Sukellusluettelo

sukellus #	matkan #	päivä-määrä	aloitus aika	sukelluskohde	sukellus- aika	max syvyys	alku- paine	loppu- paine	keski- syvyys	happi %	bar käytetty	litraa käytetty	SAC L/min
748	1	8.12.2019	7:14	Lankan manta point	56	23	200	103	15,23	21	97	2328	16,5
749	2	8.12.2019	12:37	Kuramathi kandu	54	29	203	95	18,56	26	108	2592	16,8
750	3	8.12.2019	15:52	Rashdoo Madivaru	57	24	204	90	16,62	27	114	2736	18,0
751	4	9.12.2019	6:17	Rashdoo Madivaru	63	25	206	96	16,18	30	110	2640	16,0
752	5	9.12.2019	10:28	Bathala thila	57	29	204	98	17,2	30	106	2544	16,4
753	6	9.12.2019	14:30	Maaya Thila	49	30	204	108	16,68	30	96	2304	17,6
754	7	9.12.2019	18:47	Maaya Lagoon mantas	63	9	204	148	7,5	30	56	1344	12,2
755	8	10.12.2019	7:13	Fish Head (Mushimasmingili)	62	25	207	98	14,61	30	109	2616	17,1
756	9	10.12.2019	10:19	Moofushi Kandu	56	30	207	101	17,91	31	106	2544	16,3
757	10	10.12.2019	14:39	Kuda Rah Thila	63	28	208	84	15,73	31	124	2976	18,4
758	11	11.12.2019	6:48	Seventh Heaven	61	26	200	80	17,37	31	120	2880	17,2
759	12	11.12.2019	10:33	Lux Beuru	62	24	204	103	16,55	31	101	2424	14,7
760	13	11.12.2019	15:40	Kunavashi Kandu	56	31	207	95	17,02	31	112	2688	17,8
761	14	12.12.2019	6:58	Rakeedhoo	59	31	206	103	15,67	31	103	2472	16,3
762	15	12.12.2019	11:56	Fotteyo, Hurahu kandu	57	31	207	83	18,48	30	124	2976	18,3
763	16	12.12.2019	16:26	Alimathaa circus	63	24	205	90	18,28	30	115	2760	15,5
764	17	13.12.2019	8:40	Vilivaru Giri	61	31	206	87	16,29	30	119	2856	17,8

Matkan kulut

Liveaboard 7 yötä, sis. sukellukset, majoituksen, ateriat, opastuksen, Nitroksi-täytöt.	1199 EUR
Lennot, Helsinki-Qatar-Male, menopaluu, 30 kg laukku	525 EUR
Lounge access Dohassa menomatkalla	62 EUR
Layover hotelli Dohassa paluumatkalla:	30 EUR
Tuplapullot viikoksi, 2*12litran alut:	160 EUR
Tippi miehistölle ja juomat aluksella	150 EUR
Päivähuone Malessa	75 EUR
Kaikki Yhteensä	2201 EUR

Matkakertomus

Matkan valmistelu

Syyskuussa 2019 huomasin että vielä olisi yksi käyttämätön lomaviikko vaikka kova oli ollut yritys käyttää lomapäivä sukellusmatkoihin. Olin vuonna 2019 jo sukeltanut Scapa Flowssa, Hiidenmaalla, Ahvenamaalla ja Kroatiassa, ja Suomenlahdellakin paljon. Mutta nyt teki mieli tropiikin lämpimään, koralliriutoille. Aloin selvittelemään että minne voisi vielä ennen joulua mennä ja katselin livareita laajalla skaalalla, tavoitteena löytää joku viikon livari alle kahdella tonnilla ja hyvät lennot. Huomasin että Emperor Diversin Malediivien aluksilla oli hyviä tarjouksia ja bongasin Emperor Voyagerin “Best of Maldives” risteilyn, erikoistarjous 1200 EUR, 7.12.2019 – 14.12.2019. Normaalihinta on jopa 2000 EUR. Tein siihen alustavan varauksen. Sitten löysin Qatar Airlinesin lennot Dohan kautta Maleen 525 EUR. Eli reissun alustava kokonaishinta 1725 EUR. Tämä vaikutti käypäiseltä, joten lukitsin tämän. Livarin hintaan kuuluu kaikki, paitsi alkoholijuomat erikseen ja miehistölle tippi, joten periaatteessa paljoa muita kuluja ei tule. Lentolipun hintaan kuuluu 30 kg laukku.

Vielä etukäteen varasin livarille tupla-12L pullot, josta tuli lisähintaa 166 EUR. Tykkään sukeltaa tuplilla ja päätin ottaa mukaan kaikki omat tuplapullokamat. Kun sukeltaa tuplilla, niin aivan varmasti ei kaasu lopu. Niin kävikin, että melkein kaikilla sukelluksilla muilla loppui kaasut paljoin ennen meikäläistä, ja opas lähetti heidät pintaan. Sitten jatkoin usein oppaan kanssa kahdestaan kunnes oppaaltakin alkoi tankki näyttää tyhjää ja oli pakko lopetella sukellus. Lähes kaikki omat sukellukset oli noin 60 min.

Hommasin vielä menolentojen välilaskulle Dohaan pääsyn First Class Loungeen, että voisi välilaskun viettää mukavammin. Se kustansi 63 EUR, mutta sillä saa rajattomasti ruokaa ja juomaa. Paluulenolla oli yöpyminen Dohassa, johon sai lentoyhtiön diilillä 30 Eurolla sviitin 5-tähden hotellista kaupungilla.

Sekä Qatariin että Malediiviellä pääsee ilman viisumia.

Emperor Divers livarin hintaan kuuluu

• jaettu 2h hytti
• 7 yötä aluksella, 6 päivä sukeltamista
• 17 opastettua sukellusta, briiffaukset
• 12 litran alutankki ja nitroksitäytöt, painot
• kaikki ateriat aluksella
• perusjuomat: vesi, kahvi, tee
• Barbeque yhtenä iltana paikallisella saarella
• kuljetukset lentokentältä ja takaisin
• viranomaismaksut ja verot

Mitä ei kuulu:

• omat lennot
• virvoitus- ja alkoholijuomat baarista
• isommat tankit (15 L, tuplat, dekokannut)
• tippi miehistölle

“Best of Maldives” risteilyn reitti

https://www.emperormaldives.com/liveaboards-routes-best.php

• Rasdhoo Atoll: Hammerhead Dive, Beautiful Reef with Pelagics
• North Ari Atoll: Grey Reef Sharks, Maaya Thila Night Dive, Multiple Manta Cleaning Stations
• South Ari Atoll: Whale Sharks, Beautiful Pinnacles
• South Male Atoll: Grey Reef Sharks, Eagle Rays, Other Pelagics, Beautiful Macro Wreck.
• Vaavu Atoll: Beautiful channels with magical soft corals and pelagic delights. Action packed night dive with Nurse Sharks and others.
• North Male Atoll: Beautiful Pinnacles.

Matkan aikataulu

Päivämäärä	viikonpäivä	tapahtumat
2019-12-06	perjantai	15:25 QR302 lähtö 16:25 HEL-DOH, 23:20 saapuu Dohaan Check in to first class lounge
2019-12-07	lauantai	04:15 QR676 boarding, lähtö 05:15 DOH-MLE 12:25 saapuu Maleen 13-14 nouto lentokentältä Emperor Voyagerille
2019-12-08	sunnuntai	1. sukelluspäivä
2019-12-09	maanantai	2. sukelluspäivä
2019-12-10	tiistai	3. sukelluspäivä
2019-12-11	keskiviikko	4. sukelluspäivä
2019-12-12	torstai	5. sukelluspäivä
2019-12-13	perjantai	6. sukelluspäivä, viimeinen sukellus ennen klo 20, jotta 24 h ennen lentoa
2019-12-14	lauantai	07:00 poistuminen Emperor Voyagerilta klo 8-18 Malen nähtävyydet 20:20 lento QR675 20:20 MLE-DOH lähtee 23:20 saapuminen Dohaan, taksi hotellille Westin Doha
2019-12-15	sunnuntai	13:00 check-out 14:00 metrolla lentokentälle 16:10 QR307 DOH-HEL lähtee 21:20 saapuu Helsinkiin

6.12.2019 lento Helsingistä Dohaan

Kaikki kamat sain pakattua yhteen isoon lätkäkassin, joka painoi pari grammaa alle 30 kg. Sitten repussa kaikki särkyvä ja akkuja sisältävä, kuten lamput. Repun sisällön olin mitoittanut niin että saan sen näyttämään max 7 kg jos se punnittaisiin, tosin silloin pitäisi tunkea joku määrä esineistä taskuihin. Mutta onneksi ei reppua missään vaiheessa matkaa punnittu.

Sain kyydin lentokentälle ja hyvissä ajoin tsekkasin lennolle. Lento Dohaan lähti ajallaan 15:25 ja sujui hyvin. Lennolla tarjoiltiin lämmin ateria ja juomia sai ilmaiseksi.

Dohaan saavuttiin aikataulussa 23:20 ja sitten suuntasin kohti first class loungea. Dohan lentokenttä on aika uusi, moderni ja siisti. Terminaalissa törmäsin Miikka Höyhtyään joka oli matkalla Thaimaaseen. Loungessa söin hiukan ja otin muutaman yömyssyn. Sitten vetäydyin hiljaiselle osastolle nukkumaan.

7.12.2019 saapuminen Maleen ja M/V Voyager

Parin tunnin nokoset loungessa, ja sitten suuntasin Malen lennon lähtöportille. Malen lento lähti 05:15. Torkuin koneessa ja kun heräilin vähän ennen laskeutumista klo 12 maissa, niin ikkunasta näkyvät Malediivien atollit. Malen kentällä vielä maahantulotarkastuksen läpi, jossa läpivalaistaan laukut kiellettyjen tuomisten varalta. Esim omia viinoja ei saa sinne viedä.

Sitten yritin saada SIM-kortin Malediivien Ooredoon verkkoon, että pääsisin matkan aikana nettiin. Onnistuinkin saamaan turisti-SIMmin, joka kustansi 770 MVR eli 44 EUR. Sillä saa 30 GB dataa 14 päivän ajan. Roaming maksuilla olisi datan siirto maksanut siellä omaisuuksia. Malediiveilla toimii parikin operaattoria, mutta Ooredoon 4G verkko vaikutti pienen selvittelyn jälkeen parhaalta valinnalta. Se on toteutettu Ericssonin laitteilla. Verkko toimikin aika hyvin koko matkan ajan, katveita ei ollut kovin montaa ja dataa siirtyi jopa 10 Mbps nopeudella. En saanut koko 30 GB kiintiötä käytettyä lähellekään täyteen.

Pieni hässäkkä sattui SIM-korttia ostettaessa. Myyjälle kun piti antaa passi. Niin hän sitten vahingossa antoi minun passin toiselle asiakkaalle, joka ehti jo poistumaan kun minun piti saada oma passi takaisin. Onneksi tämä toinen asiakas oli pian huomannut asian ja palasi palauttamaan passini. Vähän aikaa jännäsin kuitenkin että mitenhän tässä käy. Ilman passia olisi ollut aika vaikeaa jatkaa matkaa. Luottokorttimaksukaan ei mennyt läpi joten piti maksaa käteisellä. Kun tarkistin nettipankista myöhemmin miksi kortti ei toiminut, huomasin että olin unohtanut sallia toiminnan Euroopan ulkopuolella, jonka sitten korjasin.

Emperor Diversin vastaanottokomitea eli pääopas Chris ja yksi kansimies, oli heti minua vastassa kyltin kanssa ja minut kuskattiin saman tien laiturille ja pienellä veneellä Voyagerille. Sitten purin minulle osoitettuun hyttiin numero 7 kamat. Hyttikaverini Tom, oli tulossa myöhemmin. Tom on saksalainen parikymppinen opiskelija, joka oli myös yksin matkalla.

Sitten kyljelle kiinnitettyyn diving dhoni Sirinalle vein omat sukelluskamat. Tilaamani tuplapullot olivat siellä valmiina joten kasasin oman setin saman tien. Olin ensimmäisten asiakkaiden joukossa aluksella ja muita alkoi päivän mittaan saapumaan lisää. Lounasta tarjoiltiin klo 14. Loput asiakkaista saapuivat klo 16 noudolla. Sukellusopas Julesin kanssa kävimme läpi pakolliset paperityöt. Täytin PADI lomakkeet, eli vastuuvapautus ja medical statement. Jules tarkasti luokitus- ja vakuutuskorttini, ja halusi nähdä lokikirjani, joka minulla on digitaalisena ja näytin sen pädiltäni. Juttelimme pitkään sukelluskokemuksestani ja siitähän tarinaa riitti. Jules samalla selitti miten tulemme risteilyllä sukeltamaan.

Sitten meillä oli briiffaus koko porukalle klo 18:15 englannin kielellä. Sen veti pääopas Chris. Meillä oli 8-henkinen tiimi Espanjasta, ja heille opas Jules piti omat briffaukset espanjaksi. Jules itse on ranskalainen, mutta osasi sen verran espanjaa että briiffaukset sujuivat. Klo 19:30 oli illallinen. Nukkumaan menin 21:30, koska aamulla olisi herätys 05:45.

Sukelluspariksi minulle määrättiin brittiläinen Nick. Nick oli kokenut sukeltaja ja toiminut joskus itsekin sukellusoppaana. Tämä paritus toimi oikein hyvin, sillä me olimme Nickin kanssa kokeneimmat asiakkaat.

Asiakkaat ja hyttijako:

1. Petr + David (Czech, Spain)
2. Sanne (from Holland)
3. Stefi (Spain)
4. Lana (Russia)
5. Hugo (Mexico)
6. Victor + Nick (Spain, UK)
7. Tom + Ian (Germany, Finland)
8. Jose + Jose (Spain)
9. Annie (UK)
10. Jeffrey + Yolanda (Hong Kong)

Oppaina meillä olivat:

• Chris, pääopas, britti
• Jules, toinen opas, ranskalainen
• Nannu, malediivi

Meidät jaettiin aluksi kolmeen sukellustiimiin

1. Chris:
   • Jeff + Yolanda
   • Sanne + Petr
2. Jules (team Spain):
   • Hugo + Victor
   • David + Stefi
   • Jose + Jose
3. Nannu:
   • Annie + Tom
   • Nick + Ian

Lana, joka oli venäjältä ei ollut laitesukeltaja, ja hän snorklasi pinnalla kun me muut laitesukellettiin. Lana ei juuri puhunut englantia ja hänen kanssaan ei sitten paljoa juteltu. Espanjalaiset eivät myöskään osanneet englantia montaa sanaa ja he pysyttelivät omissa oloissaan.

Myöhemmin Hong-Kongilainen pariskunta Jeff + Yolanda siirrettiin meidän tiimiin. Nick jätti muutaman sukelluksen välistä, ja silloin opas Nannu oli parini. Mutta kaikkialla näkyvyys oli niin hyvä että koko tiimi näki koko ajan toisensa ja pysyi yhdessä. Kun muilta alkoi kaasu käymään vähiin usein 40-50 min jälkeen, niin Nannu lähetti heidät ylös ja jatkettin Nickin ja Nannun kanssa ja tehtiin aina 60 min dyykit. Olin ainoa 2x12L tuplapulloilla, kaikilla muilla oli sinkku 12L. Näin minulla oli joka sukelluksen jälkeen vähintään 100 bar jäljellä. Nick ja Nannu lopettivat 50 bariin.

8.12.2019 ensimmäinen sukelluspäivä

Herätys klo 05:45. Uikkarit päälle. Vähän kahvia ja keksiä, ja ensimmäinen sukellusbriiffi 6:15, jonka Chris piti isossa salongissa. Sattumalta tämä oli myös minun syntymäpäivä ja sain onnittelut kaikilta. Jules piti espanjalaisille oman briiffin yläkerran salongissa. Sitten koko porukka Sirina dhoniin, joka lähti 6:40. Ajomatka ekalle kohteelle Lankan Manta Pointille oli 15 min. Kohde oli Male atollin itäreunalla.

#1/748 Lankan Manta Point, ensimmäinen sukellus

Menomatkalla valmistelin vielä kamat. Painotaskuihin 2×1 kg, tuplapulloilla ei tarvinnut enempää ja ehkä nuokin olisi voinut jättää pois. Sääsin sukellustietokoneet paikalliseen aikaan, mutta kameran unohdin. Avasin pulloventtilit ja huomasin että ne hiukan pihisee, enkä nopeasti katsomalla saanut venttiileitä kunnolla tiivistymään. Pulloventtiilien tiivistyspinnat oli aika huonon näköiset. Suomessa tuollaisella pihinällä ei olisi lähdetty sukeltamaan, mutta tuolla se oli ok. Matkan aikana moneen kertaan rassattiin niitä venttileitä ennenkuin pihinä ja kupliminen saatiin loppumaan.

Menomatkalla vedin märkäpuvun päälle, kiinnitin setin selkään, räpylät jalkaan ja kamera valmiiksi syliin. Nopea paritarkastus Nickin kanssa. Nick ei ollut sukeltanut tuplapulloilla ja sukelsi itse aluksen vuokrakamoilla ja takkiliivillä, joten kävin läpi omaan rigaukseen liityvät asiat. Meillä oli Nickin kanssa vierekkäiset paikat. Omat setit oli aina valmiina penkillä ja hihnalla kiinni. Niihin dhonin miehistö aina täytti nitroksia joka sukelluksen jälkeen. Alussa tankeissa oli ilmaa.

Saavuimme kohteelle 7:00 ja Jules hyppäsi tarkistamaan merivirran. Virta oli menossa lounaan suuntaan, joten dhoni pudotti meidät ylävirtaan koilliseen nurkkaan. Meidän tiimistä Nannu meni veteen ensin. Dhonista mentiin veteen aina sivuovista jättiloikalla. Sitten minä, Nick, Annie ja Tom veteen. Kokeilin nopeasti oman painotuksen, ja lyijyä oli vähintään riittävästi. Sitten koko tiimi alas riutan reunalle 14 metriin. Sitten rinnettä alas 22 m. Vesi oli todella kirjasta ja näkyvyys yli 20 m. Muut tiimit seurasivat perässä.

Virta oli kohtuullinen ja menimme virran mukana riutan seinämää. Paljon oli kalaa, pieniä haikakalojankin ja muutama Mantarausku meni ohi. Yksi Manta meni aivan minun vierestä ja ehdin nappaamaan siitä muutaman kuvan aika läheltä. Kamera toimi hyvin, mutta kellukkeet eivät kelluttaneet niin hyvin kuin olin odottanut, setti oli hiukan negatiivinen, mutta ei pahasti.

Koko sukelluksen ajan kuului niskan takaa pulputus kun tankit vuosivat ja kuplavanaa selän taakse syntyi. Jäljelle jäi 104 bar, kun oman laskun mukaan 140 bar olisi ehkä jäänyt ilman kuplimista. Valitin sukelluksen jälkeen Chrissille tästä kuplimisesta. Tämä oli meidän check-dive ja omalta osalta kaikki muu oli ok, paitsi tämä kupliminen.

48 min jälkeen opas halusi että noustaan turvapysähdykseen ja ammutaan dekopoijut ylös, ihan harjoituksen vuoksi. Tämän jälkeen ei ollut tarkoitus itse ampua poijuja muuten kuin ongelmatilanteissa, oppaat ampuisivat poijun ja me mentäisiin oppaan mukana ylös. Turvapysähdyksen jälkeen takaisin pintaan dhonin vierelle ja ylös tikkaita. Näykyvyys oli niin hyvä että dhonin pohjan näki kaukaa. Setti pois selästä, märkkäri pois ja kuivumaan. Kameran huuhtelu makeavesisaavissa. Tarjolla oli myös korvaan suihkutettava liuos, jotai aina suihkasin molempiin korviin. Siinä oli ilmeisesti etikkaa ja sitruunamehua ja sen käyttö tosiaan piti korvat kunnossa. Kun sukeltaa paljon, niin korvakäytävään voi helposti saada tulehduksen.

Sitten dhoni ajoi Voyagerin vierelle, ja poistuimme dhonista syömään aamiaista. Otin kameran ja sukellustietokoneen mukaan. Aamiainen, kuten kaikki ateriat olivat buffetista, mutta erikseen sai tilaamalla vielä haluamansa muna-annoksen: munakkaan, paistetut munat tms. Buffassa oli tarjolla hedelmiä, paistettuja vihanneksia, paahtoleipää, makkaraa, juustoa, jugurttia, paikallisia erikoisuuksia, tuoremehus, kahvia, teetä.

Voyager alkoi ajamaan kohti Rashdoon atollia, jossa oli tarkoitus sukeltaa Kuramathi Kandua. Matka kesti 3h. Matkan aikana tarkistin kameran ja latasin akun ja kuvat ulos läppärille. Sukellustietokoneen lokit ulos. Nyt huomasin että kamera oli vielä Suomen ajassa ja vaihdoin siihen oikean aikavyöhykkeen.

#2/749 Kuramathi Kandu

Voyager saapui Rashdoon atollille klo 12 maissa ja meillä oli briefing. Sitten dhoniin ja sukeltamaan.

Nyt sukellettiin Kuramathin kanavaa (kanava on kandu paikallisella kielellä), joka on Rashdoon atollin ja Kuramathi resorttisaaren välissä. Tankeissa oli nyt nitrokislla toppaamisen jälkeen 25%. Opas tuli viereen aina analysoimaan kaasun ja näytti lukeman asiakkaalle. Sitten O2% kirjattiin lomakkeelle joka allekirjoitettiin. Venttiileitä oli kuulemma yritetty fiksata, mutta edelleen ne pulputtivat sukelluksella, tällä kertaa ehkä vähän vähemmän.

Virta oli nyt koillisesta, joten hyppäsimme kanavaan Rashdoon päästä ja sitten virta vei kohti Kuramathin saarta. Virta oli aika heikko ja vaihtoi välillä suuntaa ja oli pari kertaa meitä vastaan. Opas Nannun perässä sama tiimi kuin aamulla.

Sukelluksella nähtiin isoa kalaa ja muutama whitetip reefshark hai. Mutta ne eivät tulleet koskaan kovin lähelle ja näin niistä ei kunnon kuvia saanut. Pitkään mentiin 25 metrissä kunnes no-deko ajat alkoivat loppumaan ja piti nousta ylemmäs. Tom ja Annie lähetettiin pinnalle 40 min jälkeen kun heillä oli jo kaasu vähissä. Minä ja Nick jatkettiin oppaan kanssa 60 min asti, joka oli sukelluksen maksimiaika.

Sukelluksen jälkeen suihkuun ja sitten lounas takakannella.

#3/750 Rashdoo Madivaru

Päivän kolmas ja viimeinen sukellus Rashdoo Madivarulla. Madivaru on paikallisella kielellä paikka johon Manta-rauskut eli Madit tulevat. Nyt virta oli koillisesta, joten hypättiin ylävirrasta ja ajelehdittiin virran mukana vedenalaista harjannetta pitkin. Merivirran ansiosta oli harjanteen reunalla todella paljon kalaa. Nähtiin myös harvinainen lehtikala (leaf fish). Mantoja ei kuitenkaan näkynyt.

Taas kerran Tom ja Annie lähetettiin pinnalle 40 min jälkeen. Minä ja Nick jatkettiin oppaan kanssa 60 min asti.

Sukelluksen jälkeen alemmalle takakannelle katsomaan auringonlaskua ja dekokaljaa juomaan Nickin ja Annien kanssa. Klo 18:30 oli happy hour, eli sai kaksi drinkkiä yhden hinnalla. Otin Cuba Libret. Illallinen klo 19:30. Koska oli syntymäpäiväni, niin tarjolla oli synttärikakkua.

Kuvat kamerasta läppärille ja naputtelin lokikirjan kuntoon. Sitten nukkumaan aikaisin koska herätys taas 5:30.

9.12.2019 Rashdoo ja Ari Atollin pohjoispää

Herätys 5:30. Piti auringonnousun aikaan päästä veteen, jotta ehkä näkisi vasarapäähaita.

#4/751 Rashdoo Madivaru

Sika-aikainen herätys siis, ja veteen päästiin 6:17. Laskeuduttiin syvään sinieseen 20 m syvyyteen odottamaan niitä vasarapäähaita, jotka usein auringon noustessa menevät tästä ohi. Nyt kävi huono tuuri eikä niitä nähty, ehkä siksi että virtausta ei ollut lainkaan ja hait eivät tykkää olla paikoissa joissa ei vesi virtaa. 20 min odottelun jälkeen luovutettiin ja mentiin riutan reunalle jossa alkoi hiukan virrata ja mentiin virran mukana. Joitain tavallisia riuttahaita nähtiin syvemmällä alhaalla menevän. Riutalla tavanomaiset kalat ja korallit. Tunti hengailtiin Nickin kanssa veden alla ja sitten ylös ja aamupalalle.

Voyager alkoi ajaa kohti etelää.

#5/752 Bathala Thila

Kahden tunnin ajomatkan jälkeen tultiin Bathala Thilalle. Paikallisella kielellä thila tarkoittaa vedenalaista korallikukkulaa, joka ei tule aivan pinnalle asti mutta sen huipun näkee pinnan päältä, yleensä huippu on jossain 5-10 metrin syvyydellä.

Tällä thilalla oli hienoja ja kauniita korallimuodostelmia. Virta oli kohtuullinen ja nähtiin paljon kalaa, mm harvinainen sammakkokala. Koralliluolissa näki siellä lymyileviä pieniä haikaloja, paljon merivuokkoja ja viuhkakoralleja. Thila oli hyvässä kunnossa ja hieno. Tunnin sukelluksen jälkeen takaisin pintaan ja lounaalle. Voyager jatkoi matkaa länteen kohti Maaya Fushia jonne jäisimme yöksi.

Korjailin vähän settiä. Putsasin pumpulipuikoilla tankkien venttiilien tiivistyspintaa oikein huolella ja vaihdoin reguihin uudet o-renkaat. Tämä auttoikin ja kupliminen loppui aivan kokonaan ja sukeltaessa oli viimein hiljaista kun pään takaa ei enää kuulunut pulputusta. Sen jälkeen alkoi häiritsemään wingiin kertynyt vesi, joka lorisi aina kun kunnolla kääntyi ympäri, eli piti wingistä tyhjentää vedet aina välillä.

#6/753 Maaya Thila

Muistan 10 vuoden takaiselta Malediivien reissulta erityisesti Maaya Thilan, se oli silloin todella hieno ja monissa sukelluskirjoissa sitä ihan syystä hehkutettiin. Nyt oli siis odotukset korkealla. Briiffauksessa meitä kuitenkin varoitettiin että Maaya Thila on mennyt todella huonoon kuntoon ja kannattaa varautua pettymään. Kuulemma liikaa varomattomia turisteja, veden lämpeneminen atollin sisällä, muutama paha myrsky ovat rikkoneet koralleja pahoin.

Kun pääsimme sinne sukeltamaan, niin todellakin, riutta oli todella kurjassa kunnossa ja entisestä loistoista ei ollut paljon mitään jäljellä. Korallit olivat monin paikoin kuolleet ja kalaa ei juuri enää ollut.

Sukelluksen jälkeen Voyagerille odottelemaan illaksi suunniteltua yösukellusta Maaya laguunissa, jossa oli luvassa mantarauskuja.

#7/754 Maaya laguunin mantarauskut

Illan pimettyä klo 18 jälkeen, Voyagerin perälle laitettiin voimakkaan valonheittimet osoittamaan veteen. Tämä houkutteli valopatsaan kohdalle paljon planktonia ja pientä kalaa, jota rauskut tykkäävät syödä. Ei mennytkkän kauaa kun paikalle alkoi ilmestymään niitä mantoja. Jonkun aikaa katseltiin niitä veneen perästä. Sitten Julies lähti sukeltamaan pohjalle ja laittoi sinne sukelluslamppuja osoittamaan ylöspäin. Sitten me kaikki menimme mukaan ja asetuimme piiriin laguunin pohjalle 10 m syvyyteen lamppujen taakse katsomaan kun mantat tekivät kierroksia edessämme. Niitä oli useita. Tunnin katselimme pohjalla kun mantat tekivät kierroksia, ja jotkut menivät aivan läheltä. Otin paljon kuvia, ja editoin alla näkyvän videon.

Kun mantoja oli tarpeeksi katseltu, niin syötiin illallaista. Taas oli aikainen herätys tulossa.

10.12.2019 Ari Atollin eteläpää

Herätys oli 5:45 ja nyt oltiin menossa kuuluisalle “Fish Head” thilalle.

#8/755 Fish Head

Fish Head oli tähän astisista kohteista paras. Kalaa oli todellakin loputtomasti kaikkialla, ja korallit upeassa kunnossa. Kaikkea oli niin paljon, ettei oikein osannut päättää mitä milloinkin katsoisi ja kuvaisi. Thilan huipulla nähtiin iso kilpikonna. Otinkin paljon kuvia: https://photos.leiman.fi/fish-head

Ja sitten editoin seuraavan videon:

#9/756 Moofushi Kandu

Aamupalan jälkeen tarkistin kameran ja huomasin että kameran sukelluskotelo oli vuotanut vähän. Kotelon sisällä ollut kosteudenpoistaja oli aivan märkä. Mutta koska itse kamera on vedenpitävä, niin ei sille ollut mitään käynyt. Tutkin kotelon huolellisesti enkä keksinyt vuotoon mitään hyvää selitystä. Putsasin kotelon, voitelin o-renkaat, laitoin uuden kosteudenpoistajan.

Ennen lounasta sukellettiin Moofushin kanava. Virtaus oli kohtalainen ja nähtiin joitakin haita. Sitten pysähdyttiin puhdistuasemalle riuttakoukkujen avulla katsomaan menoa siellä. Tämä ei ollut muuten mitenkään ihmeellinen sukellus, ja aamuiseen verrattuna taas vähän pettymys.

Sukelluksella virtaus heitteli vähän sinne tänne ja kameran linssi kolahti kerran kiville. Sukelluksen jälkeen huomasin että linssiin oli tullut ikäviä naarmuja, jotka näkyivät kuvissa. Yritin putsaamalla saada naarmuja pois, mutta siitä ei ollut apua. Ehkä kotona saa ne hiottua pois?

#10/757 Kuda Rah Thila

Lounaan jälkeen mentiin Kuda Rah Thilalle. Se olikin hieno, melkinpä parempi kuin aamun Fish Head. Tom ja Sanne peukuttivat tämän upean sukelluksen.

Valtavasti värikkäitä koralleja ja loputtomasti isoja kalaparvia. Virtaus oli myös aika kova, mutta sen ansiosta kalatkin olivat siellä. Korallimuodostelma olivat hienoja ja siellä oli jänniä läpiuinteja. Taas otin paljon kuvia ja videota, mutta nyt valitettavasti siinä näkyvät ne naarmut ja lisäksi 3 outoa täplää, jotka ovat ehkä sisälläpäin tiivistynyttä kosteutta. Nyt kun oikein tarkasti katsoin kuvia, niin totesin että nurkissa kaikki kuvat ovat vähän epäteräviä. Eli tämä laajakulmalinssi ei kyllä ole niin huippulaatuinen kuin 7D-kameran kanssa aiemmin käyttämäni Tokina ja Ikelite iso dome. Mutta ainoastaan täällä olen saanut sellaisia kuvia että eron huomaisi. Suomen suttuisista vesistä ei saisi teräviä kuivia muutenkaan.

Nyt virtauksessa sukeltaminen kulutti kaasua niin paljon, että jopa Nickillä alkoi olla paineet vähissä 40 min jälkeen, kun itsellä oli vielä 120 bar. Niinpä opas Nannu lähetti kaikki muut ylös ja jatkoin kahdestaan Nannun kanssa. Mentiin lopulta erään pinnakkelin huipulle ja riuttakoukut kiinni. Lopulta Nannunkin oli pakko luovuttaa ja mentiin pinnalle.

Editoin Kuda Rah Thilalta seuraavan videon:

Takaisin Voyagerille, kakkua ja kahvia. Illaksi meillä oli Barbeque paikallisen saaren hiekkarannalla.

BBQ Dhangetin saarella

Minä, Sanne, Tom ja Lana menimme Dhangetin saarelle jo klo 17 katsomaan paikkoja. Saari oli paikallisten asuttama ja siellä oli pieni kylä ja satama. Kierrettiin saari ja sitten tultiin hiekkarannalle jonne meille oli järjestetty Barbeque. Tämä on tällaisilla livareilla perinne. Siihen kuuluu vielä että veneen miehistö tekee hiekasta valashain, jonka ympärille laitetaan kynttilöitä. Paljon hyvää ruokaa oli tarjolla, mutta alkoholijuomia ei saanut tälle paikallisten asuttamalle saarelle tuoda.

Edellisillä Malediivien reissuilla oltiin asumattomilla saarilla ja saatiin juhlia omassa rauhassa ja meillä oli paljon ohjelmaa. Nyt oli vain ruokailu ja sitten palattiin Voyagerille klo 21.

11.12.2019 Felidhe (Vaavu)

Päivän ohjelma kirjoitettiin aina etukäteen valkotaululle laivan eteiseen. Nyt se oli seuraava:

• 05:45 herätys
• 06:15 briefing, sukellus: 7^th heaven
• 08:00 aamiainen
• 09:30 valashain etsintää ja sukellus
• 13:00 lounas
• 15:30 Kunavashi Kandu
• 18:30 happy hour
• 19:30 illallinen

#11/758 7th Heaven

Herätys klo 5:45, paahtoleipää, kahvia ja banaani, brifeing. Sitten dhoniin ja suketamaan aivan vieressä olevaan riuttaan.

Tämä seitsämäs taivas olikin aika taivaallinen kohde. Hyväkuntoinen riutta, paljon hienoja koralleja, paljon erilaista kalaa. Aamun tiimi: Nannu + minä, Annie + Tom, Yolanda + Jeff. Nick jätti tämän väliin. Aamu oli pilvinen ja sateinen ja koko päivän satoi. Tuntui vähän viileältä vaikka lämpöä oli 29 astetta.

Hypättiin veteen riutan kaakkosikulmalle kohdasta jossa oli vain vähän virtausta ja edettiin hienojen overhangien alla eteläpään solalle. Siitä riutan seinämän yli toiselle puollelle jossa tuli aika kova virtaus vastaan. Muu porukka ei päässyt vastavirtaa kauhean pitkälle kun he antoivat periksi ja Nannu lähetti heidät pintaan. Itse jatkoin Nannun kanssa kunnes tuli 60 min täyteen ja mekin pintauduttiin. Tämä oli hieno sukellus, vaikka virran kanssa saikin vähän työskennellä. Nyt olikin vain 80 jäljellä tuplapulloissa, eli kaasua meni reippaasti. Sitten aamiasta.

Video:

#12/759 Lux Beuru

Aamupalan jälkeen oli briiffaus valashaista ja sitten mentiin dhonilla etsimään sellaista atollin ulkopuoliselta riutalta. Suunnitelmana oli että kun valashai on bongattu, niin mennään snorkkelin kanssa veteen katsomaan, ja sitten vasta laitteilla sukeltamaan riutalle. Vuoden 2009 reissulla tällainen suunnitelma onnistui ja silloin melkein tunti snorklattiin yhden valashain seurassa.

Ajeltiin dhonilla tunti edes takaisin ja siellä oli monta muutakin dhonia tekemässä sitä samaa. Mutta yhtään valashaita ei bongattu. Päätettiin sitten vain lähteä sukeltamaan tätä atollin ulkoseinämää. Nämä ovat yleensä aika karuja ja korallit mitä näillä seinillä kasvaa aika tylsänpuoleisia, mutta näkyvyys on yleensä huikea. Nyt oli vaakanäkyvyys luokkaa 50 metriä ja kun sukellettiin 20 metrin syvyydellä aika kaukana seinämästä, niin alla näkyi rinnettä arviolta 50 m syvyyteen asti. Eli jos siellä olisi valashai ollut missään päin liikkeellä, niin sen olisi varmasti nähnyt. Yläpuolellamme näkyi selvästi kun ylitsemme meni pinnalla veneitä edes ja takaisin. Virtausta ei juuri ollut, joten räpylöimme eteenpäin omin voimin noin. Valashaita ei näkynyt, mutta meidän alapuolelta meni vauhdilla harvinainen “Ornate Eagle Ray”. Lopulta palasimme lähemmäs seinämää, jossa ei hirveän paljon mielenkiintoista ollut ja kalaa aika niukasti. Tunnin sukelluksen jälkeen ylös ja lounaalle.

Voyager alkoi matkaamaan kohti Vaavu atollia ja ison kanavan ylitys kesti 2 tuntia. Aika leppoisa keli atollien välissä jote otin hyvät päikkärit.

#13/760 Kunavashi Kandu

Klo 15 saavuttiin Vaavu atollin länsinurkalle ja oli aika lähteä sukeltamaan Kunavashin kanavaa. Nannu oppanamme, minä + Nick, Annie + Tom, Yolanda + Jeff. Virtaus oli atollin sisälle ja hyvin voimakas. Hypättiin kanavan sisäpuoliselle kulmalle 20 metriin, riutta vasemmalla puolella ja sitten mentiin vauhdilla. Tällaisessa virtauksessa ei juuri pysty pysähtymään, eikä todellakaan menemään vastavirtaan – enimmäkseen pitää katsoa ettei törmää mihinkään ja yrittää väistellä eteen tulevia esteitä. Loppua kohden virtaus heikkeni ja pystyi jo vähän katselemaan juttuja. Matkalla näin paljon merivuokkopuskia ja leijonakaloja.

Valashai illalla

Kun palattiin Voyagerille, niin perälle laitettiin taas valonheittimet, mutta nyt oli tarkoitus houkutella paikalle valashai. Sytöiin illallista ja sitten oli baari happy hour.

Klo 21 valashai viimein ilmeistyi paikalle. Kaikki ryntäsivät katsomaan. Hain oman kameran ja työnsin sen pinnan alle takakannelta ja sainkin kuvattua sitä valashaita pinnan alla. Sitten osa porukasta ja minäkin hypättiin uikkarin päällä veteen ja yritettiin snorklaten katsella valashaita. Kuvasin lisää, mutta kuvat on aika himmeitä. Valashai viihtyi siinä melkein tunnin. Sen jälkeen tuli delfiinejäkin vielä. Alla vähän videota:

12.12.2019 Rakedhoo, Fotteyo, Alimatha

Voyagerin koneet käynnistettin klo 4 aamulla ja matka jatkui kohti Rakedhoon saarta.

#14/761 Rakedhoo

Herätys vähän myöhemmin, nyt vasta klo 6:00. Sitten briefing. Tom oli jättämässä tämän väliin, mutta Nick oli tulossa mukaan. Nannu oppanamme + Annie, minä + Nick, Yolanda + Jeff. Virtaus oli kohtalainen ja hypättiin 31 metrin syvyyteen, riutta oikealla puolella. Aluksi mentiin virran mukana vauhdilla mutta 15 min jälkeen virta hidastui. Hienoja overhangeja, mutta ei niin paljon kalaa. 30 min jälkeen riutta kääntyi oikealle ja noustiin 5-7 m tasanteelle jossa oli paljon pöytäkoralleja. Monet olivat rikki, mutta ehjien alla oli paljon erilaista kalaa. 55 min jälkeen Nannu halusi että noustaan pintaan. Turvapysähdystä ei tarvittu koska oltiin oltu 5 metrissä 20 min.

Aamiaisen jälkeen matka jatkui kohti Fotteyota, atollin itäreunalle – paikka on Malediivinen itäisin kohta. Voyagerissa oli joku ongelma jota yritettiin matkan aikana korjata. Tämä vähän hidasti matkantekoa. Klo 11 oli nopea briefin ja mentiin dhoniin, joka vei meidät 20 min ajomatkan päähän Hurahu Kandulle.

#15/762 Fotteyo, Hurahu Kandu

Hurahu kandu oli kaikista kanavasukelluksista paras. Meidät pudotettiin kanavan reunalle ulkopuolella atollia ja virta oli valtamereltä atollin sisään kohti itää. Laskeuduimme 20 metriin ja näimme kuinka kotkarauskuja ja riuttahaita ui vauhdilla ohi. Kanavan reunalla oli hienoja koralliluolia, jotkut menivät aika syvälle riutan sisään. 24 m syvyydessa luola josta pysytyi uimaan läpi. Luolat olivat todella hienoja ja niiden katoissa kasvoi kauniita keltaisia koralleja, luolien perällä oli paljon erilaista kalaa ja pysähdyin moneen niitä kuvailemaan kun muut menivät edeltä. Kun tulin yhdestä luolasta ylös, niin virta paiskasi minut korallikiviä päin niin että kameran linssiin tuli aika paha hunajakennomainen kuvio. Sen ehkä saa vielä kotona hiottua pois, mutta täällä sille ei voi mitään, eli lopult reissun kuvista on näillä naarmuilla sitten.

Sukellus oli joka tapauksessa fantastinen ja luolat olivat hienoja. Sen verran tuli virran takia työskenneltyä että pulloihin jäi vain 83 bar. Nick ei tullut luoliin ja sukelsi rennommin. Sukelluksen jälkeen lounasta ja matka jatkui pohjoiseen kohti Alimathaata.

Video:

#16/763 Alimathaa circus (ruosteviiksihait)

Torstain viimeinen sukellus oli Alimathan resortin edustalla olevassa kanavassa. Tänne oli tullut monta muuta livarialusta yöksi ankkuriin. Tämä paikka on kuuluisa ruosteviiksihaistaan. Iltapäivällä ne lähevät uimaan kanavaa pitkin valtamerelle ja niitä on helppo bongata kanavan pohjalla. Ruosteviiksihai on englanniksi Tawny Nurse Shark ja paikallisella kielellä Nidhan Miyaru. Nannu + minä +Nick, Jeff + Yolanda, Annie + Tom ekana ryhmänä. Chris otti mukaansa Petr + Sanne, Jules espanjalaisten kanssa.

Virtaus oli sisäänpäin atollia ja aika kohtalainen. Hait olivat tulossa vastavirtaan ulos. Meidät pudotettiin kanavan suulle ja laskeuduttiin hiekkapohjalle 22 metriin. Uitiin vastavirtaan ja pysähdyttin monessa kohtaa riuttakoukkujen avulla katsomaan ohi meneviä haikakaloja. Niitä näkyi paljon. Löysimme yhden kohdan jossa näitä haita makoili hiekkapohjalla todella monta eri ryhmissä. Suoranousuajan kanssa teki tiukkaa ja pikku hiljaa piti hakeutua aina vain ylemmäksi kanavan reunaa pitkin. 40 min jälkeen kaikki muut palasivat pinnalle ja vain minä, Nick ja Nannu jatkettiin sukeltamista noin 12 metrissä. Lopulta meidänkin oli pakko palata pinnalle.

Otin paljon kuvia ja videota mutta aika utuista oli virrassa lentävän hiekan takia.

Illallinen oli Malediivilaisia ruokia. Koko ruokailun ajan satoi kaatamalla, mutta sitten sade loppui.

Video:

13.12.2019 Viimeinen livaripäivä ja paluu Maleen

Voyager lähti ajamaan kohti South Male atollia 4:30, jossa meillä olisi viimeinen sukellus. Herätys olisi vasta klo 7, mutta merimatka oli aika pomppuinen ja oli vaikea nukkua kun vene keikkui kovassa allokossa atollien välisellä kanavalla. Alunperin piti sukeltaa Kandooma Thila, mutta siellä oli keli liian kova sukeltamiseen, joten mentiinkin sitten Vilivaru Girille.

#17/764 Vilivaru Giri, viimeinen sukellus

Vilivaru Girillä oli matkan viimeinen sukellus. Giri tarkoittaa paikallisella kielellä korallitornia joka nousee pinnalle asti. Eli toisin kuin Thila, sen yli ei voi veneellä ajaa, mutta hylkyjen tekoon se soveltuu hyvin.

Sukellettiin samoilla tiimeillä kuin eilenkin. Nyt oli melkoisen voimakas virtaus ja meidät pudotettiin virran suojaiselle puolelle ja laskeuduttiin 31 metriin. Ensin sukellettiin girin reunaa riutta oikealla puolella. Sitten käyttin katsomassa muutamaa irtonaista pinaakkelia. Tämä puoli oli varjossa ja oli aika pimeää. Virtaus nostatti paljon hiekkaa ja näkyvyys oli heikko, vain 10 m. Sitten yritettiin päästä virtaa vasten girin toiselle puolelle. Nyt sai räpylöidä kaikilla voimilla ja teki tiukkaa päästä virtaa vasten yli, mutta onnistuin lopulta. Ainoastaan minä, Nannu, Nick ja Petr onnistuttiin pääsemään kovaa vastavirtaa girin toiselle puolelle, muut luovuttivat ja menivät pinnalle. Kun oltiin päästy toiselle puolelle niin virta painoi sitten eteenpäin. Toisella puolen oli aurinkoista ja parempi näkyys. Otin valoisalla puolella vähän kuvia ja videopätkiä. Tästä tuli loppujen lopuksi ihan hieno sukellus ja mukava päästös reissulle. Alkoi joi vähän harmittamaan reissun loppuminen näin äkkiä – kun juuri oli päässyt vauhtiin. Kaksiviikkoinen livari olisi ollut kyllä parempi.

Sukellusaika tuli täyteen ja oli palattava pinnalle ja dhnoniin. Nyt piti aloittaa settien purkaminen ja märkäpukujen pesu. Täällä oli käytäntönä että miehistö huuhtelee kaikkien kamat makeassa vedessä ja pesee kaikki märkäpuvut. Sitten ne toimitetaan Voyagerille kuivumaan pakkaamista varten.

Palatiin Voyagerille aamupalalle.

Video viimeiseltä sukellukselta:

Saapuminen Malen satamaan ja kaupunkikierros

Aamiaisen jälkeen Voyager alkoi ajaa kohti Malen satamaa. Koko porukka kokoontui aurinkokannella ryhmävalokuvien ottamista varten. Merimatkan aikana sukelluskamat kuivuivat auringonpaisteessa riittävän hyvin pakkaamista varten.

Saavuimme Hulhumalen satamaan klo 13 maissa ja söimme lounaan. Sen jälkeen pakkasin kaikki kamani huomista alukselta poistumista varten. Klo 15 lähdettiin dhonilla Malen kaupungin laiturille, josta pääsimme kaupunkikierrokselle Malediivien pääkaupunkiin Maleen. Kierrokselle lähtivät mukaani Tom, Yolanda, Jeff ja espanjalaiset keskenään. Male ei ollut kovin paljoa muuttunut siitä kun vuonna 2009 kävin siellä edellisen kerran. Kaupunki on hyvin tiheään rakennettu ja ahdas, liikennettä paljon. Klo 17 takaisin dhonille ja Voyagerille viettämään viimeistä iltaa.

Viimeinen ilta Voyagerilla

Olin lentoja järjestäessä miettinyt että mitkä paluulennot ottaisi, ja päätynyt siihen että varminta ottaa iltalennot, että varmasti saa 24 h väliä viimeiseltä sukellukselta. Eikä emperorin nettisivuilla mainittu tarkkaa kellonaikoja lähtöä koskien. Mutta nyt kun totesin että viimeinen sukellus oli päättynyt klo 9:40, niin olisin minäkin voinut ihan hyvin ottaa aamulennon takaisin. Nyt tuli iltalennon takia vähän turhaa luppoaikaa Malessa. Ja olisin välttynyt yöpymisestä Dohassa kaiken lisäksi.

14.12.2019 poistuminen alukselta, lento Dohaan illalla

Aamulla oli herätys klo 5:50 ja nopea aamupala. Aamu valkeni harmaana ja sateisena. Suurin osa porukasta oli lähdössä suoran lentokentälle dhonin kyydissä ja heidän lähtönsä oli 6:50. Hyvästeltiin kaikki dhonilla lähtevät. Minä, Jeff ja Yolanda vietiin sateessa pienellä veneellä vastapäisen Hulhumalen laiturille, josta meidät noudettiin Express Innin autolla majapaikkaan muutaman korttelin päähän Hulhumale-saaren keskiosassa. Hulhumale on ikäänkuin uusi moderni lähiö, joka on rakennettu 2010-luvulla isommalle saarelle pääkaupunki Malen saaren pohjoispuolelle. Välissä on lentokenttä, jonka kiitorata alkaa ja loppuu mereen. Iso uudehko silta yhdistää Malen kaupunkisaaren lentokenttään ja Hulhumaleen.

Jouduimme odottamaan Express Innin aulassa aika tovin, ennenkuin lopulta saatiin huoneet vasta klo 9:30. Aikainen herätys ja edellisillan Gin Tonicic väsyttivät niin että torkuin jo alassa aika sikeästi ja sitten jatkoin unia huoneessa puolillepäivin, kun sadekin sopivasti loppui. Hotelli oli suhteellisen siisti ja uudehko, ehkä kahden tähden tasoa, ei siis mitenkään hieno. Huone oli hyvin pieni, mutta kelpasi pieneen lepoon, ja kamojen säilytykseen, toimiva suihku ja ilmastointi löytyi.

Sitten lähdin kävelykierrokselle Hulhumaleen. Tällä saarella oli rakennetu väljästi, rakennukset olivat uusia. Oli puistoja, nurmikenttiä ja upea hiekkaranta. Pieniä kahviloita ja ravintoloita. Nostin pankkiautomaatista kortilla 1000 Rufiaa, joka on noin 50 EUR. Sillä kävin muutamassa kahvilassa ja syömässä lounasta. Olutta tai alkoholijuomia ei saa mistään – muslimimaassa kun ollaan – vain resortit, turistihotellit ja liveaboard-alukset saavat tarjoilla alkoholijuomia. Saaren upealla hiekkarannalla paikalliset olivat viettämässä aurinkoista iltapäivää.

Klo 17:30 lähti oma kyytini lentokentälle. Hyvästelin Jeffin ja Yolandan, jotka olivat lähdössä tuntia myöhemmin. Ajomatka oli vain 10. Sitten turvatarkastuksen läpi ja selvitin kaikki matkatavarani Helsinkiin asti. Mukana kulkevassa repussa oli kaikki särkyvä ja vähän vaatetta Dohaa varten. AIka nopeasti olin lähtevien aulassa, jossa sitten sain odottaa 2 tuntia lennon lähtöä. Edes lentokentältä ei olutta saanut, ei edes loungeista.

Lento Dohaan lähti ja saapui aikataulussa. Dohan kaupunkiin pääsemiseksi piti mennä passintarkastuksen läpi ja siinä oli pitkä jono. Suomalaiset pääsevät Qatariin ilman viisumia, mutta valokuvan ja sormenjäljet ne ottivat ja passiin lyötiin leima. Olin etukäteen varannut Uberin kuljetuksen hotellille, mutta Uber-kuskilla oli vaikeuksia löytää minut noutopaikan ruuhkassa, mutta löydettiin lopulta toisemme. Uberin veloitus luottokortilta oli 40 QAR eli 10 EUR, joten paikallista käteistä en tarvinnut. Pääsin hotellihuoneeseen klo 1 yöllä ja sitten melkein heti nukkumaan. Minibaarista löytyi olutta, joten korkkasin sellaisen yömyssyksi.

15.12.2019 Sunnuntai Dohassa ja lento Helsinkiin

Westin hotelli jossa yövyin oli viiden tähden – melko hieno ja iso. Huoneeni oli iso ja melkoisen yleellinen. Ei hullumpaa 30 Eurolla, varsinkin kun vertasi että Malessa olin maksanut tähän verrattuna erittäin kälyisesta huoneesta 75 USD. Hullunhalpaan huoneen hintaan ei tietenkään sitten kuulunut aamiaista. Heräsin klo 9 ja menin syömään aamiaisen, joka maksoi 75 QAR, eli 18 EUR. Aamiainen oli kyllä 5 tähden tasoa oleva runsas ja yleellinen buffetti, eli sillä pärjäsi hyvin iltaan asti.

Hiukan oli aikaa käydä katsomassa Dohan kaupunkia, joten lähdin ulos kävelemään. Dohassa sataa kahtena päivänä vuodessa. Tämä olikin yksi niistä kahdesta päivistä kun satoi. Hotellin lähellä oli metroasema. Dohan uusi metro oli valmistunut juuri paria kuukautta aiemmin. Sain automaatista koko päivän metrolipun hintaan 6 QAR eli 1,50 EUR. Sitten ajoin metrolla katsomaan ja kiertelemään vanhaa basaaria Souq Waqifia ja sen ympäristöä. Sitten piti palata hotellille koska checkout oli jo klo 13 ja lentokentällä piti olla 14:30. Sain tekstarin että lento olisi myöhässä 2 h, eli nyt ei olisi mikään kiire lentokentälle. Checkoutin jälkeen hengailin hotellin aulassa kunnes sade näytti vähän taukoavan. Lähdin sitten metrolla keskustaan katselemaan paikkoja. Dohan keskustassa ei kyllä ollut kovin paljoa mielenkiintoista nähtävää. Valtavasti joka paikassa rakennetaan, korkeita taloja, paljon liikennettä.

Sitten metrolla lentokentälle. Metromatka keskustasta Red Linella Hamad International Airportin asemalle on vain 10 min, mutta asemalta onkin 10 min kävely terminaalin sisään. Metrolla pääsee kuitenkin paljon nopeammin, kuin Dohan kaoottisessa liikenteessä autolla. Ja metro oli tosiaan aivan uusi ja hieno.

Olin jo kirjattu lennolle ja matkatavarat menossa suoraan Helsinkiin, joten tarvitsi vain päästä passi- ja turvatarkastuksesta läpi. Se meni nyt todella nopeasti ja olin ehkä lähtenyt turhan aikaisin kentälle. Nyt oli taas paljon luppoaikaa. Nyt en ollut ostanut loungeen pääsyä, joten ruoka ja juoma piti ostaa. Dohan kentällä oli todella kallista kaikki. Tax-free hinnat olivat kaikissa tuoteryhmissä kalliimmat kuin kaupoissa Suomessa, joten ei ollut järkeä ostaa mitään. Food-courtissa oli paljon pikaruokaravintoloita, mutta ei niitäkään halvoiksi voi sanoa, jopa Helsinki-Vantaalla on halvempaa. Otin ramenin ja kokiksen jotka maksoivat 17 EUR. Alkoholijuomia oli näköjään tarjolla vain loungeissa ja yleisellä puolella ei. Sinänsä terminaali oli moderni ja siisti.

Lento Helsinkiin lähti lopulta hiukan myöhässä 18:30 ja saapui Helsinkiin klo 23. Matkatavaratkin tulivat lopulta hihnalta ehjänä. Nyt oli reissu ohi.