ja Vode karkoittivat Mantan ja se lähti pois. Paluumatkalla harjanteella hienossa kohtaa leijonakala, ja Antti sai samassa paikassa minustakin hienoja kuvia leijonakalan kanssa. Pinaakkelin huipun takana toisella puolen nähtiin myös pienempi Manta vilaukselta. Joudun nousemaan kun ilmat kävi vähiin, mutta siellä nähtiin kuulemma vielä baby-Wobbegong. Kameraan olin laittanut eiliseen tyyliin Sigma 17-70 ja lyhyet varret. Hannu flodasi videokameransa, laivalla selvisi että linssiportti oli ollut hieman auki ja siitä tuli vesi sisään. Loppupäivästä Hannu vaihtoi toisen kameransa sisään.

Sitten aamiainen. Chicken porridge, munakas, pekonia, appelsiinimehua, paahtoleipää. Aurinkoinen aamu, puolipilvistä ja otimme vaihteeksi aurinkokannella vähän aurinkoa aamiaisen jälkeen.

Toinen sukellus klo 10:30. Jamur Boo saaren eteläpää, jossa kolme ikkunaa korkeimmalla kohdalla, pohjoisempana harjanne. Aloitimme itäreunalta ja sukelsimme harjanteen päähän, ja sitten harjanteen yläpuolta takaisin, ja sitten niille ikkunoille. Virta aika heikko. Isoimman ikkunan itäpuolella todella mahtava näkymä, jossa kaiken värisiä pehmeitä koralleja.

Lounas klo 13. Salade Nicoise, Soto Ayam, kalalla ja riisillä, hedelmiä.

Kolmas sukellus klo 14:40. Jamur Boo Timur saaren pohjoispään harjanne, jonka itäreunassa valtavasti kaikenvärisiä viuhkakoralleja, ja whippejä ym. Kuvasin Tokina 10-17mm kalansilmällä ja pitkillä varsilla. Hannu flodasi nyt myös videovalonsa, jonka avasin hänelle. Selvää syytä vuotoon ei löytynyt mutta O-renkaita epäiltiin, sisukalut täysin vettyneet.

Neljäs, eli yösukellus klo 18:30 samassa paikassa kuin toinen, eli Jamur Boo. Ennen sukellusta oli pitkään hieno auringonpaiste, ja sitten yllättäen trooppinen sadekuuro. Laiva jäi yöksi ankkuriin, sijainti 2.13.13 s, 130.36.56 e.

Torstai 17.3.2011

Ensimmäinen sukellus klo 7, “Gorgonian passage”. Toinenkin alus oli saapunut paikalle, ja vaikka olimme ensin paikalla, nekin änkesivät samalle kohteelle. Sukelluksen lopussa törmäsimmekin niihin. Tässä oli 50 m leveä kanava, jonka pohja 18…25 metrissä, molemmin puolin viuhkakorallia. Lievä virtaus etelästä pohjoiseen, ja pudottauduimme pohjalle, menimme virran mukana pohjoiseen vasemmalla laidalla ja pikkuhiljaa vasemman laidan seinämää ylöspäin. Viuhkakoralleja oli tosiaan valtavat määrät, kaikenlaisia ja kaikenvärisiä, ja valtavan kokoisia. Kaikenkokoista kalaa myös. Sigma 17-70mm jolla kuvasin enimmäkseen laajakulmalla, joka kohtuullisesti kyllä riitti isoihinkin viuhkoihin. Kalansilmää olisi tosin tarvittu kaikkein isoimpien kohdalle.

Laiva siirtyi, uusi sijainti 2.13.2 s, 130.33.1 e.

Toinen sukellus klo 10:30, “Nudi Rock”. Kaksi kiveä veden alla, joiden välissä kanava, kohtuullinen virtaus. Ensimmäisellä kivellä olimme melko lyhyen aikaa matalassa, sitten ylitimme kanavan ja menimme toiselle kivelle, jossa valtavat määrät ihan kaikkea. Siellä myös virtaus kasvoi ja työnsi meitä ylöspäin rinnettä, paikoin eteneminen vaati ponnistelua. Otin mukaan myös Ixuksen ja 7D:n Sigma 17-70:llä, ja kokeilin rinnakkain kuvata samoja kohteita molemmilla, että näkisi eron niiden välillä. Aika äkkiä vaan huomasi, että Ixuksella ei kertakaikkiaan vaan kuvata samoja kohteita kuin 7D:llä. Ixuksen kuva ei ole tarpeeksi laajakulmainen ja näyttää todella kapoiselta domessa olevan 17mm rinnalla, ja toisaalta makrojen suhteen ero on myös mieletön. Ixuksen salamalla ei juuri mitään tuossakaan vedessä tehnyt, kun taas isot salamat varsien päässä toimivat joka paikassa. Ixuksen säädöilläkään ei juuri tehnyt mitään siihen verrattuna mitä 7D:llä pystyy tekemään. Ero näiden kahden välillä on siis valtava.

Kolmas sukellus klo 14:30, “Fiabacet pinnacle”. Kokeilin vaihteeksi Canon 60 mm macrolla kuvaamista, ja näpsin kuvia kaikenlaisesta pienestä. Macrossa on vielä opettelemista, ja kovin montaa hyvää kuvaa en saanut. Tämä oli pinaakkeli jossa paljon taas kaikenlaista ja kevyt virtaus, joka ei muuten haitannut paitsi makrojen kuvaaminen paikallaan oli hiukka hankalaa.

Todella hieno auringonlasku pilvien läpi, vaihdoimme paikkaa hienon näköisen saarijonon eteen johon ankkuroitiin yöksi. Sijainti 2.0.45 s, 130.37.44 e.

Neljäs eli yösukellus, piti olla “Razor rock”, mutta virtauksen takia vaihdettiin viime hetkellä paikkaa. Seinämä saaren juuresta. Valtavasti kaikenväristä ja kaikenlaista korallia, mieletön väriloisto. Jätin edelliseltä sukellukselta makrolinssin ja opettelin makroilua lisää.

Illalliseksi sienikeittoa, häränlihapihvi, suklaakakkua.

Perjantai 18.3.2011

Ensimmäinen sukellus klo 7, “3 sisters”. Kaksi korkeaa luotoa, joiden välissä kapea kanava. Voimakas virtaus pohjoisesta etelään, ja meidät pudotettiin ylävirrasta luotojen eteen kanavan kohdalle, nopeasti seinämää alas 25 metriin. Näkyvyys huono ja hämärää koska pilvinen aamu. Todella voimakas virtaus kohti seinämää ja kanavan suu-aukkoa kohden. Liivi piti päästää tyhjäksi että pystyi vastustamaan virran nostetta. Opas näytti skoripionkalan 25 metrissä, mutta kuvaaminen virrassa hankalaa, ja lisäksi automaattivalotus ei käytännössä toiminut, vain manuaalisäädöt. Nousin nopeasti 15 metriin ja 15 min jälkeen opas johdatti kanavan suulle, joka nousi äkkiä 10 metriin. Todella vauhdilla mentiin kanavasta läpi ja kaarrettiin vasemmalle jossa virta vähän hellitti hetkeksi. Pidemmällä nurkan takana taas voimakkaasti nostava virtaus. Todella paljon kalaa, valtavasti erilaista pehmeää korallia, paljon anemoneja, vaiheeksi myös pieniä rapuja, joita ei aiemmin oltu nähty.

Laiva siirtyi uuteen paikkaan, Sijainti 2.11.43 s, 130.41.31 e.

Toinen sukellus 10:30. Uusi kohde jolla ei ole ennen sukellettu. Kapteeni Txus kävi mopolla tutkimassa sitä ennenkuin muu porukka lähti sinne. Iso vedenalalinen vuorenhuippu, jolla muutama pinaakkeli, ilmeisesti noin 5 erillistä, mutta kaksi isompaa, jotka nousivat noin 6 metriin, niin että niiden päällä pystyi tekemään dekot. Isojen pinaakkeleliden välissä 30 m leveä kanava, jonka pohja 18…15 metriä, ja overhangeja muutamat sekä pienempiä reikiä. Aloitimme pohjoispuolelta josta virta tuli ja kiersin isointa pinaakkelia ympäri, kävin kanavassa, ja overhangien alapuolilla. Kuvasin pienemmän reiän läpi kahta isoa sweetlippiä, jotka kiltisti pysyivät paikoillaan kuvataavana. Valtavia kalaparvia, fusiliereja, batfishejä, petokaloja joukossa ja järjettömät määrät pienempää kalaa. Näkyvyys ei kovin hyvin ja valo aika hämärää, eikä kaikki pehmeät korallit vielä auki. Silti todella upea paikka, ja suurinta osaa en edes kuvannut koska halusin vain katsella rauhassa ympärilleni.

Lounas 13:00, salattia ja eilen kalastajilta ostettua höyrytettyä kalaa. Meidän pöydässä oli punainen Coral Grouper, jonka liha oli tukevaa, valkoista ja aika rasvaista. Jonkun verran siian makuista, mutta paljon lihaisamman ja kosteamman makuista.

Kolmas, päivän viimeinen ja viimeinen Misoolin alueella. Klo 14:30. “Baby Rock”, aivan “Two Trees Rock”:in vieressä vasemmalla. Pinaakkeli, jonka eteläisellä ja läntisellä puolella paljon pehmeää korallia. Jonkunmoinen virtaus länteen ja ylös seinämää. Upea paikka, mutta sain pahan päänsäryn enkä pystynyt keskittymään kuvaamiseen kunnolla ja tulin vähän nopeammin ylös kuin olisi voinut. Kokokohta pari leijonakalaa vierekkäin. Veneeseen päästy otin särkylääkkeitä ja yritin torkkua aurinkokannella, kunnes tuli sade ja menin hyttiin nokosille. Heräsin illalliselle: tonnikalasushia, Chicken Villaroy, Crepe Suzette.

Kokosin Hannun HID-lampun, joka ei kuitenkaan herännyt henkiin. Upea melekin täysikuu ulkona, kuu paistaa aivan taivaanlaella.

Ei neljättä sukellusta sillä heti kolmannen jälkeen laiva jatkoi matkaa kohti pohjoista Mansuarille, jonne saavumme klo 5 aamulla. Tiedossa Mantojen puhdistuspaikka heti aamusta. Klo 22 nopeus 16 km/h, sijainti 1.25.47 S, 130.33.14 E.

Lauantai 19.3.2011

Aamulla saavuimme Mansuarin edustalle, tosi upea auringonnousu, ja ensimmäinen sukellus klo 7, “Manta Mantra”, hiekkapohjainen paikka jonne Mantarauskut tulevat puhdistettavaksi, oli tarkoitus nähdä mantoja. Odotimme pohjalla pitkään mutta mantat eivät ilmestyneet, joten kuvasin kaikkea muuta. Näin myös rapuja koloissaan, josta käsin napsivat kaloja syötäväksi, mutta hommaa oli mahdoton kuvata. Lopulta luovutettiin ja palattiin pinnalle ja syötiin aamiaista.

Aamupalan jälkeen uusi yritys klo 10 samassa paikassa, ja tällä kertaa mantoja alkoi ilmaantumaan, ja niitä riitti. Otin älyttömästi kuvia ja videoitakin, sukellusajaksi kertyi 70 min, silti jäi 60 bar jäljelle, koska paikka aika matala, noin 15 metriä ja oltiin koko ajan melkein samassa paikassa. Sukelluksen loppupuolella paikalle ilmaantui jonkun resortin päivävene, ja porukka sieltä kerääntyi taakseni rinkiin kun kuvailin mantoja välivedessä. En huomannut niitä heti kun olivat sinne ilmaantuneet pikkuhiljaa, kunnes niiden opas kilisytti tankkiaan ja huitoi minua pois tieltään. Kari näki että olivat näytelleet minulle selän takana nyrkkiä ja f-merkkiä jo pitkään. Joten päätin sitten häipyä kun yli tunnin olin niitä mantoja jo kuvaillut. Näkyvyys ei ollut hirveän hyvä, hiekkaa pöllysi vedessä koko ajan, mutta virtaus aika lievä.

Sitten lounasta, tosi hyvää Pasta Carbonaraa. Aurinkoinen ilma ja otin kannella vähän rusketusta. Jonka jälkeen siirryimme läheisen saaren rantaan, josta meidät vietiin “Citrus Ridge” paikalle, klo 14 sukellus. Aika hurja virtaus, ja kuvaaminen tosi hankalaa. Ei kovin hääppöinen riutta, jonkun verran värikkäitä pehmeitä koralleja parhaissa paikoissa, näimme kilpikonnan, merikäärmeen, ja wobbegongin kiven alla, jota oli melkein mahdoton kuvata. Riuttakoukulle oli käyttöä.

Iltasukellus jo klo 17, teimme sen pienen saaren laiturin alla, hienoja kuvausjuttuja, paljon nudibrancheja, lepakkokaloja, skorpionikaloja, kuvauksellinen paikka. Mandariinikalojakin olisi ollut, mutta mahdottoman ujoja eikä niistä kuvia saatu. Tunnin sukellus, ja veneelle takaisin juuri auringonlaskun aikaan, tosi upea auringonlasku pilvien taakse.

Illallinen Minestronekeittoa, possua, juustokakkua. Sen jälkeen salongissa katseltiin päivän kuvasatoa. Aikaisin nukkumaan.

Sunnuntai 20.3.2011

Herätys taas 6:30. Kamera koteloon, 17-70mm linssi, ja eka sukellus “Sardine Reef”. Aika heikko näkyvyys, paljon planktonia vedessä ja aika kova täyden kuun virtaus, syvemmällä kuvaamisesta ei tullut mitään ja riuttakoukulle oli käyttöä. Sinänsä olisi ollut hieno paikka, mutta kovin hääppöisiä kuvia ei tullut eikä mitään erikoisempaa pystynyt kuvaamaan. Riutan huipulla hankala tehdä edes dekoja.

Aamiainen ja vähän auringonottoa. Seuraava sukellus “Mioskon” nimisen pikkusaaren edessä riutta. Vähän kohtuullisempi virtaus ja nyt oli liikkuminen helpompaa. Pari Wobbegong mattohaita nähtiin, ja niistä kohtuullisia kuvia. Jättiläismäinen simpukka, jonka viereisen kiven juuressa Wobbegong, tosin pikkukalojen peitossa. Mielettömiä kalaparvia.

Lounaaksi Tonnikalasushia alkupalaksi, salaattia pastaa, hedelmiä. Auringon ottoa, mutta ennen sukellusta tuuli yltyi ja tuli sade. Laitoin melkein kaikki vaatteet pyykättäväksi.

Kolmas sukellus “De Puta Madre”. Kapteeni kävi etukäteen tarkistamassa ja tiesi että kova virtaus ja huono näkyvyys. Päätin jättää suosiolla kameran pois. Tarkoitus oli että pudottaisiin ylävirran puolelle, mutta jäätiinkin väärälle puolen riuttaa eikä siellä ollut hääppöisesti kalaa. Hieno paikka kumminkin. Riutan yläreunassa 10 metrissä raivokas vastavirta, jossa riuttakoukuilla roikuttiin tovi. Kun päästi irti niin virta vei vauhdilla siniseen, joten dekot välivedessä, poijulla pintaan ja vene tuli hakemaan. Suklaakakkua.

Sitten laiva ajoi suojaisaan salmeen pienen paikallisen kylän edustalle. Paikalliset lapset meloivat kanootilla ja myivät meille vesimeloneita. Viimein sai kännykään vaihteeksi kenttää ja sai viestejä menemään kotiin.

Yösukellus kylä läheisellä pikkukivellä, jonka juuressa hieno riutta, seinämää, hiekkapohja 18…20 m, ja tasanne 8…5 metrissä. Pohjalla Wobbegong, ja seinämän viuhoilla Pygmy Seahorseja, mikroskooppisen pieniä. Lopussa nähtiin isoja hummereita, välivedessä Cuttlefishejä. Paluumatkalla vene ajoi suoraan laivalta pudotettuun kalastussiimaan, josta pieni ylimääräinen ohjelmanumero. Paluumatkalla satoi ja oli kylmä. Lobsteria jahdatessa olin polttanut nilkan taas koralliin, mutta etikka auttoi. Oikean salaman videovalo reistaillut koko päivän, pinnalla toimii, pinnan alla ei. Yösukelluksella se toimi pätkittäin, mutta pinnalle päästyä se ei toiminut edes pinnalla, Koputtelu herättää sen hetkeksi, joten joku kontaktihäiriö sisällä.

Illallinen keittoa, häränlihaa pippurikastikkeessa, Black Forest Cake (suklaakakkua). Kamera ulos kotelosta, kuvien kopiointi ulos kortilta. Nukkumaan klo 10:30.

Maanantai 21.3.2011

Aamulla laiva lähti liikkeelle jo 5:30, johon heräsin, mutta torkuin kumminkin 6:30 asti. Sitten kamera takaisin koteloon, ja pari hedelmää, pulla ja kahvia.

Ensimmäinen sukellus klo 7, “Mike’s Point”. Valtavasti kalaa, kalaparvia, sweetlippejä, trevallyjä, groupereita, fusilierieja, kaikkea. Pieni virtaus, joka loppua kohti koveni. Alempana valtava overhang, jonka alta mentiin, siellä oli toki synkkää ja pimeää. Ylempänä rinteessä 10 metrissä tehokas virtaus ylöspän, jota vasten saattoi roikkua. Kilpikonna ui ohitse ja sain siitä pari kuvaa. Lopussa krokotiilikala hankalassa kivenkolossa. Sitten aamupalaa, ja auringonottoa.

Toinen sukellus piti olla “Cape Kri”, mutta laiva pysähtyi eilisen “De Puta de Madre” pinaakkelin kohdalle nostamaan sinne eilen jääneitä painoja. Cici tuli sieltä tarkistusukellukselta innoissaan ja kertoi että siellä on järjettömästi mantoja. Niinpä osa porukasta hetken insipiraation vallassa päätti että sinne on päästävä. Sinne lähtivät Olli, Vode, Tapio, ja oppaiksi Cici ja Ungke, ja heti perään lähdin minä ja Kari. Sen piti olla lyhyt juttu, mutta mantoja tosiaan riitti, ja tunnin sukellukseksi sen venähti. Oli siellä haitakin ja “Spanish Macerel” parvia ym. isompaa kalaa liikenteessä. Aluksi kevyt virtaus, joka vähitellen voimistui jo rajumman puoleiseksi. Palasimme laivalle, jossa muut jo odottelivat vuoroaan, ja lähtivät sitten oikeasti “Cape Kri”:lle. Me muut jäimme laivaan ottamaan aurinkoa.

Sitten lounasta: salaattia, kanaa, hedelmiä, ja lisää aurinkoa. Laiva lähti ajamaan kohti Papuaa ja seuraavaa kohdetta jossa pommikone B-47 pohjassa.

Kolmas sukellus klo 15: Pulau Wai, kova merenkäynti, aallokkoa ja tuuli, ajoimme aika pitkän matkan veneellä saaren rantaan, puodotus meni vähän pieleen, putosin samantien korallien päälle ja sitten kova virta vei. Koukkua käyttäen ponnistelin paikalle, jossa pomikone makasi 20…35 metrin syvyydessä. Pommikone oli nurinpäin rinteessä etupotkuri ylärinteeseen päin, ja peräsin syvällä, runko täysin ehjänä ja korallien peitossa. Oli melko hankala kuvata sivuvirrassa, ja nyt olisi kannattanut laittaa kalansilmä. Tuskin sain hääppöisiä kuvia. Yhtäkkiä koko porukka oli kadonnut jonnekin joten lähdin virran mukana perään. Voden näin jossain ylempänä matkan varrella ja päädyin pian 5 metriin, jossa menin virran mukana tovin. Vastaan tuli yhtäkkiä vastavirtaan uiva Dugong, josta sain pari hätäistä räpsyä. Pian se tuli toiseen suuntaan takaisin todella vauhdilla ja meni menojaan. Riutta oli muuten aika karun ja ruman näköistä aiempiin verrattuna, joten päätin tulla ylös kun olin aivan yksinäni. Vene huomasi ja pääsin pian kyytiin. Loputkin porukasta noukittiin pian ylös ja palattiin laivalle.

Sitten ajettiin kohti Papua Paradisen rantaa, Birie Islandin takapuolelle, jonne ankkuroitiin yöksi. Osa porukasta alkoi jo pakkaamaan ja jättivät yödyykin väliin.

Matkan viimeinen sukellus: yösukellus resortin takapuolella olevalla lahdella, joku saaren ranta. Näkyvyys ei ollut hääppöinen ja riutta oli aika karu, joskin nähtiin me vilaukselta kilpikonna ja pari toadfishiä. Välivesi oli täynnä ällöttävän näköisiä matoja, ja tuntui että ne tunkee korviin ja joka paikkaan. Pinnalle tullessa tietenkin kaatosade.

Sitten viimeinen illallinen, loppumaksut juomista ja tarvikkeiden hankinnasta, ja kamojen pakkaus. Ja nukkumaan useamman Bintangin jälkeen.

Tiistai 22.3.2011

Aamulla normaali aikainen herätys 6:30, ja täysi aamiainen. Vihoviimeiset kamojen pakkaukset. Sukelluskamat laitettiin laatikoihin, ja vietiin lopulta niissä resorttiin, sillä meidän oli tarkoitus vielä kerran sukeltaa resortissa. Laiva ajoi Birie saaren länsipuolelle resortin eteen. Otimme vielä muutamat ryhmäkuvat. Sitten kamat ja lopulta meidät vietiin Papua Paradisen laituriin. Siellä meidät vastaanottivat resortin vetäjät, kaksi pariskuntaa, jotka antoivat heti kättelyssä pitkät ja perusteelliset briefit resortin toiminnasta. Paikka oli vain vähän yli vuoden vanha, ja aika eko-henkisesti rakennettu ja operoitu. Omistajat kaksi Unkarilaista pariskuntaa, jotka toisinaan asuvat paikan päällä itsekin. Asiakkaita maksimissaan 20 kymmenessä mökissä, mutta uusia mökkejä oli rakenteilla. Mökit on rakennettu perinteiseen tyyliin paalujen päälle merenrantaan, nousuveden aikaan mökkien alla on metri vettä, ja mökeissä terassit, joista näkymä ulos länteen merenlahdelle. Omalta terassilta ei kuitenkaan kätevästi päässyt uimaan. Mökeissä lankkulattiat, seinät punotuista lehvistä, ja katot kaislaa. Mitään ilmastointia ei ole. Kylppäriin tulee juokseva kylmä vesi, ja ikään kuin lämmintä vettä katolle levitetyn kuparikierukan kautta, jossa aurinko päivällä lämmittää veden. Illalla ei siis ole lämmintä vettä tarjolla. Länsimainen vesivessa, johon ei saa laittaa paperia. Jätevesi menee hiekkasuodattimen läpi saostuskaivoon, jossa entsyymit hajottavat “ihmisperäisen jätteen” (human waste), ennekuin se lopulta valuu mereen. Vessanpönttöön piti laittaa entsyymitabletteja prosessin edistämiseksi. Mökin sähkölaitteet käsittivät 3 energiansäästölamppua, sähkötuuletin, ja töpseleitä joilla voi käyttää omia latureita ym. Koko resortin sähköt tulevat kahdennetuista 26 kW generaattoreista, joilla ei kummoista määrää sähkölaitteita pyöritetä. Makea käyttövesi omasta lähteestä, jonka vesi periaatteessa juomalaatuista, mutta sitä ei käytetä suoraan juomavetenä. Sorognista tuotua “lähdevettä” oli tarjolla juotavaksi.

Resortin päälaiturin päässä oli myös sukelluskeskus, ja siellä säilytettiin sukelluskamat. Heti sen vieressä resortin “päämaja”, jossa keittiö ja ruokailutila. Ruokaa on tarjolla aamiainen klo 7, lounas klo 13 ja illallinen klo 19. Ruoka katettiin seisovaan pöytään, ja oli myös “ekohenkistä”, eli mahdollisimman paljon paikallisia raaka-aineita, ja kasviksia sekä hedelmää. Lisähintaan sai jääkaapista ostaa piikkilistaan merkiten limuja, mehuja ja olutta. Resortista on pikaveneellä yli 2 tunnin matka lähimpään kaupunkiin Sorongiin, joten kaikkien tarvikkeiden saanti on työlästä. Lähimpään paikalliseen kylään on vartin venematka, mutta kylä on täysin “alkuperäisessä” tilassa alkuasukkaiden asuttamana, ja sieltä ei saa mitään länsimaista tavaraa. Resortin vetäjä ja varsinainen sukellusopas “Papa-Ruben” oli nuorehko saksalainen mies, joka on kierrellyt itä-Aasiaa ristiin rastiin ja vaimo Australiasta, ja heillä kaksi pientä lasta. Lisäksi oli toinen nuori pariskunta, Saksalainen nainen Mel, ja hänen miehensä Kanadasta, molemmat myös Aasiaa paljon kierrelleitä.

Kunhan asetuimme taloksi, ja söimme lounaan klo 13, lähdimme sukeltamaan klo 14:30. Papa-Ruben briiffasi meitä rautalangasta asiat vääntäen. Alunperin hän oli suunnitellut sukelluskohteeksi B-47 pommikoneen, joka me oltiin jo nähty, joten sitten valittiin uusi paikka “Black Rock”, joka oli aika syvällä sisälahdessa Mangrovemetsän vieressä. Sukellusoperaation johtaminen ei ollut kovin vakuuttavaa. Meillä oli oppaina Papa-Ruben itse kaksi paikallista Papualaista, sukeltajia vain 6 kpl meidän ryhmästä. Pinnan alle päästyä saattoi todeta että näkyvyys oli koko reissun heikoin, ehkä surkein näkyvyys trooppisessa vedessä ikinä, vihreää vettä ja aivan täynnä partikkelia, ehkä 5 metriä, lähes Suomen näkyvyys. Eikä nähtävää ollut paljon, paikka oli aika karu, tylsän näköistä korallia harvassa ja tosi vähän kalaa. Paikka oli valittu varta vasten siten että ei olisi virtausta, mutta kylläpä siellä virtaisikin, tosin ei mikään hankala virtaus meille, mutta aloittelijoille olisi voinut ollakin. Minä, Olli, VP ja Kaisa menimme yhden Papulaisen oppaan mukana, mutta “opas” näytti siltä että olisi juuri suorittanut OWD:n, sukellustaidot eivät olleet hänellä hääppöiset, ja räpylöinti vastavirrassa näytti aika oudolta. Meille täysin hyödytön opas. Kari ja Hannu menivät Rubenin ja toisen Papualaisen mukaan, mutta huonossa näkyvyydessä jokin kämmi sattui, ja Kari päätyi sukeltamaan yksin oppaiden kanssa, Hannu ui meidän perään. Tulipa siitä tunnin sukellus kumminkin, ja kontrastina kaikkiin edellisiin näki ainakin kuinka hienoissa paikoissa ja hyvässä näkyvyydessä tuli suurin osa reissusta sukellettua.

Illalla oli tosi hieno auringonlasku. Mentiin aikaisin nukkumaan, klo 21, koska seuraavana aamuna oli taas tiedossa aikainen herätys vesiputousretkelle.

Keskiviikko 23.3.2011

Herätys klo 6 ja 6:30 aamiainen. Klo 7:30 päästiin lähtemään veneellä kohti vesiputouksia. Oppaina Mel ja hänen miehensä, sekä 2 Papualaista, ja veneen Papualainen kippari. Ohjeistus retkelle oli aika heikko, kuulemma jotkut kengät olis hyvät, mutta ei välttämättömät. Jälkeenpäin voi todeta että olisi pitänyt ehdottomasti olla hyvät vettä kestävät retkikengät, vaihtovaatteita vedenpitävässä repussa, juomapullo ym. Jälkeenpäin selvisi että “oppaamme” eivät olleet käyneet kohteessa itsekään ennen, toki Papualaiset tunsivat paikat kuin omat taskunsa, mutta heillä oli puutteellinen kielitaito. Papualaisilla on oma kielensä, jolla ei ole mitään tekemistä edes Bahasa Indonesian kanssa. Vene ajoi lahden perälle, josta alkoi joen suisto Mangrovemetsää. Ajoimme hitaasti mutkittelevaa jokea pitkin Mangrovemetsän läpi, ja tulimme kohtaan josta piti päästä kuivalle maalle, mutta nousuvesi oli vielä liian korkealla, että olisimme päässeet uimatta maihin. Omistajat olivat kieltäneet Rubenia käyttämästä resortin isoa venettä “Paradise 1”:stä tähän retkeen, mutta Riben oli päättänyt uhmata kieltoa. Ehkä huono idea, sillä vene oli tosiaan liian iso mahtuakseen kunnolla joen yli kaartuvien Mangrovepuiden oksien ali, ja liian syväkin, sillä useassa kohdassa puiden vesijuuret kolahtelivat pohjaan. Koska emme päässeet rantautumaan, ja oletettavasti kestäisi ainakin tunnin että vesi laskisi tarpeeksi, veneen kippari ehdotti että teemme retken hänen kotikyläänsä joka oli “aivan mutkan takana”, 10 min. venematkan päässä. Niinpä teimme ylimääräisen lisäohjelmanumeron ja kävimme tunnin ajan katsomassa paikallista kylää. Se oli kyllä mielenkiintoinen kokemus, sillä se oli aivan alkuperäisessä tilassa, eikä siellä juuri koskaan käy turisteja.

Tunnin kylävisiitin jälkeen palasimme joen mutkaan, josta nyt pääsi kahlaamalla maihin, vettä oli tosin vieläkin polviin asti ja meidän piti kävellä vedessä paikoin mutaisen, paikoin sorapohjaisen rannan läpi paikkaan, josta lähti polku kohti ensimmäistä vesiputousta. Ensimmäiselle putoukselle käveli melko nopeasti ja polku sademetsän läpi oli melko kuiva. Ensimmäiselle putoukselle pysähdyimme hetkeksi uimaan, ja vesi oli virkistävän kylmää ja raikasta, aivan puhdasta ja kirkasta. Sitten jatkoimme matkaa kohti seuraavaa, paljon isompaa vesiputousta. Silloin alkoi myös sataa, ja sadetta kesti noin puolet kävelymatkasta, jonka aikana kastui likomäräksi, tosin olisi siellä kastunut muutenkin hiestä märäksi. Ensimmäisen putouksen ohi piti kiivetä aika jyrkkä rinne ylös sademetsää. Sade kasteli polun, joka muuttui liejuiseksi. Suuren osan matkasta tosin etenimme itse joessa kävellen, aina kun joen kivipohja oli tarpeeksi matalalla, että siinä pystyi kahlaamaan. Rajusti virtaava vesi piti kallion sileänä, eikä se ollut lainkaan liukas, joten virtapaikoissa pystyi helposti kävelemään. Ainostaan pinnan yli tulevat kivet olivat liukkaita. Jyrkemmissä kohdissa jokea piti koukata sademetsän kautta. Kengät olivat oikeasti tarpeen, ja paljain jaloin tai rantasandaaleissa tarpominen sopii toki alkuasukkaille ja ääliöille. Tulipa omat kengät kasteltua kunnolla puhtaalla jokivedellä.

Lopulta pääsimme isolle putoukselle joka oli kyllä ihan näkemisen arvoinen. Samalla tuli nähtyä oikeaa sademetsää. Putouksella söimme vähän välipalaa ja kävimme uimassa. Putouksen taakse pääsi luolaan katselemaan. Kiireellä palasimme veneelle, sillä joelta pääsi ulos vain jos vesi on riittävän korkealla ja laskuveden aika oli käynnissä. Tulimme takaisin veneelle vähän myöhässä aikataulusta, ja vesi oli ehtinyt tosi alas. Veneelle pääsi nyt melkein kuivin jaloin, jos vain jalat olisivat olleet kuivat. Paluumatkalla satoi myös ja polku oli aivan vetinen ja liejuinen. Kaikki vaatteet olivat mustassa mudassa. Vene saatiin vaivoin ujutettua jokea pitkin ulos. Mutta lopulta pääsimme takaisin resorttiin, hieman myöhästyneelle lounaalle 13:30. Retki oli varsin extreme-luokkaa, mutta vaivan arvoinen.

Loppupäivä sitten kuivateltiin kamoja, ja pakattiin laukkuja. Illallinen klo 19, ja rankan retken jälkeen kaikkia nukutti ja menimme 21 maissa nukkumaan.

Torstai 24.3.2011

Aamupala klo 7, ja sen jälkeen piti tyhjentää huone klo 8:ksi ja saada laukut lopullisesti pakattua. Maksettiin juomat, ja “Paradise 1” vene kohti Sorongia lähti laiturista 10:15. Merimatka Sorongiin kesti reilut 2 tuntia, matkanopeus noin 34 km/h. Sorongin satamassa ohitimme MYS Seahorse, joka oli vielä siellä ankkurissa. Lopulta saavuimme kälyiseen laituriin puoliltapäivin. Laiturin vieressä oli muutamia hylkykohteita.

Laiturilta meidät vietiin kolmella taksilla lentokentän viereiseen Hotel Meridieniin odottamaan lentoa, jonka piti lähteä klo 15 paikkeilla, joten taksit hakivat meidät klo 14 ja veivät kadun toiselle puolelle. Liikenne Sorongissa oli normaalin kaoottista häröilyä aitoon Indonsialaiseen tyyliin. Joka paikassa laukut kannettiin, vaikka kovasti yritimme itse niitä kanniskella. Osa laukuista oli niin painavia, että hento Indonesialainen vaivoin sai niitä irtoamaan maasta. Hotellilla näimme vielä sattumalta Cicin. Alkuperäisen aikataulun mukaan Merpatin lento MZ807 Sorongista Makassariin piti lähteä klo 13:20, mutta jo edellisenä iltana resortista käsin saatiin tieto että sitä oli siirretty. Lopulta kone saapui kentälle vasta klo 16 maissa ja lähti pikaisen tankkauksen jälkeen noin 16:30. Sorongin kenttä oli tosi pieni ja kälyinen. Kiitoradalla juoksivat kulkukoirat, ja aivan kiitoradan vieressä oli hökkelimäistä asutusta. Lentokentällä piti vielä maksaa lentokenttävero 11000 Rp, ja Papuasta poistumismaksu 5000 Rp. Vältyimme maksamasta mitään ylipainomaksuja, vaikka meillä oli 15 kg/matkustaja kiintiöön nähden tolkuttomasti ylipainoa.

Makassariin saavuimme paikallista aikaa (-1 tunti Papua ajasta) noin klo 17. Meidät ohjattiin transfer-tiskille, jossa jo kerran saadut boarding-pass-lipukkeet piti vaihtaa uusiin. Alkuperäisen aikataulun mukaan Merpati MZ781 Makassarista Jakarataan piti lähteä 15:10 ja olla Jakartassa jo 16:25. Jos tuo aikataulu olisi pitänyt, niin olisimme ehtineet jo saman päivän Istanbulin koneeseen, joka lähtee 19:30. Tosiasiassa MZ781 lähti vasta klo 20 Makassarista, joten olisimme myöhästyneet jatkolennolta.

Jakartaan saavuimme klo 21 maissa ja saimme laukut ulos lähes välittömästi. Pian olimme poistumassa terminaalista ja Sherton hotellin virkailija oli meitä vastassa. Pääsimme lyhyen odotuksen jälkeen suoraan Sheraton Bandaneran omaan bussiin kamoinemme. Hotelli oli tosi lähellä kenttää joten pian olimme hotellin ilmastoidussa aulassa jonottamassa avaimia. Operaatio hotelliin pääsemiseksi oli kyllä tosi sujuva, mutta huoneeseen asti pääsi vasta 22:45, joten myöhästyimme ravintolasta, joka sulki 23:00. Hotellin baarista saimme kuitenkin tilattua hampurilaiset ja Bintangia baaripöytään. Nukkumaan ehdinkin vasta yhdeltä yöllä, joka oli kolmelta Papuan aikaan, ja olimme kaikki tottuneet menemään yhdeksältä nukkumaan. Hienointa oli päästä lähes kolmen viikon jälkeen kunnon lämpimään suihkuun kaikessa rauhassa, lämmintä vettä oli rajattomasti. Hotellissa oli myös ilmainen langaton netti ja huoneen telkkarista näki kaikki kansainväliset uutiskanavat.

Perjantai 25.3.2011

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin kahdeksan maissa ja menimme Janin kanssa aamupalalle. Sielläkin oli kaikkea sellaista tarjolla mitä ei ollut pariin viikkoon saanut, mutta söin kuitenkin maltillisesti. Aamupalan jälkeen hotellin altaalle, jossa oli muitakin meidän porukasta, ja lopulta sinne tulivat kaikki. Saimme olla melkein keskenämme hotellin isolla altaalla valtavissa aurinkopedeissä, joihin oli myös Bintang tarjoilu. Päivä oli hiukan pilvinen mutta toki lämmin ja rusketus kyllä tarttui ja aurinkorasvaa sai laittaa runsaasti.

Ennen puoltapäivää osa porukasta lähti hotellin Spa-osastolle, jossa oli täysin varusteltu punttisali, aito Suomalainen sauna, josta lähti kunnon löylyt, ja poreallas ja kylmävesiallas (8 astetta).

Huoneet piti luovuttaa klo 14, jonka jälkeen söimme yhdessä lounasta uima-altaan vieressä. Ruokien toimitus tosin kesti tolkuttoman kauan, ja kaikkea listalla ollutta ei sitten voinutkaan saada. Ruokailun menikin yllättävän pitkä tovi, ja vasta ennen neljää saimme laskut maksettua. Sitten huoneen laskun maksu, ja hotellin bussi vei meidät kaikkine kamoinemme lentokentälle. Lentokentälle vievällä melkein-moottoritiellä oli tolkuton Indonesialainen neljän ruuhka, joten parin kilometrin matkaan menikin puolisen tuntia. Jakartan kentällä on ensimmäinen turvatarkastus jo ennen kuin pääsee lähtöselvityshalliin, mutta siitä menee läpi kaikki konepistoolia pienempi kalusto. Kenttä oli täynnä muslimien pyhiinvaellukselle (Haji) lähteviä ryhmiä.

Pääsimme heti Turkish Airlinesin tyhjälle ryhmä-lähtöselvitystiskille, ja puolen tunnin säätämisen ja kamojen punnitusten jälkeen saimme viimein passit ja boarding-cardit kouraan. Myös käsimatkatavarat punnittiin, ja siinä rajana olisi ollut 8 kg. Oma laukkuni painaa 16 kg, mutta kikkailin niin että punnituksessa se painoi vain 7.8 kg. Tiskillä maksoimme myös 150 tuhannen Rupian maastapoistumisveron. Erittäin kansainvälinen tunnelma oli Jakartan kentällä, ihmisiä kaikkialta maailmasta ja lentoja joka maailmankolkkaan. Ennen lähtöportille E3 päästy oli vielä kerran turvatarkastus läpivalaisulla.

Kone lähti täysin aikataulussa. Lennolla Singaporeen kone oli melko tyhjä ja söin voileivän ja punaviinipullon. Singaporessa piti poiketa tunnin kierrokselle terminaaliin, jossa vielä kerran turvatarkastus läpivalaisulla. Singaporessa kone tuli aivan täyteen ja oma 10J paikkani viereen ilmestyi happaman oloinen turkkilainen nainen, joka vaati päästä ikkunapaikalle 10K, sain siis istua käytäväpaikalla, jolla on melkein mahdoton nukkua. Lennolla Istanbuliin oli illallistarjoilu, ihan hyvä sellainen, jonka jälkeen yritin torkkua, mutta huonolla menestyksellä. Klo 3 Istanbulin ja Helsingin aikaa aamupala, jonka jälkeen katsoin elokuvan, Kone laskeutui aikataulussa klo 5:30 Istanbuliin, jossa +8 astetta. Sitten 5 tuntia ajan tappamista. Lento Helsinkiin klo 10:50.

Matkan jälkeen

Kotiin päästyä huomasin, että toisesta Ikeliten DS161 salamasta oli salamaputki mennyt kuljetuksessa rikki. Salamat oli olleet ruumalaukussa, kun ei ne millään mahtuneet käsimatkatavaroihin. Mun reppu painoi jo ilmankin salamia joku 16 kg, eli tuplasti sallitun määrän.

Laitoin IF:lle tästä vahinkoilmoituksen, mutta ne ei olleett halukkaita korvaamaan mitään. Laitoin salaman Ikeliten tehtaalle korjattavaksi, ja ne korjasikin sen ilmaiseksi ja lähetti mulle takaisin ilman kuluja. Todella hyvää palvelua siis. Mulle tuli kuluja salaman lähettämisestä USA:aan, ja se maksoi noin satasen. En koskaan vaivautunut sitä hakemaan vakuutuksesta.

2011 Matkakertomus: Indonesia MSY Seahorse

ianadmin / 2011-12-062011-12-06